Aorttaläpän ahtauman luokittelu virtaus- ja gradienttikuvioiden mukaan antaa tietoa taudin patofysiologiasta

Erilaiset virtaus- ja venttiiligradienttikuviot voivat johtaa diagnostiseen epävarmuuteen aorttaläpän ahtauman (AS) vakavuudesta. Peräkkäisille potilaille, joilla oli vaikea AS (läpän pinta-ala <1 cm(2)), tehtiin kaikukardiografia ja tietokonetomografia. Potilaat luokiteltiin neljään ryhmään (korkea gradientti/normaali virtaus , korkea gradientti/matala virtaus , matala gradientti/normaali virtaus ja matala gradientti/matala virtaus ). Matala virtaus määriteltiin aivohalvauksen tilavuusindeksiksi <35 ml/m(2) ja matala gradientti keskimääräiseksi aortan gradientiksi <40 mm Hg. Aorttaläpän kalkkeutuminen (AVC) laskettiin Agatstonin pisteytyksen avulla. 181 potilaasta 56:lla, 30:llä, 46:lla ja 49:llä oli HGNF, HGLF, LGNF ja LGLF, joiden AVC:n mediaani oli 2048, 2015, 1366 ja 1178 AU/m(2) (P < 0,0001) ja läppäarteriaalisen impedanssin mediaani 4,5, 6,4, 4,2 ja 5,9 (P < 0,0001). Niillä potilailla, joilla oli LGLF, AVC oli alhaisempi potilailla, joilla vasemman kammion ejektiofraktio oli säilynyt verrattuna pienentyneeseen vasemman kammion ejektiofraktioon (1018 vs. 2550 AU/m(2); P < 0,0001), mutta venttiiliarteriaalinen impedanssi oli samanlainen (P = 0,33). LGLF-AS, jonka ejektiofraktio on säilynyt, liittyy pienempään AVC:hen, ja se voi tunnistaa potilaat, joilla on vähemmän vaikea AS yhdessä kammion adaptiivisen vasteen kanssa suurelle jälkikuormitukselle.