Albiinokani
Primääri-ärsytys-iho
Kemikaalien ärsyttävien ominaisuuksien havaitsemisessa on laajalti käytetty eläimiä, joita ovat albiinokani, albiinomarsu ja valkoinen hiiri. Aina kun kemikaalia levitetään toistuvasti iholle, testin tavoitteena on havaita sekä paikalliset että systeemiset vaikutukset. Kun yhdisteet imeytyvät merkittävästi iholta, voidaan määrittää LD50-arvo. Kun käytetään kaneja, testien kesto voi vaihdella vähintään kolmesta päivästä, jolloin ainetta levitetään kerran, jopa kahteen vuoteen. Aina kun kyseessä on pitkäkestoinen tutkimus, eläimiä seurataan samalla tavalla kuin aiemmin kuvattuja yleisiä pitkäkestoisia tutkimuksia, eli eläimille tehdään hematologiset, kliiniskemialliset ja virtsakokeet. Kun karsinogeenisia vaikutuksia halutaan arvioida, ihokokeita jatketaan 2 vuoden ajaksi, jolloin ainetta maalataan iholle vähintään kahdesti viikossa kokeen keston ajan.
Akuutti ihokoe on yleensä 3 päivän koe. Se suoritetaan rajoitetulla määrällä albiinokaneja, jotka on jaettu kahteen yhtä suureen ryhmään. Kummankin eläimen selän alue, joka ulottuu kaulan tyvestä takaneljänneksille, ajellaan tai harjataan. Toisessa ryhmässä noin 2 tuuman suuruinen alue paljaasta ihosta hiotaan tekemällä pieniä viiltoja solujen pintakerroksen läpi; eli viillot eivät ole riittävän syviä häiritsemään ihoa tai aiheuttamaan verenvuotoa. Jos testiaine on nestemäinen, enintään 0,5 ml ainetta laitetaan 1 × 1 tuuman kokoisen sideharsotyynyn alle, joka kiinnitetään paikalleen sekä hankautuneiden että hankaamattomien eläinten ajetun ihoalueen päälle. Jos aine on kiinteä, se liuotetaan sopivaan liuottimeen, kuten kasviöljyyn tai veteen, ja 0,5 g ainetta viedään sideharsotyynyn alle. Aina kun käytetään liuotinta, testissä on mukana kontrolliryhmä eläimiä, jotka altistuvat vain liuottimelle. Tämän jälkeen eläimet asetetaan yleensä liikkumattomiksi kiinnitystukiin ja kunkin eläimen koko vartalo kääritään imeytymättömään sideaineeseen 24 tunnin ajaksi. 24 tunnin ajanjakson jälkeen sideaine ja tyyny poistetaan, ja altistumisalue arvioidaan ja arvioidaan uudelleen 48 tunnin kuluttua.
Ihovaikutusten arvioinnissa käytetään pisteytysjärjestelmää punoituksen ja turvotuksen asteen määrittämiseksi sideharsotyynyn levityskohdassa. Käytettävä pisteytysjärjestelmä on yleisesti se, joka on julkaistu Federal Registerissä Yhdysvaltain liittovaltion vaarallisia aineita koskevan lain (Federal Hazardous Substances Act of the United States) kohdassa 191.11. Pisteytykseen kuuluu eryteema-asteen ja turvotuksen muodostumisasteen erillisten numeroiden suhteellinen määrittäminen seuraavasti: ei eryteemaa, 0; lievä, hädin tuskin havaittava eryteema, 1; hyvin erottuva eryteema, 2; kohtalainen tai vaikea eryteema, 3; ja vaikea, punajuurenpunainen eryteema, jossa on vammoja syvyydessä, 4; ei turvotusta, 0; lievä, hädin tuskin havaittava turvotus, jossa on kohollaan olevat reunat, 2; kohtalainen turvotus, jossa pinta on kohollaan noin 1 mm:n verran, 3; vakava turvotus, jossa alue on kohollaan aiempaa suuremmalla määrällä, ja joka on ulottunut altistumisalueen ulkopuolelle, 4. Sekä eryteemasta että turvotuksesta kullakin pisteytysjaksolla sekä hankautuneelle että ehjälle iholle saadut pisteet luetellaan ja lasketaan kunkin ryhmän ja vaikutustyypin keskiarvo. Kaikki kahdeksan keskiarvoa lasketaan yhteen ja jaetaan neljällä, koska kutakin vaikutusta (eryteemaa ja turvotusta) koskevia keskiarvoja on neljä, jolloin saadaan lopullinen numeerinen luku, joka on ensisijainen ärsytyspistemäärä. Kun systeeminen myrkyllisyys halutaan määrittää paikallisen myrkyllisyyden lisäksi, eläimiä käsitellään kerran edellä mainitulla tavalla, paitsi että altistumisalue pestään sideharsotyynyn poistamisen jälkeen ja eläimiä seurataan seuraavien 14 päivän ajan paikallisten ja systeemisten vaikutusten havaitsemiseksi.
Pitkäkestoisissa, toistuvalla annostelulla tehdyissä tutkimuksissa, joiden kesto on 3 kuukautta, nuoria albiinokaneja, kumpaakin sukupuolta edustavia kaneja, jaetaan sattumanvaraisesti kolmeen ryhmään, joissa on kustakin ryhmästä kolmesta kuuteen eläintä, ja lisäksi saman verran kontrolloidun eläimiä. Kunkin ryhmän vähintään kahden eläimen iholla oleva altistumisalue hiotaan. Testimateriaalia levitetään suoraan iholle 5 päivänä viikossa yhteensä 60 käyttökertaa. Kunkin eläimen koko vartalo kääritään kuten edellisessä testissä ja kääre kiinnitetään teipillä. Eläimille asetetaan kaulapannat estämään testimateriaalin nieleminen. Havaitut paikalliset vaikutukset pisteytetään tietyin väliajoin testin aikana, ja eläimiä tarkkaillaan systeemisten vaikutusten varalta. Altistusjakson lopussa eläimet lopetetaan ja niille tehdään täydellinen ruumiinavaus. Ihon altistumisalueen sekä kaikkien epänormaalien kudosten histologiset leikkeet arvioidaan.
Kemiallisten aineiden toistuvan paikallisen annostelun mahdollisten karsinogeenisten vaikutusten tutkimiseen liittyy tutkimuksia, joiden kesto vaihtelee 3 kuukaudesta 2 vuoteen. Yleisesti käytetyt eläimet ovat valkoisia hiiriä, ja testiin kuuluu sekä positiivisia että negatiivisia kontrolliryhmiä sekä vähintään kaksi testiryhmää, joille annetaan aineen suuria ja pieniä annoksia. Kussakin ryhmässä on 25-50 urosta ja yhtä monta naarasta, jotka kaikki pidetään yksittäin. Kunkin eläimen iho ajellaan niskan tyvestä ja lapaluiden välistä. Aine maalataan tai tiputetaan pipetistä paljaalle iholle. Jokaisella levityskerralla levitettävän aineen määrä on 0,1 ml, ja eläimiä käsitellään kaksi kertaa viikossa kokeen keston ajan. Eläimet, jotka selviävät kokeesta, sekä eläimet, jotka sairastuvat kokeen aikana, leikataan. Kaikki kudokset tutkitaan histopatologisesti tavanomaisissa kroonisen myrkyllisyyden testeissä kuvatulla tavalla. Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, että eläimiä arvioidaan tutkimuksen aikana eläimissä esiintyvien ihokasvainten ilmaantumisen ja luonteen varalta. Näitä testejä muutetaan yleisesti siten, että niihin sisällytetään menettelyjä, joilla havaitaan, vaikuttaako testattava kemikaali käynnistämällä tai edistämällä kasvainten syntyä.