Anoplocephala perfoliatan aiheuttamat patologiset muutokset hevosen ileocecal-liitoksessa

Tähän tutkimukseen valittiin satunnaisesti kolmekymmentäyksi sekarotuista hevosta, jotka olivat iältään 15 kuukauden ja 13 vuoden välillä ja jotka lähetettiin säännöllisesti teurastamoihin. Niihin kuului 11 loistaudista vapaata eläintä (kontrolliryhmä) ja 20 hevosta, joilla oli spontaani A. perfoliata -infektio. Kaikilta hevosilta otettiin ileo-cecal-liitos 30 minuutin kuluessa kuolemasta. Tämän jälkeen suolenäytteet huuhdeltiin juoksevalla vedellä ja pantiin välittömästi 10-prosenttiseen neutraalipuskuroituun formaliiniin. Samaan aikaan ileocecal-liitokseen kiinnittyneet aikuiset heisimadot laskettiin suoraan, kirjattiin ylös, huuhdeltiin juoksevalla vedellä ja säilöttiin 10-prosenttiseen formaliiniliuokseen. Kerätyt heisimadot laitettiin laktofenoliliuokseen ja kiinnitettiin sitten objektilasille, jotta ne voitiin tunnistaa morfologisten parametrien avulla (Euzeby 1981). Tallennettujen heisimadojen lukumäärän perusteella valitut 31 hevosta jaettiin neljään ryhmään: ryhmä ”N”, jossa oli 0 heisimadoa; ryhmä ”A”, jossa oli 1-20 heisimadoa; ryhmä ”B”, jossa heisimadot vaihtelivat 20:stä 100:aan; ja ryhmä ”C”, jossa oli yli 100 heisimadoa.

Kustakin näytteestä otettiin 5 µm:n paksuisia, parafiiniin upotettuja leikkeitä, jotka värjättiin hematoksyliini-eosiinilla ja kresyylivioletilla. Histologinen tutkimus suoritettiin seuraavien parametrien arvioimiseksi: lymfomonosyyttinen ja eosinofiilinen tulehduksellinen infiltraatio limakalvolla/submucosassa, suolen villien surkastuminen/fuusioituminen, erosiiviset/ulceratiiviset leesiot, goblet-solujen degeneratiiviset muutokset ja suolen lymfafollikkelien hyperplasia. Kullekin valitulle parametrille annettiin yksilöllinen pistemäärä: 0, ei vaurioita, 1, lieviä vaurioita, 2, kohtalaisia vaurioita ja 3, selviä vaurioita. Näin ollen limakalvovauriot ja limakalvon alapuoliset vauriot luokiteltiin kirjattujen pisteiden summan perusteella seuraavasti: 0 (ei muutoksia) 0-2 pistettä, I (lievät muutokset) 3-7 pistettä, II (kohtalaiset muutokset) 8-12 pistettä ja III (merkittävät muutokset) 13-15 pistettä.

Ileo-kecaalisen liitoskohdan kohdalla ympyrä- ja pitkittäislihaskerrosten paksuudet kvantifioitiin kuva-analyysillä (NIS-Elements Br-2) hypertrofisten tilojen tunnistamiseksi. Kunkin näytteen osalta ENS:n histopatologinen tutkimus arvioitiin morfometrisellä arvioinnilla myenteristen ganglioiden keskimääräisen lineaarisen tiheyden, hermosolujen lukumäärän ja kromatolyyttisten/nekroottisten hermosolujen keskimääräisen prosentuaalisen osuuden arvioimiseksi kolmessa 3 cm:n sarjapoikkileikkauksessa.

Yleistä lineaarista mallia (General Linear Model, GLM) käytettiin, jotta voitiin todentaa, oliko merkittävä korrelaatio parasiittitaakan ja limakalvojen sisäisten ja alapuolella sijaitsevien limakalvojen histopatologisten leesioiden luokituksen välillä. Yksisuuntaista varianssianalyysiä (ANOVA) ja sitä seurannutta Tukeyn monivertailutestiä käytettiin havaitsemaan merkittävät erot myenteristen ganglioiden lukumäärän, hermosolujen lukumäärän, kromatolyyttisten/nekroottisten hermosolujen prosentuaalisen osuuden, lihaskerrosten paksuuksien ja kirjattujen heisimadojen lukumäärän perusteella tunnistetun ryhmän välillä. Viisi prosenttia oli oletettu merkitsevyystaso. Tilastollinen analyysi suoritettiin käyttäen R 2.7 -versio-ohjelmistoa (GNU GENERAL PUBLIC LICENSE, Free Software Foundation, Inc., Boston, USA).