Cochrane

Tutkimukseen sisältyi neljä satunnaistettua tutkimusta, joissa oli mukana 2458 osallistujaa (vaihteluväli tutkimusta kohti: 20-2143 osallistujaa). Näyttö perustuu enimmäkseen suurimpaan tutkimukseen. Useimmat osallistujat olivat hyvässä kliinisessä kunnossa, ja heillä oli aneurysma etukierrossa. Yhdessäkään mukana olleessa tutkimuksessa ei ollut kaikilla osa-alueilla pientä harhan riskiä. Yhdellä tutkimuksella oli epäselvä riski yhdellä osa-alueella, kahdella tutkimuksella epäselvä riski kolmella osa-alueella ja yhdellä tutkimuksella korkea riski yhdellä osa-alueella.

Vuoden seurannan jälkeen 24 %:lla endovaskulaariseen hoitoon satunnaistetuista osallistujista ja 32 %:lla kirurgisen hoidon ryhmään satunnaistetuista osallistujista oli huono toiminnallinen tulos. Huonon lopputuloksen (kuolema tai riippuvuus) riskisuhde (RR) endovaskulaarisen kelauksen ja neurokirurgisen leikkauksen välillä oli 0,77 (95 %:n luottamusväli (CI) 0,67-0,87; 4 tutkimusta, 2429 osallistujaa, kohtalaisen laadukas näyttö), ja absoluuttinen riskin väheneminen oli 7 % (95 %:n CI 4 %-11 %). Huonoa lopputulosta koskevassa pahimman skenaarion analyysissä endovaskulaarisen kierukan kierukan RR verrattuna neurokirurgiseen leikkaukseen oli 0,80 (95 %:n CI 0,71-0,91), ja absoluuttinen riskin pieneneminen oli 6 % (95 %:n CI 2-10 %). Kuoleman RR 12 kuukauden kuluttua oli 0,80 (95 % CI 0,63-1,02; 4 tutkimusta, 2429 osallistujaa, kohtalaisen laadukas näyttö). Alaryhmäanalyysissä, joka koski osallistujia, joilla oli etukiertoaneurysma, huonon lopputuloksen RR oli 0,78 (95 % CI 0,68-0,90; 2 tutkimusta, 2157 osallistujaa, kohtalaisen laadukas näyttö), ja absoluuttinen riskin lasku oli 7 % (95 % CI 3 %-10 %). Alaryhmäanalyysissä niiden potilaiden osalta, joilla oli takaverenkierron aneurysma, RR oli 0,41 (95 % CI 0,19-0,92; 2 tutkimusta, 69 osallistujaa, heikkolaatuinen näyttö), ja absoluuttinen riskin lasku oli 27 % (95 % CI 6-48 %). Viiden vuoden kuluttua endovaskulaariseen hoitoon satunnaistetuista osallistujista 28 prosentilla ja kirurgiseen hoitoon satunnaistetuista osallistujista 32 prosentilla oli huono toiminnallinen tulos. Huonon lopputuloksen RR oli 0,87 (95 % CI 0,75-1,01, 1 tutkimus, 1724 osallistujaa, heikkolaatuinen näyttö) endovaskulaarisen kelauksen ja neurokirurgisen leikkauksen välillä. Kymmenen vuoden kuluttua endovaskulaariseen hoitoon osallistuneista 35 prosentilla ja kirurgiseen hoitoon osallistuneista 43 prosentilla oli huono toiminnallinen tulos. Kymmenen vuoden kuluttua endovaskulaarisen kierukan kierukan ja neurokirurgisen leikkauksen huonon lopputuloksen RR oli 0,81 (95 % CI 0,70-0,92; 1 tutkimus, 1316 osallistujaa, heikkolaatuinen näyttö). Viivästyneen aivosähköiskemian RR kahdesta kolmeen kuukauteen endovaskulaarisen kelauksen ja neurokirurgisen leikkauksen välillä oli 0,84 (95 % CI 0,74-0,96; 4 tutkimusta, 2450 osallistujaa, kohtalaisen laadukas näyttö). Verenvuodon uusiutumisen RR oli endovaskulaarisen kelauksen ja neurokirurgisen leikkauksen välillä 1,83 (95 % CI 1,04-3,23; 4 tutkimusta, 2458 osallistujaa, laadukas näyttö) vuoden kuluttua ja 2,69 (95 % CI 1,50-4,81; 1 tutkimus, 1323 osallistujaa, heikkolaatuinen näyttö) 10 vuoden kuluttua. Toimenpiteen aiheuttamien komplikaatioiden RR endovaskulaarisessa kelauksessa verrattuna neurokirurgiseen leikkaukseen oli 1,05 (95 % CI 0,44-2,53; 2 tutkimusta, 129 osallistujaa, heikkolaatuinen näyttö).