Antinociceptive Activity of Methanol Extract of Tabebuia hypoleuca (C. Wright ex Sauvalle) Urb. Stems

BY admin
|

Abstract

Tavoite: Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida Tabebuia hypoleuca -varsien metanoliuutteen (THME) antinociceptiivistä vaikutusta. Materiaalit ja menetelmät: Eläimet jaettiin viiteen 8 hiiren ryhmään kutakin testiä varten (negatiiviset kontrollit, positiiviset kontrollit ja kolme ryhmää, joita hoidettiin THME:llä annoksilla 150, 300 ja 500 mg/kg, p.o.). THME:n antinociceptiivistä vaikutusta arvioitiin käyttämällä hiirillä writhing-, formaliini-, tail flick- ja hot plate -malleja. Tulokset: Vääntökokeessa THME (150, 300 ja 500 mg/kg) tuotti merkitsevästi (p p p p p p Päätelmät: Nämä tulokset osoittavat, että THME:llä oli antinociceptiivistä aktiivisuutta useilla nociception malleilla, ja ne viittaavat siihen, että vaikutus välittyy sekä perifeeristen että sentraalisten antinociceptiivisten mekanismien osallistumisen kautta.

© 2017 Tekijä(t) Julkaisija S. Karger AG, Basel

Tutkimuksen merkitys

– Tässä tutkimuksessa Tabebuia hypoleucalla osoitettiin olevan antinociceptiivisiä vaikutuksia, jotka välittyvät sekä perifeeristen että sentraalisten antinociceptiivisten mekanismien osallistumisesta. T. hypoleuca -lajista voisi tulla uusi terapeuttinen vaihtoehto kivun hoitoon.

Esittely

Kipu on subjektiivinen kokemus, joka johtuu vahingollisen ärsykkeen havaitsemisesta, ja siihen sisältyy emotionaalinen komponentti, joka edellyttää, että yksilö on tietoinen, kun tämä tapahtuu . Vuonna 1986 International Association for the Study of Pain (IASP) määritteli kivun epämiellyttäväksi aisti- ja tunnekokemukseksi, joka liittyy todelliseen tai mahdolliseen kudosvaurioon tai jota kuvataan tällaisen vaurion avulla . Kivulla on myös fysiologinen komponentti, jota kutsutaan nociceptioksi eli prosessiksi, jossa voimakkaat lämpö-, mekaaniset tai kemialliset ärsykkeet havaitaan perifeeristen hermosäikeiden osapopulaatiossa, joita kutsutaan nociceptoreiksi .

Kivun lievittämiseen käytetään klassisia analgeettisia lääkkeitä, erityisesti opiaatteja ja ei-steroidisia tulehduskipulääkkeitä . Näiden aineiden pitkäaikainen käyttö voi kuitenkin aiheuttaa merkittäviä haittavaikutuksia, kuten mahahaavoja, munuaisvaurioita, bronkospasmia, sydänhäiriöitä, riippuvuutta ja muita, mikä rajoittaa niiden käyttöä . Huolimatta viimeaikaisista edistysaskelista kivunhoitohoitojen kehittämisessä, tehokkaita kipulääkkeitä tarvitaan edelleen. Vuosien mittaan on osoitettu, että luontaistuotteet ovat vertaansa vailla oleva molekyylisen monimuotoisuuden lähde, joka johtaa lääkekeksintöihin, joita nykyään käytetään nykyaikaisessa lääketieteessä, erityisesti kivun hoidossa .

Tabebuia spp. (Bignoniaceae) sisältää noin 100 lajia, jotka tunnetaan tiukasti puuvartisina ja joita esiintyy trooppisilla sademetsäalueilla kaikkialla Keski- ja Etelä-Amerikassa . Tabebuia-suvun lajeja on perinteisesti käytetty muun muassa syfiliksen, malarian, ihoinfektioiden, vatsavaivojen, syövän, tulehdusten, kivun, bakteeri- ja sieni-infektioiden, ahdistuksen, huonon muistin, ärtyneisyyden ja masennuksen hoitoon .

Tabebuia hypoleuca (C. Wright ex Sauvalle) Urb., joka tunnetaan yleisesti nimellä ”Roble macho”, on Kuubassa endeeminen laji, joka on kotoisin Sierra Maestran ja Guantanamon alueelta. Olemme aiemmin raportoineet T. hypoleuca -varsien metanoliuutteen (THME) anti-inflammatorisesta aktiivisuudesta käyttämällä karrageenin aiheuttamaa käpälän turvotusta ja krotoniöljyn aiheuttamaa korvalehden turvotusta hiirillä. Tässä tutkimuksessa arvioitiin THME:n antinociceptiivistä aktiivisuutta suun kautta annettuna kivun eläinmalleissa.

Materiaali ja menetelmät

Kasvimateriaali ja uuttaminen

T. hypoleuca -varret kerättiin Kansallisesta kasvitieteellisestä puutarhasta (JBN), Havannan maakunnasta, Kuubasta. Tohtori Eldis R. Becquer vahvisti kasvin tunnistuksen, ja näyte talletettiin koeaseman herbaariin numerolla HFC-88204. T. hypoleuca -kasvin varsien uuttamiseen käytettiin kiinteän ja nestemäisen aineen uuttamista metanolilla (Merck®) Soxhletissa. Metanoliuute suodatettiin ja väkevöitiin kiertohaihdutuksella.

Lääkkeet ja kemikaalit

Käytetyt lääkkeet ja kemikaalit olivat: indometasiini (SOLMED, Havanna, Kuuba), diklofenaakki (SOLMED), metanoli (Merck, Saksa), etikkahappo (Merck) ja formaliini (Merck). Ote ja kaikki lääkkeet laimennettiin 0,9-prosenttiseen suolaliuokseen (NaCl laimennettuna tislattuun veteen).

eläimet

Uros- ja naarashiiret Balb/c (20-25 g) ja naaraspuoliset Sprague-Dawley-rotat (180-200 g) saatiin kansallisesta koe-eläintuotantokeskuksesta (CENPALAB, Santiago de Las Vegas, Havanna, Kuuba). Eläimiä pidettiin vakio-olosuhteissa, joissa lämpötila oli 23 ± 2 °C, suhteellinen kosteus 40-60 % ja valo-pimeä vuorokausi 12/12 tuntia, ja niille annettiin ruokaa ja vettä vapaasti 7 päivän ajan. Kaikki kokeelliset toimenpiteet suoritettiin laboratorioeläinten hoitoa ja käyttöä koskevien kansainvälisten ohjeiden mukaisesti, ja ne hyväksyttiin kansallisen eläin- ja kasvinsuojelukeskuksen (CENSA, Havanna, Kuuba) eläineettisessä komiteassa (pöytäkirja nro 03/FT/15).

Akuutti myrkyllisyys suun kautta

Akuutti myrkyllisyystutkimus suun kautta suoritettiin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD; ohje 423) ohjeiden mukaisesti. Tutkimuksessa käytettiin nulliparisia terveitä naarasrotteja. Rotat jaettiin 2 ryhmään, joissa kussakin ryhmässä oli 3 eläintä. Eläimiä pidettiin 12 tuntia ennen oraalista antoa ja 3 tuntia sen jälkeen ilman ruokaa ja vettä. Kontrolliryhmä sai normaalia keittosuolaliuosta 1 ml/kg nieltynä, kun taas altistunut ryhmä sai 2000 mg/kg THME:tä. Annoksen 2 000 mg/kg turvallisuus vahvistettiin myöhemmin kolmella muulla eläimellä OECD:n ohjeiden suositusten mukaisesti. Välittömästi annostelun jälkeen kaikkia eläimiä tarkkailtiin yhteensä 14 päivän ajan vakiintuneiden kriteerien perusteella kiinnittäen erityistä huomiota ensimmäisten 4 tunnin aikana; kliinisiä oireita tai kuolleisuutta havaittiin. Päivänä 15 kaikki eläimet lopetettiin kohdunkaulan sijoiltaanmenolla, minkä jälkeen eläimet leikattiin ja elimet tarkastettiin makroskooppisesti.

Vääntelytesti

Vääntelytesti suoritettiin Kosterin ym. kuvaamalla tavalla muutamin muutoksin . Uroshiiret jaettiin 5 ryhmään, joissa kussakin oli 8 hiirtä. Eläimille annettiin suun kautta indometasiinia (20 mg/kg), tislattua vettä (10 ml/kg) ja THME:tä (150, 300 ja 500 mg/kg). Vääntelehtiminen indusoitiin vatsansisäisellä 0,8-prosenttisen etikkahappoliuoksen injektiolla (0,01 ml/g ruumiinpainoa) 1 h hoidon jälkeen. Kouristelut (vatsan supistukset ja takaraajojen venytykset) laskettiin 15 minuutin ajan etikkahappoliuoksen injektion jälkeen. Analgeettisen aktiivisuuden prosenttiosuus laskettiin seuraavasti:

/WebMaterial/ShowPic/860354

Formaliinitesti

Formaliinitesti tehtiin Santosin ja Calixton kuvaamalla tavalla. Formaliinin aiheuttama kipukäyttäytyminen oli kaksivaiheista; akuutin alkuvaiheen (neurogeeninen kipu) kesto oli 0-5 min ja sitä seurasi suhteellisen lyhyt hiljainen jakso, jonka jälkeen tuli pitkittynyt tooninen vaste (tulehduskipu), joka kesti 15-30 min. Uroshiiret jaettiin 5 ryhmään, joissa kussakin oli 8 hiirtä. Eläimille annettiin suun kautta diklofenaakkia (10 mg/kg), tislattua vettä (10 ml/kg) ja THME:tä (150, 300 ja 500 mg/kg). 30 minuutin kuluttua eläimiin ruiskutettiin 20 μl 2,5-prosenttista formaliiniliuosta (37 % formaldehydiä) oikean takatassun plantaaripinnalle. Nociception indeksi eli kokonaisaika, jonka kukin eläin käytti ruiskutetun tassun nuolemiseen tai puremiseen, kirjattiin 30 minuutin ajan.

/WebMaterial/ShowPic/860353

Hännän nykäisytesti

Hännän nykäisytesti suoritettiin D’Amourin ja Smithin mukaan. Uroshiiret jaettiin 5 ryhmään, joissa kussakin oli 8 hiirtä. Hiiren häntää upotettiin yhdestä kahteen senttimetriä lämpimään veteen, jonka lämpötila pidettiin vakiona 55 ± 0,5 °C:ssa. Häntään upottamisen ja hännän irrottamisen välinen viive kirjattiin. Hiiret, joiden latenssiaika oli 1,5-3,5 s, valittiin tähän tutkimukseen 24 tuntia ennen koetta, ja esikäsittelyn latenssi kirjattiin. Eläimille annettiin suun kautta indometasiinia (20 mg/kg), tislattua vettä (10 ml/kg) ja THME:tä (150, 300 ja 500 mg/kg). Kuusikymmentä minuuttia oraalisen annostelun jälkeen reaktioaika kirjattiin uudelleen. Hiirten häntäkudosvaurioiden välttämiseksi käytettiin 10 s:n katkaisuaikaa. Analgeettisen aktiivisuuden prosenttiosuus laskettiin seuraavasti:

/WebMaterial/ShowPic/860352

Kuumalevykoe

Kuumalevykoe suoritettiin Asongalemin ym. kuvaamalla tavalla. Naarashiiret jaettiin 5 ryhmään, joissa kussakin oli 8 hiirtä. Laite koostui vesihauteesta, johon asetettiin metallinen sylinteri (halkaisija 20 cm ja korkeus 10 cm). Sylinterin lämpötilaksi asetettiin 55 ± 0,5 °C. Hiiret, jotka osoittivat etukäpälän nuolemista, käpälän (käpälöiden) vetäytymistä tai hyppyreaktiota 15 sekunnin kuluessa kuumalla levyllä, valittiin tähän tutkimukseen 24 tuntia ennen koetta, ja käsittelyä edeltävä latenssi kirjattiin. Eläimille annettiin suun kautta indometasiinia (20 mg/kg), tislattua vettä (10 ml/kg) ja THME:tä (150, 300 ja 500 mg/kg). Kuusikymmentä minuuttia oraalisen annostelun jälkeen reaktioaika kirjattiin uudelleen. Tassun vaurioitumisen välttämiseksi käytettiin 15 s:n katkaisuaikaa. Prosentuaalinen analgeettinen aktiivisuus laskettiin käyttäen samaa kaavaa kuin hännän nykäisytestissä.

Statistinen analyysi

Statistinen analyysi suoritettiin käyttäen tilastollista ohjelmistopakettia SPSS, versio 21.0 for Windows (IBM Corp., Armonk, NY, USA). Tiedot ilmaistaan keskiarvoina ± SEM. Yksisuuntaista ANOVA-analyysia, jota seurasi Dunnettin post hoc -testi, käytettiin kontrolli- ja hoitoryhmien välisten merkittävien erojen määrittämiseen. p < 0,05 katsottiin tilastollisesti merkitseväksi.

Tulokset

Akuutti oraalinen myrkyllisyystutkimus

Akuutti oraalinen myrkyllisyystutkimus osoitti, että THME enintään 2000 mg/kg ruumiinpainoa kohden ei aiheuttanut eläimille kuolleisuutta eikä merkkejä käyttäytymiseen liittyvästä tai hermostoon liittyvästä myrkyllisyydestä 14 vrk:n havainnoinnin jälkeen. Ruumiinpainon nousu oli normaalia, eikä kontrolli- ja käsiteltyjen rottien elinpainoissa ollut eroa (taulukko 1).

Taulukko 1

THME:n oraalisen annostelun vaikutus eri parametreihin, joita arvioitiin akuutissa oraalisessa myrkyllisyystutkimuksessa

/WebMaterial/ShowPic/860351

Writhing-testi

THME:n oraalinen annostelu annoksina 150, 300 ja 500 mg/ kg:n annostelussa sekä indometasiini (20 mg/ kg:n annostelussa) aiheuttivat merkitsevän (F=168.63, p < 0,001) vähenemisen etikkahapon aiheuttamien kiemurteluepisodien määrässä annosriippuvaisesti kontrolliryhmään verrattuna (Kuva 1). Indometasiinin laskennallinen prosentuaalinen supistusten esto oli 80 %, THME:llä 150 mg/kg:n annoksella 53 %, THME:llä 300 mg/kg:n annoksella 67 % ja THME:llä 500 mg/kg:n annoksella 87 %.

Kuva. 1

Tabebuia hypoleuca -varsien metanoliuutteen (THME) (150, 300 ja 500 mg/kg) ja indometasiinin (20 mg/kg) oraalisen annon vaikutus vääntökokeessa. Tulokset esitetään kiemurtelujen lukumäärän keskiarvoina ± SEM (n = 8). *** p < 0.001 vs. kontrolliryhmä (yksisuuntainen ANOVA, jota seurasi Dunnettin testi).

/WebMaterial/ShowPic/860350

Formaliinitesti

Tässä mallissa THME:n (300 ja 500 mg/kg, p.o.) ja diklofenaakinatriumin (10 mg/kg, p.o.) vaikutuksesta nuoleskelu oli merkitsevästi (F = 43,86, p < 0,001) vähäisempää kuin kontrolliryhmällä (Kuva 2a). Ensimmäisessä vaiheessa (0-5 min) nuolemisaika THME:llä annoksilla 300 ja 500 mg/kg, p.o., ja diklofenaakinatriumilla (10 mg/kg, p.o.) oli merkitsevästi lyhyempi (F = 50,08, p < 0,001) kuin kontrolliryhmällä, 82 % (diklofenaakinatrium), 69 % (THME annoksella 300 mg / kg) ja 86 % (THME annoksella 500 mg / kg) nuoleskelun esto. THME:llä annoksilla 150 mg/kg, p.o., ei ollut merkittävää analgeettista vaikutusta (kuva 2b). Toisessa vaiheessa (15-30 min) THME osoitti merkitsevää (F = 26,67, p < 0,001) antinociceptiivistä vaikutusta vain annoksella 500 mg/kg, p.o.). Myös diklofenaakkinatriumilla (10 mg/kg, p.o.) käsitellyn positiivisen kontrolliryhmän nuolemisaika oli merkitsevästi lyhyempi (p < 0,001) kontrolliryhmään verrattuna, 91 % (diklofenaakkinatrium) ja 79 % (THME 500 mg/kg) esto. THME annoksilla 150 ja 300 mg/kg, p.o., eivät osoittaneet merkitsevää analgeettista vaikutusta tässä vaiheessa (kuva 2b).

Kuva 2

a Tabebuia hypoleuca -varsien metanoliuutteen (THME) (150, 300 ja 500 mg/kg) ja diklofenaakin (10 mg/kg) oraalisen annostelun vaikutus formaliinikokeessa. b Nuolemisen kesto vaiheiden 1 ja 2 aikana. Tulokset esitetään nuolemisaikojen keskiarvoina ± SEM (n = 8). *** p < 0,001 vs. kontrolliryhmä (1-suuntainen ANOVA, jota seurasi Dunnettin testi).

/WebMaterial/ShowPic/860349

Tail Flick Test

Oraalinen 300 ja 500 mg/kg THME:n ja 20 mg/kg indometasiinin anto aiheutti merkittävän (F = 13.63, p < 0,002 ; F = 5,49, p < 0,034 ; ja F = 26,86, p < 0,001 ) lisäyksen latenssiaikavasteeseen verrattuna esikäsittelyä edeltävään latenssiin (indometasiini, 13 %; THME 300 mg/kg), 7 %; ja THME 500 mg/kg, 16 %:n esto). THME annoksilla 150 mg/kg, p.o., ei aiheuttanut merkitsevää analgeettista vaikutusta (kuva 3).

Kuva 3

Tabebuia hypoleuca -varsien metanoliuutteen oraalisen annon vaikutus (THME-150, THME-300 ja THME-500, ts, 150, 300 ja 500 mg/kg) ja indometasiini (20 mg/kg; indometasiini-20) hännän nykäisytestissä. Tulokset esitetään latenssiajan keskiarvoina ± SEM (n = 8). * p < 0,05, ** p < 0,01 ja *** p < 0,001 vs. esikäsittelyn latenssiaika (1-suuntainen ANOVA, jota seurasi Dunnettin testi).

/WebMaterial/ShowPic/860348

Hot Plate Test

300 ja 500 mg/kg THME:n oraalinen antaminen merkitsevästi (F = 14.24, p < 0.002 ; F = 25.32, p < 0.001 ) lisäsi latenssiajan vastetta verrattuna esikäsittelyn latenssiin. Kipukynnys pieneni myös merkitsevästi (F = 6.76, p < 0.021) indometasiinilla (20 mg/kg) hoidetussa positiivisessa kontrolliryhmässä verrattuna esikäsittelyn latenssiaikaan. Indometasiinilla esto oli 51 %, THME:llä 300 mg/kg 51 % ja THME:llä 500 mg/kg 61 %. THME annoksella 150 mg/kg ei vaikuttanut merkitsevästi nokiseptiviin vasteisiin (kuva 4).

Kuva 4

Tabebuia hypoleuca -varsien metanoliuutteen oraalisen annon vaikutus (THME-150, THME-300 ja THME-500, ts, 150, 300 ja 500 mg/kg) ja indometasiini (20 mg/kg; indometasiini-20) kuumalevykokeessa. Tulokset esitetään latenssiajan keskiarvoina ± SEM (n = 8). * p < 0,05, ** p < 0,01 ja *** p < 0,001 vs. esikäsittelyn latenssiaika (1-suuntainen ANOVA, jota seurasi Dunnettin testi).

/WebMaterial/ShowPic/860347

Keskustelu

Tässä tutkimuksessa todettiin, että THME:llä ei ollut myrkyllisiä vaikutuksia 2000 mg/kg ruumiinpainoa kohden (akuutti oraalinen toksisuustutkimus). Lisäksi THME:n oraalinen anto hiirille aiheutti antinociceptiivisiä vaikutuksia kemiallista (kiemurtelu ja formaliini) ja termistä (hännänheilautus ja kuumalevy) nociceptiivistä ärsykettä vastaan.

Kiemurtelukoe kuvaa tyypillistä tulehduskivun mallia. Etikkahappo saa aikaan vatsan supistuksia ja vatsalihasten vääntymistä lisäämällä proinflammatoristen aineiden määrää perifeerisessä kudosnesteessä . Tässä testissä THME:llä hoidetuilla hiirillä kiemurtelujen määrä oli pienempi kuin kontrolleilla, mikä viittaa etikkahapon aiheuttaman viskeraalisen nociception estämiseen. Tämä havainto vahvisti aikaisemman raportin, jonka mukaan THME:llä oli anti-inflammatorista aktiivisuutta kahdessa hiirten akuutin tulehduksen mallissa, joten havaittu antinociceptiivinen vaikutus saattoi johtua osittain tulehdusvälittäjäaineiden vapautumisen estämisestä tai perifeerisen syklo-oksygenaasiaktiivisuuden estämisestä. On todennäköistä, että tähän määritykseen liittyvä kipu voisi syntyä epäsuorasti stimuloimalla perifeerisiä nokseptiveja hermosoluja endogeenisilla välittäjäaineilla, kuten serotoniinilla, histamiinilla, bradykiniinillä ja prostaglandiineilla. Tämän kemiallisen menetelmän herkkyys on kuitenkin hyvä mutta spesifisyys heikko, mikä mahdollistaa tulosten vääränlaisen tulkinnan, koska kyseessä on epäspesifinen ärsyke, joka on herkkä eri mekanismeilla toimiville lääkkeille. Tämä ongelma voidaan välttää täydentämällä sitä muilla nociception malleilla .

Formaliinitestiä pidetään pysyvän kivun mallina, joka tuotetaan kahdessa vaiheessa. Ensimmäiselle vaiheelle (0-5 min) on ominaista neurogeeninen kipu ja toiselle (15-30 min) tulehduskipu . Tässä testissä THME:n nuolemisaika annoksilla 300 ja 500 mg/kg oli ensimmäisessä vaiheessa merkitsevästi lyhyempi kuin kontrolliryhmällä, kun taas toisessa vaiheessa THME osoitti antinociceptiivistä vaikutusta vain annoksella 500 mg/kg. Toisen vaiheen antinociceptiivinen vaikutus liittyy aiempiin tutkimuksiin, joissa THME osoitti anti-inflammatorista vaikutusta vain annoksella 500 mg/kg. Varhaisvaiheen kipu johtui pääasiassa C-kuitujen aktivoitumisesta, kun taas myöhäisvaiheessa kyse oli perifeerisen kudoksen tulehdusreaktion ja selkäytimen selkäytimen selkäydinsarven toiminnallisten muutosten yhdistelmästä. Keskusvaikutteiset lääkkeet estävät kivun molempia vaiheita, kun taas perifeerisesti vaikuttavat lääkkeet estävät pääasiassa toista vaihetta . Nämä tulokset viittaavat siihen, että THME:n antinociceptiivinen vaikutus formaliinikokeessa voisi johtua sekä neurogeenisten että anti-inflammatoristen välittäjäaineiden vaikutuksesta.

Hännän nykäisytestissä lämpöstimulaatio aktivoi perifeerisiä nosiseptoreita, mikä johti hännän refleksiiviseen irrottamiseen. Reaktioajan pidentymistä pidetään yleisesti tärkeänä parametrina arvioitaessa sentraalista antinociceptiivistä aktiivisuutta, kuten aiemmin on raportoitu . Hännän flickin havaitseminen voisi johtua selkäytimessä olevasta reflex-kaaresta, jota moduloitiin laskevan radan mekanismin kautta . THME:n (300 ja 500 mg/kg, p.o.) havaittu antinociceptiivinen vaikutus hännän nykäisytestissä vahvisti sen keskusvaikutuksen. Kuumalevykokeessa pääasiassa supraspinaalinen refleksi osoitti THME:n antinokseptisen vaikutuksen vaikuttavan keskitetysti. Vakiolämpötilaan lämmitetty levy tuotti 2 käyttäytymiskomponenttia, eli käpälän nuolemista ja hyppimistä, mitattuna reaktioajoilla, jotka voivat johtua supraspinaalisesti integroiduista vasteista . Nämä havainnot osoittavat, että THME (300 ja 500 mg/kg, p.o.) aiheutti sentraalisia antinociceptiivisiä vaikutuksia, koska se lisäsi merkittävästi latenssiaikaa tässä mallissa, mikä vahvistaa sen sentraalisen aktiivisuuden.

Useat fytokemialliset tutkimukset olivat paljastaneet, että Tabebuia-lajien uutteet sisältävät monenlaisia sekundaarisia aineenvaihduntatuotteita, kuten tanniineja, flavonoideja, kinoneja, alkaloideja, naftokinoneja ja iridoideja . THME:n osalta alustava fytokemiallinen analyysi paljasti tanniinien, alkaloidien ja fenolisten yhdisteiden esiintymisen, joilla on osoitettu olevan erilaisia biologisia vaikutuksia, mukaan lukien antinociceptiivinen ja anti-inflammatorinen toiminta , ja näin ollen THME:llä havaitut antinociceptiiviset vaikutukset voisivat johtua näiden yhdisteiden esiintymisestä. Tarvitaan kuitenkin lisätutkimuksia bioaktiivisten komponenttien tunnistamiseksi ja sen toimintamekanismin määrittämiseksi, jolla nämä yhdisteet saavat aikaan antinociceptiiviset ominaisuutensa.

Johtopäätökset

Tämä tutkimus osoitti T. hypoleuca -kasvin varsien metanoliuutteen antinociceptiivisen vaikutuksen useilla hiirten (kemiallisilla ja lämpövaikutteisilla) nociceptiivisen vaikutuksen malleilla, mikä osoittaa, että tällä lajilla on sentraalisesti ja perifeerisesti välittyneitä antinociceptiivisiä vaikutuksia.

Kiitokset

Tekijät ovat kiitollisia teknisestä tuesta, jota tarjosivat Rafael Lorenzo ja Damileysi Castro CENSA:n biofarmaseuttisen kehittämisen osastolta. Kirjoittajat haluavat myös kiittää tohtori Eduardo Sistachsia hänen avustaan kielen tarkistamisessa.

Paljastuspöytäkirja

Tekijöillä ei ole ilmoitettavaa eturistiriidoista.

  1. García G, García E, Martínez I, et al: Analgesic effect of leaf extract from Ageratina glabrata in the hot plate test. Rev Bras Farmacogn 2011;21:928-935.
  2. Merskey H, Bogduk N: Osa III: Kiputermit – ajankohtainen luettelo määritelmineen ja käyttöohjeita. Seattle, IASP Press, 1994, s. 209-214.
  3. Basbaum AI, Jessell TM: Perception of pain; teoksessa Kandel ER, Schwartz JH, Jessell TM (toim.): Principles of Neural Science, ed 4. New York, McGraw-Hill, 2000, s. 474-492.
  4. Burke A, Smyth A, Fitz GA: Analgeettiset-antipyreettiset aineet; teoksessa Goodman LS, Gilman A, Brunton LL: The Pharmacological Basis of Therapeutics, 11. painos. New York, McGraw-Hill, 2006, s. 637-731.
  5. Silva KA, Manjavachi MN, Paszcuk AF, et al: Plant derived alkaloid (-)-cassine induces anti-inflammatory and anti-hyperalgesics effects in both acute and chronic inflammatory and neuropathic pain models. Neuropharmacology 2012;62:967-977.
  6. Olmstead RG, Zjhra ML, Lohmann LG, et al: A molecular phylogeny and classification of Bignoniaceae. Am J Bot 2009;96:1731-1743.
  7. Cragg GM, Grothaus PG, Newman DJ: New horizons for old drugs and drug leads. J Nat Prod 2014;77:703-723.
  8. Sadananda T, Nirupama R, Chaithra K, et al: Antimicrobial and antioxidant activities of endophytes from Tabebuia argentea and identification of anticancer agent (lapachol). J Med Plants Res 2011;5:3643-3652.
  9. Gómez H, Gaitán R, Díaz F, et al: Actividad antimalárica in vitro de fracciones y constituyentes aislados de Tabebuia billbergii. Rev Cubana Plant Med 2012;17:172-180.
  10. Franco LA, Castro JP, Ocampo YC, et al: Actividad antiinflamatoria, antioxidante y antibacteriana de dos especies del género Tabebuia. Rev Cubana Plant Med 2013;18:34-46.
  11. Ferreira JC, Conserva LM, Lyra RP, et al: Isolation of a dihydrobenzofuran lignan, icariside E4, with an antinociceptive effect from Tabebuia roseo-alba (Ridley) Sandwith (Bignoniaceae) bark. Arch Pharm Res 2014, DOI 10.1007/s12272-014-0468-4.
  12. Regalado AI, Sánchez LM, Mancebo B: Actividad anti-inflamatoria de los extractos metanólicos de hojas y de tallos de Tabebuia hypoleuca (C. Wright) Urb. J Pharm Pharmacogn Res 2015;3:109-117.
  13. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö: Guideline 423: guideline for testing of chemicals. 2001. https://ntp.niehs.nih.gov/iccvam/suppdocs/feddocs/oecd/oecd_gl423.pd.
  14. Koster R, Anderson M, De Beer EJ: Acetic acid for analgesic screening. Fed Proc 1959;18:412-416.
  15. Spindola HM, Servat L, Denny C, et al: Antinociceptive effect of geranylgeraniol and 6α,7β-dihydroxyvouacapan-17β-oate methylester isolated from Pterodon pubescens Benth. BMC Pharmacol 2010;10:1.
  16. Santos ARS, Calixto JB: Lisänäyttöä takykiniinireseptorin alatyyppien osallistumisesta hiirten formaliini- ja kapsaisiinimalleihin. Neuropeptides 1997;31:381-389.
  17. D’Amour FE, Smith DL: Menetelmä kiputuntemuksen menetyksen määrittämiseksi. J Pharmacol Exp Ther 1941;72:74-79.
  18. Asongalem EA, Foyet HS, Ekobo S, et al: Antiinflammatoriset, sentraalisen analgesian puute ja antipyreettiset ominaisuudet Acanthus montanus (Ness) T. Anderson. J Ethnopharmacol 2004;95:63-68.
  19. Ikeda Y, Ueno A, Naraba H, et al: Involvement of vanilloid receptor VR1 and prostanoids in the acid-induced writhing responses of mice. Life Sci 2001;69:2911-2919.
  20. Khalid S, Shaik Mossadeq WM, Israf DA, et al: In vivo analgeettinen vaikutus Tamarindus indica L. -hedelmien vesiuutteella. Med Princ Pract 2010;19:255-259.
  21. Spindola HM, Vendramini-Costa DB, Rodrigues MT, et al: The antinociceptive activity of harmicine on chemical-induced neurogenic and inflammatory pain models in mice. Pharmacol Biochem Behav 2012;102:133-138.
  22. Hunskaar S, Hole K: Formaliinitesti hiirillä: tulehduksellisen ja ei-tulehduksellisen kivun erottelu. Pain 1987;30:103-114.
  23. Tjolsen A, Berge OG, Hunskaar S, ym: Formaliinitesti: menetelmän arviointi. Pain 1992;51:5-17.
  24. Udobang JA, Nwafor PA, Okokon JE: Analgesic and antimalarial activities of crude leaf extract and fractions of Acalypha wilkensiana. J Ethnopharmacol 2010;127:373-378.
  25. Rujjanawate C, Kanjanapothi D, Panthong A: Pharmacological effect and toxicity of alkaloids from Gelsemium elegans Benth. J Ethnopharmacol 2003;89:91-95.
  26. Nakamura H, Shimoda A, Ishii K, et al: Central and peripheral analgesic action of non-acidic non-steroidal anti-inflammatory drugs in mice and rot. Arch Int Pharmacodyn Ther 1986;282:16-25.
  27. Le Bars D, Gozariu M, Cadden SW: Animal models of nociception. Pharmacol Rev 2001;53:597-652.
  28. De Abreu MB, Temraz A, Vassallo A, et al: Phenolic glycoside from Tabebuia agentea and Catalpa bignoioides. Phytochem Lett 2014;7:85-88.
  29. Farouk L, Laroubi A, Aboufatima R, et al: Evaluation of the analgesic effect of alkaloid extract of Peganum harmala L: possible mechanisms involved. J Ethnopharmacol 2008;115:449-454.
  30. Hajhashemi V, Zolfaghari B, Yousefi A: Satureja hortensiksen siementen eteerisen öljyn, hydroalkoholisten ja polyfenolisten uutteiden antinociceptive ja anti-inflammatoriset vaikutukset eläinmalleissa. Med Princ Pract 2012;21:178-182.

Tekijöiden yhteystiedot

Ada I. Regalado

Chemistry, Pharmacology, and Toxicology Group

National Center for Animal and Plant Health, Autopista Nacional, Apartado 10

32700 San José de las Lajas, Mayabeque (Kuuba)

E-Mail [email protected]

Artikkelin / julkaisun tiedot

Ensivun esikatselu

Originaalijulkaisun tiivistelmä

Vastaanotettu: Syyskuu 20, 2016
Hyväksytty: 06. kesäkuuta 2017
Julkaistu verkossa: Kesäkuu 07, 2017
Julkaisun ilmestymispäivä: Elokuu 2017

Tulostettujen sivujen määrä: 7
Kuvioiden lukumäärä: 1:

ISSN: 1011-7571 (Print)
eISSN: 1423-0151 (Online)

Lisätietoja: https://www.karger.com/MPP

Open Access -lisenssi / Lääkkeiden annostelu / Vastuuvapauslauseke

Tämä artikkeli on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Ei-Kaupallinen 4.0 Kansainvälinen Lisenssi (CC BY-NC). Käyttö ja jakelu kaupallisiin tarkoituksiin edellyttää kirjallista lupaa. Lääkkeen annostus: Kirjoittajat ja kustantaja ovat pyrkineet kaikin tavoin varmistamaan, että tässä tekstissä esitetyt lääkevalinnat ja annostukset vastaavat julkaisuhetkellä voimassa olevia suosituksia ja käytäntöjä. Jatkuvan tutkimuksen, viranomaismääräysten muutosten sekä lääkehoitoon ja lääkevaikutuksiin liittyvän jatkuvan tiedonkulun vuoksi lukijaa kehotetaan kuitenkin tarkistamaan kunkin lääkkeen pakkausselosteesta mahdolliset muutokset käyttöaiheissa ja annostelussa sekä lisätyt varoitukset ja varotoimet. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun suositeltu lääke on uusi ja/tai harvoin käytetty lääke. Vastuuvapauslauseke: Tämän julkaisun sisältämät lausunnot, mielipiteet ja tiedot ovat yksinomaan yksittäisten kirjoittajien ja tekijöiden eivätkä kustantajien ja päätoimittajan (päätoimittajien) omia. Mainosten ja/tai tuoteviittausten esiintyminen julkaisussa ei ole takuu, suositus tai hyväksyntä mainostetuille tuotteille tai palveluille tai niiden tehokkuudelle, laadulle tai turvallisuudelle. Julkaisija ja päätoimittaja(t) eivät ole vastuussa mistään henkilö- tai omaisuusvahingoista, jotka johtuvat sisällössä tai mainoksissa viitatuista ideoista, menetelmistä, ohjeista tai tuotteista.