Bulbocavernosusrefleksi

Sakraalirefleksit

Kaksi refleksiä herätetään yleisesti kliinisesti alemmissa sakraalisegmenteissä: (1) BCR (myös penilocavernosus) ja (2) anaalirefleksi. Sakraalirefleksin EMG-tallennus on osoittautunut luotettavammaksi kuin kliinisesti arvioitu vaste (esim. supistumisen havainnointi ja tunnustelu) (Wester et ai., 2003). EMG:n rekisteröimä refleksi voidaan saada aikaan mekaanisella, sähköisellä tai magneettisella stimulaatiolla. Sähköisiä ärsykkeitä voidaan antaa myös perianaalialueelle ja katetriin kiinnitetyn rengaselektrodin avulla virtsarakon kaulaan/proksimaaliseen virtsaputkeen (Vodušek, 2006).

Peniksen selkäydinhermon sähköinen stimulaatio saa aikaan (somatosomaattisia) refleksejä perineaalilihaksissa tyypillisen noin 33 ms:n latenssilla miehillä (Podnar, 2007a), jota perinteisesti kutsutaan BCR:ksi. Yhden pulssin sähköisen stimulaation lisäksi voidaan käyttää kahta samanlaista sähköistä pulssia, jotka on erotettu toisistaan 3 ms:n välein (eli kaksoispulssinen sähköinen stimulaatio), mikä on tehokkaampaa sakraalirefleksien herättämisessä (Podnar, 2007a). Miehillä on ehdotettu 40, 36 ja 36 ms:n arvoja normaalin ylärajaksi lyhimmälle latenssille, joka on saatu aikaan BCR-vasteiden sarjan herättämisessä käyttämällä yksinkertaista, kaksinkertaista ja mekaanista stimulaatiota (Podnar, 2007a). Neula- tai lankaelektrodeilla rekisteröidyt sakraalirefleksivasteet voidaan analysoida erikseen kummaltakin puolelta EAS- tai bulbospongiosus-lihaksesta. Käyttämällä yksipuolisia dorsaalisia penishermoblokkeja on osoitettu kahden yksipuolisen BCR-kaaren olemassaolo. Näin ollen oikean ja vasemman bulbospongiosus-lihaksen (ja myös EAS-lihaksen) havaitsemisen avulla voidaan testata erikseen oikea ja vasen refleksikaari. Jos kyseessä on yksipuolinen (sakraaliplexopatia, pudendaalinen neuropatia) tai epäsymmetrinen vaurio (cauda equina), terve refleksikaari voi peittää patologisen refleksikaaren kliinisessä herättelyssä, mutta ei sakraalirefleksien neurofysiologisissa mittauksissa.

BCR:n on osoitettu olevan monimutkainen vaste, joka muodostaa usein kaksi komponenttia. Ensimmäinen komponentti, jonka tyypillinen latenssi on noin 33 ms, on vaste, jota on useimmiten kutsuttu BCR:ksi. Se on vakaa, ei totu ja sillä on muita oligosynaptisen refleksivasteen ominaisuuksia (Vodušek ja Janko, 1990).

Miehillä, joilla oli cauda equina -vaurioita, BCR:ää ei voitu herättää 64 %:lla / 47 %:lla potilaista yksinkertaisella / kaksinkertaisella sähköisellä stimulaatiolla. Refleksin latenssin mittaaminen lisäsi herkkyyttä rekisteröidä poikkeavuuksia 17 %:lla ja 36 %:lla. BCR-mittaus lisäsi EAS-lihasten kvantitatiivisen EMG:n herkkyyttä 73 prosentista 83 prosenttiin (Podnar, 2007b). Niillä koehenkilöillä, joilla BCR:ää on vaikea saada aikaan, olisi käytettävä kaksinkertaisia sähköisiä ärsykkeitä. Täydellistä refleksikaaren vauriota ei pitäisi päätellä vasteen puuttumisesta, jos stimulaatioon käytetään vain yhtä pulssia (Podnar ja Vodušek, 2012).

”Yksinkertaista” elektrofysiologista BCR-testausta on tutkittu laajasti, ja sitä käytetään monissa laboratorioissa jokapäiväisessä käytännössä osoittamaan objektiivisesti S2-4-refleksikaaren eheys. BCR-testausta ehdotetaan täydentäväksi testiksi lantionpohjan lihasten konsentrisen neula-EMG-tutkimuksen (CNEMG) rinnalle potilailla, joilla epäillään ääreishermostovaurioita (Tubaro ym., 2013).

Latenssin lisäksi sähköisen stimulaation avulla voidaan mitata myös useita muita parametreja, kuten esimerkiksi refleksikynnys, jolloin arvioidaan sakraalisen refleksireitin herätystasoa. Normatiivisia tietoja on saatavilla (Podnar, 2007a). Sakraalirefleksiradan herätystaso muuttuu fysiologisesti tyhjennyksen aikana; BCR:ää ei normaalisti voida herättää detrusorin supistumisen aikana, mutta selkäydinvaurioiden, kuten myelodysplasian, yhteydessä tämä normaali suppressio häviää. BCR:n rekisteröintiä tyhjennyssyklin aikana on kutsuttu ”dynaamiseksi BCR-rekisteröinniksi” (Walter ym., 1994). Se on mielenkiintoinen käsite, joka paljastaa refleksikynnyksen taustalla olevat muutokset, mutta jolla ei kuitenkaan toistaiseksi ole vakiintunutta kliinistä käyttökelpoisuutta.

BCR:n jatkuvaa intraoperatiivista rekisteröintiä peniksen stimulaation yhteydessä tehdään erikoistuneissa keskuksissa lantion elinten innervaation suojelemiseksi tiettyjen leikkausten aikana (Sala ym.,, 2013).

Perianaalisen ihon, virtsarakon kaulan tai proksimaalisen virtsaputken stimulaatio saa aikaan sakraalirefleksit, joiden latenssit ovat huomattavasti pidempiä kuin BCR:n. Virtsarakon kaulan tai proksimaalisen virtsaputken stimulaatiosta herätetyillä refleksivasteilla on viskeraalinen afferentti refleksiraaja (lantiohermojen mukana tulevat kuidut). Viskeraalisessa denervaatiossa (esim. radikaalin lantionleikkauksen jälkeen) viskerosomaattiset refleksit (sekä virtsarakon että virtsaputken stimulaatiosta) voivat kadota, kun taas bulbocavernosus- (penilocavernosus-) refleksi säilyy.