DSM-5:n mukainen epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö: ennustava pätevyys vankilanäytteessä

Epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön (ASPD) oireet, erityisesti katumattomuus, tuodaan usein esiin oikeudellisissa yhteyksissä riskitekijänä tulevalle väkivallalle vankilassa, vaikka tämän häiriön ennustava pätevyys on tutkittu vain vähän. Tutkimme, voisivatko ASPD-diagnoosi tai oireiden kriteerien laskenta ennakoivasti ennustaa kaikenlaista laitosrikkomusta sekä aggressiivisia ja väkivaltaisia rikkomuksia vastikään otettujen vankien keskuudessa. Aikuiset mies- (n = 298) ja naispuoliset (n = 55) rikoksentekijät rekrytoitiin 4 vankilajärjestelmästä eri puolilta Yhdysvaltoja. Tutkimukseen ilmoittautumisen yhteydessä diagnostiset tiedot kerättiin käyttämällä Structured Clinical Interview for Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders (4th ed.; DSM-IV; APA, 1994) Axis II Axis II Personality Disorders (SCID-II; First, Gibbon, Spitzer, Williams, & Benjamin, & Benjamin, 1997), jota täydennettiin yksityiskohtaisella virallisten asiakirjojen tarkastelulla. Vankien vastaavista vankiloista saatiin kurinpitotiedot, jotka kattoivat yhden vuoden ajanjakson tutkimukseen osallistumisen jälkeen, ja väärinkäytökset luokiteltiin hierarkkisesti mihinkään (yleiseen), aggressiiviseen (verbaaliseen/fyysiseen) tai väkivaltaiseen (fyysiseen). Dichotomiset ASPD-diagnoosit ja aikuisten oirekriteerien lukumäärät eivät ennustaneet merkittävästi laitoskäyttäytymistä kaikissa 3-tulosmuuttujissamme, ja vaikutuskoot olivat suuruudeltaan lähellä 0:ta. Erityisesti muistamattomuuden oireella ei ollut yhteyttä tulevaan huonoon käytökseen vankilassa. Lapsuuden käytöshäiriön oireiden lukumäärät osoittivat vaatimatonta ennustehyötyä. Tuloksemme eivät käytännössä tue väitettä, jonka mukaan ASPD-diagnoosit voivat ennustaa laitosmaista huonoa käytöstä vankilassa riippumatta aikuisten oireiden määrästä. Oikeuslääketieteellisissä yhteyksissä lausunnoilla, joiden mukaan ASPD-diagnoosi tunnistaa vastaajat, jotka aiheuttavat vakavan uhan vankilassa ollessaan, ei ole tällä hetkellä merkittävää tieteellistä perustaa.