Differences in Anger Expression Between Individuals With and Without Headache After Controlling for Depression and Anxiety

Objective.-Arvioida, eroavatko viha ja vihan ilmaisu henkilöiden välillä, joilla on päänsärky ja joilla ei ole päänsärkyä, sen jälkeen, kun masennuksen ja ahdistuneisuuden kontrollointi on suoritettu.

Background.-Päänsärkyyn sairastuneilla saattaa esiintyä enemmän vihan ja sen ilmaisemisen kanssa esiintyviä vaikeuksia verrattuna henkilöihin, joilla ei ole päänsärkyä. On tärkeää selvittää, onko henkilöillä, joilla on päänsärkyä ja joilla ei ole päänsärkyä, eroja vihan ominaisuudessa ja vihan ilmaisussa masennuksesta ja ahdistuksesta riippumatta. Tähän mennessä tähän kysymykseen on kuitenkin kiinnitetty vähän huomiota empiirisessä kirjallisuudessa. Tässä tutkimuksessa mitattiin päänsärkyä sairastavien ja ilman päänsärkyä olevien henkilöiden luonteenomaista vihaa, vihaa-ilmaisua, vihamielisyyttä, ahdistuneisuutta ja masennusta ja arvioitiin, erottuivatko luonteenomaista vihaa ja vihaa-ilmaisua kuvaavat ryhmät toisistaan masennuksesta ja ahdistuneisuudesta riippumatta.

Menetelmät: – Osallistujat olivat 422 aikuista, jotka rekrytoitiin suuremmasta tutkimuksesta yliopistoympäristössä. Heistä 171 kärsi päänsärystä (keski-ikä 21 vuotta; 81 % oli naisia; 69 % oli valkoihoisia; keskimääräiset vuodet kivun kanssa, 7.53). Toinen 251 sukupuoltaan vastaavaa henkilöä (keski-ikä 21 vuotta, 81 % naisia, 62 % valkoihoisia) täytti päänsärystä vapaan ryhmän kriteerit. Osallistujat antoivat tietoja päänsärkyominaisuuksistaan, ja heille annettiin affektiivisia piirremittareita (State-Trait Anxiety Inventory Trait-versio, Brief Symptom Inventory-Depression), vihan piirremittareita (Trait Anger Scale, Cook-Medley Hostility Scale) ja mittari, jolla mitattiin, missä määrin yksilöt pidättelevät vihaansa.

Tulokset: Monimuuttujainen varianssianalyysi paljasti merkitseviä eroavaisuuksia näiden kahden ryhmän välille (Wilks λ = 0,86, P < 0,001, η2 = .14). Asteittainen analyysi osoitti, että jopa kaikkien muiden muuttujien kontrolloinnin jälkeen päänsärkyryhmään kuuluvilla oli korkeampi viha-in-taso (P < .001, η2 = .08; keskiarvo 18.98 vs. 15.68). Piirre viha ja vihamielisyys eivät eronneet ryhmien välillä masennuksen ja ahdistuksen kontrolloinnin jälkeen. Logistinen regressio osoitti, että viha-in vaikutti eniten päänsärkytilanteen ennustamiseen (P < .001; osittainen r = .23).

Johtopäätökset: – Nykyiset havainnot osoittavat, että henkilöt, joilla on päänsärky, pitävät vihaa enemmän kuin henkilöt, joilla ei ole päänsärkyä, jopa sen jälkeen, kun piirteiden viha-, masentuneisuus- ja ahdistuneisuustasot on kontrolloitu. Masennuksen ja ahdistuksen kontrolloinnin jälkeen henkilöt eivät kuitenkaan enää eronneet toisistaan vihan ominaisuuksien suhteen. Lisäksi vihan sisäinen viha oli vahvin päänsäryn ennustaja. Nykyiset havainnot viittaavat siihen, että vihan pidättely on yleisempää päänsärystä kärsivillä. Kun otetaan huomioon viimeaikaiset havainnot vihan pidättämisen negatiivisesta vaikutuksesta kiputiloista kärsivien henkilöiden keskuudessa, tämä voi olla tärkeä arvioitava tekijä, kun tarkastellaan päänsärkyyn vaikuttavia psykologisia/emotionaalisia tekijöitä.