Émile Borel

Émile Borel, oikealta nimeltään Félix-Édouard-Justin-Émile, (s. 7.1.1871 Saint-Affrique, Ranska – kuollut 3.2.1956 Pariisi), ranskalainen matemaatikko, joka loi ensimmäisen tehokkaan teorian pistejoukkojen mitasta ja jonka ansiota on, että hän on yhdessä ranskalaisten Ranskalaisten René-Louis Baire’n ja Henri Lebesguen kanssa, luonut nykyaikaisen reaalisen muuttujan funktioiden teorian.

Protestanttisen pastorin poika Borel osoitti matemaattista lahjakkuuttaan jo nuorena. Sijoitettuaan vuonna 1889 ensimmäiseksi Pariisissa sijaitsevien École Normale Supérieure- ja École Polytechnique -yliopistojen pääsykokeissa hän päätti, että ensin mainittu oli paras tie akateemiselle uralle. Hän valmistui luokkansa ensimmäisenä vuonna 1893 ja opetti sen jälkeen Lillen yliopistossa, jossa hän kirjoitti väitöskirjansa ja 22 tutkielmaa seuraavien kolmen vuoden aikana, ennen kuin hän liittyi École Normale Supérieure -yliopiston tiedekuntaan.

Borel löysi Picardin teoreeman alkeistodistuksen (ks. Charles-Émile Picard). Tämä sensaatiomainen saavutus loi pohjan hänen muotoilemalleen kokonaisfunktioiden ja niiden arvojen jakauman teorialle, aiheelle, joka hallitsi kompleksifunktioiden teoriaa seuraavat 30 vuotta.

Vaikka Borel ei ollut ensimmäinen, joka määritteli tavanomaisen v-sarjan summan (numerosarja, joka ei lähesty tiettyä lukua; ks. äärettömät sarjat), hän oli ensimmäinen, joka keksi ja kehitti systemaattisen teorian tällaisista sarjoista (1899). Vuonna 1909 hänet nimitettiin Sorbonnen yliopistoon hänelle perustetulle funktioteorian professuurille. Hän sai valmiiksi sarjan peliteoriaa käsitteleviä artikkeleita (1921-27) ja määritteli ensimmäisenä strategiapelit.

Borel toimi myös sotaministerinä ensimmäisen maailmansodan aikana, Ranskan edustajainhuoneessa (1924-36) ja laivastoministerinä (1925-40). Pidätyksensä ja lyhyen vangitsemisensa jälkeen Vichyn hallinnon aikana toisen maailmansodan aikana hän palasi kotikyläänsä ja toimi vastarintaliikkeessä. Tästä työstä hänelle myönnettiin vastarintamitali (1945) hänen Croix de Guerrensa (1918) lisäksi ja myöhemmin Kunnialegioonan suurristi (1950). Hänelle myönnettiin myös kansallisen tieteellisen tutkimuskeskuksen ensimmäinen kultainen mitali (1955).