Acupuncture and moxibustion in the treatment of ulcerative colitis: A randomized controlled study

Tavoite. Akupunktiota on perinteisesti käytetty tulehduksellisten suolistosairauksien hoidossa Kiinassa, ja sitä sovelletaan yhä enemmän länsimaissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia akupunktion ja moxibustion tehoa aktiivisen haavaista paksusuolitulehduksen (UC) hoidossa. Aineisto ja menetelmät. Prospektiivisessa, satunnaistetussa, kontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa 29 potilasta, joilla oli lievä tai keskivaikea aktiivinen UC (keski-ikä 37,8 ± 12,0 vuotta), satunnaistettiin saamaan joko perinteistä akupunktiota ja moxaa (TCM-ryhmä, n = 15) tai näennäisakupunktiota, joka koostui pinnallisesta neulomisesta muuhun kuin akupunktiopisteeseen (kontrolliryhmä, CG, n = 14). Kaikkia potilaita hoidettiin 10 hoitokerralla 5 viikon ajan ja seurattiin 16 viikon ajan. Tärkein tulosmittari oli koliitin aktiivisuusindeksin (CAI) muutos hoidon jälkeen; toissijaisia tulosmittareita olivat muutokset elämänlaadussa, yleisessä hyvinvoinnissa ja seerumin tulehdusmerkkiaineissa. Tulokset. TCM-ryhmässä CAI laski 8,0 (±3,7) pisteestä 4,2 (±2,4) pisteeseen ja kontrolliryhmässä 6,5 (±3,4) pisteestä 4,8 (±3,9) pisteeseen (TCM vs. CG: p=0,048). Molemmissa ryhmissä näihin muutoksiin liittyi merkittäviä parannuksia yleisessä hyvinvoinnissa (TCM-ryhmä: 3,0 (±1,8) pisteestä 1,8 (±1,0) pisteeseen; CG-ryhmä: 3,2 (±1,9) pisteestä 2,2 (±1,7) pisteeseen) ja elämänlaadussa (TCM-ryhmä: 146:sta (±23) pisteestä 182:een (±18) pisteeseen; CG-ryhmä: 157:stä (±20) pisteestä 183:een (±23)). Näissä toissijaisissa lopputuloksissa ei havaittu merkittäviä eroja TCM- ja CG-ryhmän välillä. Päätelmät. Perinteisen akupunktiohoidon ja näennäisakupunktion väliset tehoerot olivat pieniä ja merkitseviä vain pääasiallisena lopputulosmittarina käytetyn CAI:n osalta. Sekä perinteinen että näennäisakupunktio näyttävät tarjoavan terapeuttista lisähyötyä potilaille, joilla on lievä tai kohtalaisen aktiivinen UC.