Aivojen arteriostenoosi, johon liittyy kohonnut seerumin immunoglobuliini E -taso nuorilla aikuisilla, joilla ei ole iskeemisen aivohalvauksen riskitekijöitä: mahdollinen aivovaskuliitin ilmentymä?

Raportoimme sarjan nuoria aikuisia, joilla oli oireinen aivojen arteriostenoosi, jolle oli ominaista seerumin kohonnut immunoglobuliini (Ig) E -taso. Kaikilla potilailla ei ollut selkeitä aivoverisuonitautien riskitekijöitä. 26 nuoren aikuisen (ikä 18-50 vuotta), joilla oli iskeeminen aivohalvaus ja joille oli ominaista vain seerumin kohonnut IgE-pitoisuus ja joilla ei ollut aivoverisuonitautien riskitekijöitä, kliiniset tiedot käytiin takautuvasti läpi. Arteriostenoosi kartoitettiin ja sitä seurattiin digitaalisella subtraktioangiografialla (DSA), ja stenoosiprosentti arvioitiin varfariini-aspiriini-oireisen kallonsisäisen sairauden tekniikkaa käyttäen. Kaikkia potilaita hoidettiin kortikosteroideilla vaskuliitin yleisen strategian mukaisesti. Seurannan aikana ei ollut yhtään uusiutunutta aivohalvausta. Stenoosin keskimääräinen aste ennen hoitoa oli 69,3 ± 29,8 % ja hoidon jälkeen 47,9 ± 45,1 %. Stenoosiasteiden ero alkuperäisen ja seurannan DSA-arvioinnin välillä oli merkitsevä käyttämällä parittaisten otosten testiä (21,31±26,88, 95 prosentin luottamusväli 13,58-29,03, t=5,55, p<0,001). Kaplan-Meierin eloonjäämisanalyysi osoitti, että 13 kuukauden kumulatiivinen parantuneiden vaurioiden osuus oli 40,3±8,7 %. Tämä pysyi samana 18 kuukauden kohdalla. Keskimääräinen aika leesion paranemiseen oli 12,58 ± 0,96 kuukautta (95 % CI 10,70-14,46) ja mediaaniaika 13 ± 3,88 kuukautta (95 % CI 5,39-20,61). Tietojemme mukaan aivojen arteriostenoosia, johon liittyy vain kohonnut IgE-seerumin taso, ei ole raportoitu. Tietomme osoittivat, että kortikosteroidihoidolla voidaan saavuttaa kliininen ja valtimoiden paraneminen. Tämä viittaa siihen, että tutkimuksessamme havaittu aivojen arteriostenoosi saattaa johtua jostakin erityyppisestä verisuonitulehduksesta.