”Buffalo hump” miehillä, joilla on HIV-1-infektio

Taustaa: Lukuisilla HIV-1-infektoituneilla potilailla on raportoitu dorsokervikaalisen rasvatyynyn laajenemista (”buffalo hump”). Jotkut tutkijat ovat arvelleet, että tämä löydös liittyy proteaasinestäjähoitoon.

Menetelmät: Kesäkuun 1995 ja lokakuun 1997 välisenä aikana tutkimme kahdeksaa HIV-1-infektoitunutta miestä, joille oli kehittynyt puhvelin kyttyrä, vaikka heidän antiretroviraalinen hoitonsa oli muuten vakaa. Cushingin oireyhtymän seulomiseksi mitattiin 24 tunnin vapaan kortisolin erittyminen virtsasta ja yön yli tehty matala-annoksinen deksametasonin suppressiokoe. Yhdeltä potilaalta mitattiin plasman kortisolipitoisuudet 4 tunnin välein 24 tunnin ajan kortisolin vuorokausirytmin arvioimiseksi. Kehon kokonais- ja alueellisen koostumuksen analyysin tuloksia kaksoisenergia-röntgenabsorptiometrialla sekä glukoosi-, kolesteroli-, triglyseridi- ja kortisolipitoisuuksia verrattiin tuloksiin, jotka saatiin vertailupopulaatiosta, joka koostui 15 HIV-1-positiivisesta miehestä, joiden ikä, painoindeksi (BMI) ja CD4-lymfosyyttien määrä olivat kahdeksan tutkimuspotilaan arvojen sisällä.

Tulokset: Kahdeksan potilasta, joilla oli puhvelikyhmy, olivat kliinisesti vakaita erilaisilla antiretroviraalisilla hoitomuodoilla, joista neljään sisältyi proteaasin estäjä. Muita Cushingin oireyhtymän merkkejä ei havaittu, eivätkä plasman kortisoliarvot eronneet merkittävästi kontrolleista. Vapaan kortisolin 24 tunnin erittyminen virtsaan oli normaalia seitsemällä potilaalla ja lievästi kohonnut yhdellä potilaalla (248 nmoolia). Tällä potilaalla 24 h virtsan vapaan kortisolin toistuva 24 h-eritys oli 175 nmoolia, ja plasman kortisolipitoisuudet 24 h:n aikana osoittivat normaalia vuorokausirytmiä (nadir 83 nmol/l klo 2400). Kaikilla kahdeksalla potilaalla kortisoliarvot suppressoituivat normaalisti 1 mg:n deksametasonin jälkeen (plasman kortisolipitoisuus alle 83 nmol/l). HIV-1-positiivisiin kontrolleihin verrattuna miehillä, joilla oli buffalokyttyrä, oli merkitsevästi enemmän rasvaa vartalon alueella, mikä viittaa keskeiseen rasvan kertymiseen. Triglyseridi- mutta ei kolesteroliarvot olivat potilailla korkeammat kuin kontrolleilla, mutta tämä ero ei ollut merkitsevä. Paastoglukoosiarvot eivät eronneet toisistaan merkittävästi.

Tulkinta: Puhvelikyhmyjen kehittymistä ei voida katsoa johtuvan hyperkortisolismista näillä kahdeksalla miehellä. Sen esiintyminen ei myöskään ole ainutlaatuista proteaasinestäjiä käyttäville potilaille. Vaikka dorsokervikaalisen rasvan kertymisen mekanismi on epäselvä, spekuloimme, että lipogeneesissä ja lipolyysissä esiintyy alueellisia poikkeavuuksia, joihin mahdollisesti vaikuttavat HIV-1-infektion ja sen hoidon yhteydessä havaitut hormonaaliset ja metaboliset muutokset.