Amphotrooppiset ja VSV-G-pseudotyyppiset retrovirusvektorit siirtävät ihmisen hematopoieettisia esisoluja samanlaisella tehokkuudella

Ensana rajoitteena retrovirusgeenin siirrossa hematopoieettisiin kantasoluihin on amfotrooppisen viruksen reseptorin matala taso. Tässä tutkimuksessa selvitimme, voivatko vesicular stomatitis -viruksen (VSV) G-proteiinilla pseudotyypitetyt retrovirusvektorit voittaa tämän rajoituksen. Magneettihelmillä ja solulajittelulla puhdistetut ihmisen progenitorisolut transdusoitiin amfotrooppisella tai VSV-G-pseudotyypillä varustetulla retrovirusvektorilla, joka sisälsi merkkigeeninä typistetyn ihmisen hermokasvutekijäreseptorin. Soluja esistimuloitiin flt-3-ligandilla, kantasolutekijällä ja interleukiini-3:lla ja transdusoitiin fibronektiinille. Markkerigeenin ilmentyminen analysoitiin virtaussytometrialla. Amfotrooppisen ja VSV-G-pseudotyyppisen viruksen transduktiotehokkuus CD34+-soluissa ei eronnut merkittävästi. Geeninsiirtoa CD34+CD38- soluihin, joissa on runsaasti epäkypsempiä esiasteita, ei rajoitettu, ja myös tämän alaryhmän siirtotehokkuus oli samanlainen molemmilla pseudotyypeillä. Fibronektiinin lisääminen paransi geeninsiirtoa amfotrooppisella vektorilla huomattavasti (5- 19,3-kertaisesti, keskimäärin 12,6), kun taas VSV-G-pseudotyypillä vaikutus oli paljon vähäisempi (1- 3,9-kertaisesti, keskimäärin 2,1, P = 0,04). Johtopäätöksenä voidaan todeta, että optimoidulla transduktioprotokollalla saavutettiin korkeat geeninsiirtotasot ihmisen hematopoieettisiin esiasteisiin, eikä transduktiotehokkuutta voitu parantaa entisestään käyttämällä VSV-G-pseudotyyppejä. Bone Marrow Transplantation (2000) 25 , Suppl. 2, S75-S79.