Bill Joy
Bill Joy, oikealta nimeltään William Nelson Joy, (s. 8. marraskuuta 1954, Farmington Hills, Michigan, Yhdysvallat), yhdysvaltalainen ohjelmistokehittäjä, yrittäjä ja tietokonevalmistaja Sun Microsystemsin toinen perustaja. Joy kehitti UNIX-käyttöjärjestelmästä Berkeley UNIX -version, jossa käytettiin TCP/IP-verkkokieltä, jonka ansiosta UNIX-palvelimet olivat Internet-vallankumouksen ja avoimen lähdekoodin liikkeen eturintamassa. Hän osallistui myös sekä Java-ohjelmointikielen että Jini-verkkojärjestelmän kehittämiseen, mikä edisti Internetin ja kodinkoneiden yhdistettävyyttä.
Joysta halusi lapsena tulla radioamatööri, mutta hänen vanhempansa paheksuivat sitä, koska he olivat huolissaan hänen epäsosiaalisista taipumuksistaan. Joy kunnostautui matematiikassa ja valmistui lukiosta 16-vuotiaana. Hän kirjoittautui sähkötekniikan opiskelijaksi Michiganin yliopistoon Ann Arboriin, jossa hän työskenteli yhdessä varhaisimmista rinnakkaisprosessoivista supertietokoneista. Valmistuttuaan hän siirtyi vuonna 1975 Berkeleyn Kalifornian yliopistoon suorittamaan sähkötekniikan ja tietojenkäsittelytieteen maisterin tutkintoa. Hän sai nopeasti huomiota, kun hän auttoi päivittämään UNIX-käyttöjärjestelmää, joka pyöritti koulun Digital Equipment Corporationin (DEC) tietokoneita. Hän kokosi parannukset tietokonenauhalle ja myi kopioita 50 dollarin hintaan. Seuraavana vuonna hän teki kehittyneempiä korjauksia uudempiin DEC VAX -tietokoneisiin, ja tällä kertaa hän myi työnsä 300 dollarilla. Pian hänen ”Berkeley UNIXinsa” alkoi saada satoja tilauksia. Hän vastasi vuonna 1977 perustamalla Berkeley Software Distributionin (BSD), joka jakoi Berkeley UNIXin lähdekoodia ilmaiseksi, jotta muut ohjelmoijat voisivat oppia ja parantaa ohjelmistoa. Se oli uraauurtava hetki siinä, mitä nykyään kutsutaan avoimen lähdekoodin liikkeeksi.
Vuonna 1978 Joy ja hänen UNIX-tiiminsä saivat rahoitusta liittovaltion hallitukselta kehittääkseen VAX-tietokoneelle ohjelmiston, jonka avulla se voisi liittyä ARPANET-verkkoon, joka oli Internetin edeltäjä. Hänen tiiminsä voitti DEC:n omat ohjelmoijat Pentagonin puolustusministeriön Defense Advanced Research Projects Agency (DARPA) tarjouksessa.
Vuonna 1982 yrittäjä Scott McNealyn johtama tiimi rekrytoi Joyn uuteen start-up-yritykseen, joka ehdotti, että se loisi UNIX:stä suuritehoisen version pientä halpaa pöytätietokoneen työasemaa varten. McNealyn tiimiin kuuluneen Andy Bechtolsheimin rakentama tietokone sai nimekseen Stanford University Network Workstation, lyhyesti S.U.N., ja yrityksestä tuli lopulta Sun Microsystems. Joy johti Sunin teknistä strategiaa ja johti sen avointen järjestelmien filosofiaa. Hän suunnitteli Sunin Network File Systemin (NFS) ja koodasi SPARC-mikroprosessorin. Vuonna 1991 hän suunnitteli UltraSparc-I:n perusputken ja sen multimedian käsittelyominaisuudet. Hän johti Javan alkuperäistä strategiaa, koodasi Javan prosessoriarkkitehtuurit ja oli mukana laatimassa sen ohjelmointikielen määrittelyjä ja auttoi luomaan uuden oliopohjaisen ohjelmointikielen. Kun Java julkaistiin vuonna 1995, se integroitiin lähes välittömästi Netscape Navigator -verkkoselaimen varhaisiin versioihin.
Vuonna 1997 Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton nimitti Joyn presidentin tietotekniikan neuvoa-antavan komitean (Presidential Information Technology Advisory Committee) varapuheenjohtajaksi. Seuraavana vuonna Joy nimitettiin Sunin teknologiajohtajaksi, ja hän työskenteli uusien hajautetun tietojenkäsittelyn muotojen parissa käyttäen Javaa ja siihen liittyvää Jini-nimistä teknologiaa, joka sulautti viipaleita pieniä Java-sovelluksia laitteisiin, kuten tulostimiin ja matkapuhelimiin, mahdollistaakseen Internet-yhteyden.
Huhtikuussa 2000 Wired-lehti julkaisi paljon keskustelua herättäneen Joyn esseen ”Why the Future Doesn’t Need Us” (Miksi tulevaisuus ei kaipaa meitä?), jossa hän esitti näkemyksensä, jonka mukaan tietotekniikalla on potentiaalia tuhota ihmiskunnan. Joy uskoi, että Mooren laki, ennuste, jonka mukaan tietokoneiden prosessointinopeus kaksinkertaistuu 18 kuukauden välein, jatkuisi noin vuoteen 2030 asti ja mahdollistaisi ultratehokkaan tietojenkäsittelyn molekyylikokoisilla prosessoreilla. Joy varoitti, että robotit, keinotekoiset organismit ja nanorobotit voisivat tulla itsenäisiksi ja itsekertaistuviksi ja saattaisivat syrjäyttää ihmiskunnan. Jotkut kirjoittajat kritisoivat Joyn esseetä paniikillisena reaktiona teknologisiin läpimurtoihin, joiden ihmiskunta ei todennäköisesti anna lipsahtaa käsistä. Toiset taas väittivät, että tällaiset varoituksen sanat on otettava huomioon, ja vertasivat Joyta tuhoa ennustaneeseen 1700-luvun sosiologiin Thomas Malthukseen.
Vuonna 2003 Joy jätti Sun Microsystemsin ilman tarkkoja suunnitelmia. Hänestä tuli osakas Kleiner Perkins Caufield & Byers -pääomasijoitusyhtiössä vuonna 2005. Siellä hän auttoi kehittämään yhtiön strategiaa ilmastonmuutokseen ja kestävään kehitykseen liittyvien teknologioiden, kuten uusiutuvien polttoaineiden, ”vihreän” sähköntuotannon ja edullisen sähköenergian varastoinnin rahoittamiseksi.