Apokriininen hikirauhasen duktaalinen adenooma, jossa on talirauhasen erilaistuminen koiralla

Abstract

Seitsemänvuotiaalle urokselle, bordercollie-urokselle, kehittyi kiinteä, halkaisijaltaan noin 1 cm:n kokoinen massa vasemmanpuoleiseen poskiontelon ihoon. Histologisesti massa koostui kanavamaisista rakenteista, joita reunustivat kaksikerroksiset luminaaliset epiteeli- ja basaloidikasvainsolut sekä muutamat talisolupesät. Immunohistokemiallinen värjäys osoitti, että luminaaliset epiteelikasvainsolut olivat positiivisia sytokeratiinin (CK, CAM5.2) ja CK19:n suhteen, mutta eivät CK14:n tai p63:n suhteen. Sitä vastoin basaloidiset kasvainsolut olivat positiivisia CK14:lle, p63:lle ja αSMA:lle mutta eivät CK19:lle tai CAM5.2:lle. CK8-ekspressiota havaittiin sekä luminaalisissa epiteelisoluissa että basaloidisissa kasvainsoluissa. Tali-differentioituneet kasvainsolut olivat positiivisia CK14:n mutta eivät muiden merkkiaineiden suhteen. Tämä on ensimmäinen tapaus apokriinisen hikirauhasen ductusadenoomasta, joka on erilaistunut talinmuotoiseksi ja esiintynyt koiran poskiontelon iholla.

1. Johdanto

Apokriiniset hikirauhaskasvaimet ovat melko yleisiä koirilla, ja niitä esiintyy yleensä pään, kaulan ja raajojen alueella. Noin 70 % koirien apokriinisista hikirauhaskasvaimista on luonteeltaan hyvänlaatuisia . Apokriinisen hikirauhasen hyvänlaatuiset kasvaimet luokitellaan apokriinisiksi adenoomaiksi, kompleksisiksi ja sekamuotoisiksi apokriinisiksi adenoomaiksi tai apokriinisten kanavien adenoomaiksi . Koirien apokriiniset ductusadenoomat ovat harvinaisia hyvänlaatuisia kasvaimia, ja niiden osuus koirien ihokasvaimista oli vain 0,3 % laajassa tutkimuksessa . Koirilla on kuvattu talin erilaistumista viidessä tapauksessa rintarauhaskasvaimia . Kirjoittajien tietämyksen mukaan ei kuitenkaan ole aiemmin raportoitu koiralla esiintyvää muuta kuin rintarauhasiin liittyvää apokriinistä kasvainta, jossa on talineritystä.

2. Tapausselostus

Seitsemänvuotiaalle urokselle, bordercollie-urokselle, kehittyi vasemmanpuoleiseen poskiontelon ihoon kiinteä massa, joka poistettiin kirurgisesti ja toimitettiin Nipponin eläinlääketieteellisen ja biotieteellisen korkeakoulun eläinlääketieteelliselle patologian laitokselle (Nippon Veterinary and Life Science University) (Tokio, Japani) histopatologista tutkimusta varten. Massan halkaisija oli noin 1 cm, ja massan leikkauspinta oli väriltään homogeenisen harmaanvalkoinen. Fyysisessä tutkimuksessa, johon sisältyi täydellinen verenkuva ja seerumin biokemiallinen rutiinitutkimus, ei ilmennyt muita poikkeavuuksia. Yksityiskohtaisissa röntgen- ja radiologisissa tutkimuksissa ei havaittu mitään kasvaimeen viittaavaa massaa rinta- ja vatsaontelossa. Kasvaimen uusiutumista tai etäpesäkkeiden muodostumista ei todettu 9 kuukauden kuluttua kirurgisesta poistosta. Lisähoitoa ei suoritettu.

Poistettu kasvain kiinnitettiin 10-prosenttiseen neutraalipuskuroituun formaliiniin, upotettiin parafiiniin, leikattiin 4 μm:n leikkeiksi ja värjättiin hematoksyliini- ja eosiini- (HE), periodihappo-Schiff- (PAS), alcian-sininen- ja öljypunavärjäyksillä. Sarjapoikkileikkeet värjättiin immunohistokemiallisesti (IHC) käyttämällä leimattua streptavidiini-biotiiniperoksidaasitekniikkaa ja hiiren monoklonaalisia vasta-aineita matalan molekyylipainon sytokeratiinia (CK; klooni CAM5.2, esilaimennettu, BD Biosciences, Franklin Lakes, NJ, USA), CK8 (klooni Ks 8.7, 1 : 50, Progen Biotechnik GmbH, Heidelberg, Saksa), CK14 (klooni LC002, 1 : 50, BioGenex Laboratories Inc., Saksa), San Ramon, CA, USA), sileälihasaktiini (SMA; klooni 1A4, 1 : 400, DAKO, Glostrup, Tanska), CK19 (klooni 170.2.14, 1 : 100, Boehringer Mannheim, Saksa) ja p63 (klooni 4A4, 1 : 400, NeoMarkers Inc., Fremont, CA, USA). Kaikki kudosleikkeet esikäsiteltiin sitraattipuskurilla (pH 6,0) ja inkuboitiin 121 °C:ssa 15 minuutin ajan. Reaktio kuhunkin antigeeniin visualisoitiin lisäämällä 3,3′-diaminobensidiinitetrahydrokloridikromogeeniä ja vastavärjättämällä hematoksyliinillä.

Histologisesti massa oli hyvin rajattu ja kapseloitu. Se koostui erilaisista kyhmyistä ja proliferoivista pesäkkeistä, jotka koostuivat pääasiassa kaksikerroksisista ductusrakenteista, joiden sisempi kerros koostui kuutiomaisista tai pylväsmäisistä luminaalisista epiteelisoluista ja ulompi kerros basaloidisista kasvainsoluista, jotka oli erotettu toisistaan ohuella kuituisella stroomalla (kuva 1). Luminaalisten epiteelisolujen sisäkerroksessa oli kirkasta sytoplasmaa ja pieniä hyperkromaattisia tumia. Basaloidikasvainsolujen ulommassa kerroksessa oli niukasti eosinofiilistä sytoplasmaa ja hieman suurempia eukromaattisia tumia. Mitoottinen aktiivisuus oli kohtalainen. Kasvaimen sisällä oli muutama basaloidisolujen ympäröimä suurten vaahtosolujen pesä, jotka muistuttivat talisoluja (kuva 2). Näiden solujen tumat sijaitsivat keskellä, ja niiden sytoplasma oli hienojakoisesti vakuoloitunutta, ja ne olivat negatiivisia PAS- ja alcianinsinivärjäyksessä, mutta positiivisia lipideille öljypunaisen O-värjäyksessä (kuva 2, sisäkuva). Kasvaimessa ei havaittu levyepiteelin erilaistumista tai keratinisaatiota. Kasvainsolujen nekroosia, invaasiota tai embolia ei myöskään havaittu.

Kuva 1

Histopatologinen ulkonäkö poskiontelomassasta. Massa koostuu ductusrakenteista, joita reunustavat kaksikerroksiset luminaaliset epiteeli- ja basaloidikasvainsolut. Hematoksyliini ja eosiini (HE). Palkki = 100 m.

Kuva 2

Apokriinisen duktaalisen adenooman sisällä havaittu piilevä erilaistuminen. Talisoluille on ominaista runsas, kirkas ja vakuoloitunut sytoplasma ja keskellä sijaitseva tuma, jota basaloidisolut ympäröivät apokriinisessa ductusadenoomassa. HE. Palkki = 50 m. Sisäkuvassa: öljypunaisella O:lla värjätty jäädytetty leike, josta näkyvät talisolujen sytoplasmassa olevat lipidipisarat.

Kuten taulukosta 1 käy ilmi, immunohistokemiallinen värjäys osoitti, että luminaaliset epiteelisolut olivat positiivisia CK19:n (kuva 3) ja CAM5.2:n suhteen, mutta ne eivät olleet positiivisia CK14:n, SMA:n ja p63:n suhteen. Sitä vastoin basaloidiset kasvainsolut olivat positiivisia CK14:lle (kuva 4), p63:lle (kuva 5) ja SMA:lle mutta eivät CK19:lle ja CAM5.2:lle. CK8-ekspressiota havaittiin sekä luminaalisissa epiteelisoluissa että basaloidisissa kasvainsoluissa (kuva 6). Taliittista erilaistumista osoittavat kasvainsolut olivat positiivisia CK14:n mutta eivät muiden merkkiaineiden suhteen.

Kasvainsolutyyppi CAM5.2 CK8 CK14 CK19 p63 SMA
Luminaaliset solut + + +
Basaloidisolut + + +
Lumiinisoluja-like cells +
TAULUKKO 1.

Immunohistokemiallisista löydöksistä tehty yhteenveto.

Kuva 3

Luminaaliset kasvainsolut ovat CK19-positiivisia. Immunohistokemia CK19:lle hematoksyliini-vasta-aineella. Palkki = 50 m.

Kuva 4

Basaloidiset kasvainsolut ja sellaiset solut, joissa on talitumorin erilaistumista, ovat positiivisia CK14:n suhteen. Immunohistokemia CK14:lle hematoksyliini-vasta-aineella. Palkki = 50 m.

Kuva 5

Basaloidikasvainsolut ovat positiivisia p63:n suhteen. Immunohistokemia p63:lle hematoksyliini-vasta-aineella. Palkki = 50 m.

Kuva 6

Sekä luminaaliset että basaloidiset kasvainsolut ovat positiivisia CK8:lle. Immunohistokemia CK8:lle hematoksyliini-vasta-aineella. Palkki = 50 m.

3. Keskustelu

Histologisten ja immunohistokemiallisten löydösten perusteella kasvain diagnosoitiin apokriiniseksi hikirauhasen ductaaliseksi adenoomaksi, jossa on talirauhasen erilaistumista. Maailman terveysjärjestön kotieläinten ihon epiteeli- ja melanosyyttikasvainten luokituksen mukaan apokriinisen hikirauhasen hyvänlaatuiset kasvaimet luokitellaan apokriinisiksi adenoomaiksi, kompleksisiksi ja sekamuotoisiksi apokriinisiksi adenoomaiksi tai apokriinisiksi ductusadenoomaiksi . Koirilla talin erilaistumista on kuvattu neljässä maitorauhaskasvaintapauksessa: kahdessa kompleksisessa adenoomassa ja kahdessa karsinoomassa sekä yhdessä sylkirauhaskasvaintapauksessa , kun taas yhtä ei ole aiemmin kuvattu apokriinisissa hikirauhasissa. Tässä raportissa kuvataan tapaus apokriinisen hikirauhasen duktaalista adenoomaa, jossa on talirauhasen erilaistumista ja joka esiintyi Border Collien buccal-ihossa.

CK19 ja CAM5.2 ovat hyödyllisiä luminaalisolujen merkkiaineita, kun taas CK14, p63 ja SMA ovat tyvisolujen/myepiteelisolujen merkkiaineita koirilla . CK8:n ilmentymistä on havaittu sekä luminaalisissa että basaloidisissa soluissa koiran apokriinisissä rauhaskasvaimissa . Sitä vastoin CK14:ää ilmentyi normaalissa talirauhasessa ja apokriinisten ja maitorauhasten myoepiteelisoluissa . SMA:n ilmentymistä havaittiin myoepiteelisoluissa mutta ei basaloidisoluissa apokriinirauhaskasvaimissa . Koiran apokriinisessa karsinoomassa p63+SMA+-, p63+SMA- ja CK8+p63- soluja havaittiin vastaavasti myoepiteelisoluissa, basaloidisoluissa ja luminaalisoluissa . Lisäksi aiempien tutkimusten mukaisesti tämä kasvain koostui ensisijaisesti kahdesta kasvainsolutyypistä, luminaalisista soluista ja basaloidisoluista, joilla oli talirauhasen erilaistumista.

Tämä kasvain näytti erilaistuvan talirauhasen adenoomasta ja ihon trikoblastoomasta. Kasvaimen ominaispiirteisiin tässä tapauksessa kuului soluproliferaatio, johon liittyi kaksikerroksisia kanavamaisia rakenteita, joissa oli talipitoinen erilaistuminen, mikä ei ole talikasvaimen tai trikoblastooman piirre. Koiran maitorauhaskasvaimissa havaitaan usein levyepiteelimäistä erilaistumista . Joissakin koiran apokriinisen hikirauhasen ductusadenoomissa on levyepiteelierilaajentumia, joissa on pieniä keratiinikerrostumia apokriinisen ductuksen infundibulaarisessa osassa . Tässä tapauksessa ei kuitenkaan havaittu levyepiteelin erilaistumista.

Tämän kasvaimen talikomponentin alkuperä oli epäselvä. Aiemmat tutkimukset kuitenkin viittasivat siihen, että kasvaimen basaloidisolut voivat erilaistua tali-epiteelisoluiksi ja että ihon kantasolut saattavat synnyttää talisoluja koiran nisäkasvaimissa . Siksi ehdotamme, että tämän kasvaimen sebaceoottinen erilaistuminen on voinut olla peräisin basaloidisoluista tai paikallisista pluripotenttisista kantasoluista, kuten koiran maitorauhaskasvaimissa.

Interressiristiriita

Tekijät ilmoittavat, että eturistiriitoja ei ole.

Kiitokset

Tekijät haluavat kiittää tohtori Hidemi Kitagawaa seurantatietojen ja kasvainnäytteen toimittamisesta tätä tutkimusta varten sekä tohtoreita Yoko Matsuda, Toshiyuki Ishiwata ja Zenya Naito patologian ja integratiivisen onkologisen patologian laitokselta Nippon Medical Schoolista hyödyllisistä keskusteluista.