Beck Depression Inventory II: psykometristen ominaisuuksien ja raja-arvojen arviointi turkkilaisessa aikuisväestössä

Beck Depression Inventory-II:n psykometristen ominaisuuksien arvioimiseksi on aiemmin tehty lukuisia tutkimuksia. Missään näistä tutkimuksista ei kuitenkaan ole tutkittu, ovatko alkuperäiset raja-arvopisteet sovellettavissa muihin kulttuureihin. Näin ollen sen psykometristen ominaisuuksien arvioinnin lisäksi määritimme myös BDI-II:n cut-off-pisteet turkkilaiselle väestölle. Tiedot kerättiin ei-kliinisiltä (n = 362) ja kliinisiltä psykiatrisilta avohoitopotilailta, joilla oli diagnosoitu masennushäiriö DSM-IV-kriteerien mukaisesti (n = 176). Analyysit laskettiin sisäisen johdonmukaisuuden ja testin ja uusintatestin luotettavuuden sekä konvergentin ja diskriminantin validiteetin osalta. Molemmille ryhmille tehtiin kaksi konfirmatorista faktorianalyysiä, joista toinen oli johdettu näistä eksploratiivisista faktorianalyyseistä ja toinen alkuperäisessä tutkimuksessa ehdotettu. Vastaanottajan toimintakäyrän avulla määritettiin turkkilaiselle väestölle raja-arvot, jotka osoittavat 0-12 vähäistä, 13-18 lievää, 19-28 keskivaikeaa ja 29-63 vaikeaa masennusta. Ei-kliinisten ryhmien sisäinen johdonmukaisuus oli 0,90 ja kliinisten ryhmien 0,89; testin ja uusintatestin välinen stabiilisuus oli myös korkea (r = 0,94). Konvergentti ja diskriminoiva validiteetti olivat tyydyttäviä. Tulokset vahvistivat nykyisen mallin kliinisen ryhmän osalta ja yhtä hyvin molemmat mallit ei-kliinisen ryhmän osalta. Lisäksi vähäisen, lievän, keskivaikean ja vakavan masennuksen luokitteluun käytettävät raja-arvot olivat melko samankaltaisia kuin amerikkalaiselle väestölle aiemmin ehdotetut raja-arvot. Kokonaisuutena havaintomme osoittivat, että BDI II:lla on hyvät psykometriset ominaisuudet ja vertailukelpoiset raja-arvot turkkilaiselle väestölle.