Fight Aging!

Alagebrium (tai ALT-711) oli varhainen ja lopulta epäonnistunut yritys kehittää AGE-breaker-lääke: hoito, jonka tarkoituksena oli turvallisesti hajottaa ikääntyneelle kudokselle ominaisten pitkälle edenneiden glykoitumisen lopputuotteiden (Advanced Glycation End-Products, AGE:t) kertyminen. Nämä ovat kemiallisia ristisidoksia, joita muodostuu aineenvaihdunnan normaalin toiminnan sivutuotteena ja jotka liimaavat proteiineja toisiinsa aiheuttaen erilaisia haittoja, kuten ihon ja verisuonten kimmoisuuden tuhoutumista. Lopulta tämä prosessi vaikuttaa merkittävästi ikääntymiseen liittyviin sairauksiin ja kuolemaan, mikä tarkoittaa sitä, että kaikkiin yrityksiin hoitaa ja kääntää ikääntymistä syihin puuttumalla on sisällyttävä taitavia AGE:n katkaisijoita.

Alagebriumin kliinisen kehittämisen yritys seurasi alun perin lupaavia tutkimuksia rotilla, mutta kuten kävi ilmi, ihmiskudoksessa tärkeät AGE:n tyypit eivät ole lainkaan samoja, minkä vuoksi alagebriumilla ei ollut mitään mielekästä vaikutusta ihmisillä tehdyissä kokeissa. Tämä oli riittävän hyvin selvitetty, joten olen yllättynyt siitä, että joku jatkaa kiittämätöntä mutta tärkeää työtä, joka koskee aiempien negatiivisten tulosten vahvistamista tällä tutkimuslinjalla. Mutta tässä se nyt on:

Kehittyneiden glykationin lopputuotteiden ristisidosten katkaisijan ja liikuntaharjoittelun vaikutus verisuonten toimintaan iäkkäillä henkilöillä: satunnaistettu faktorisuunnittelututkimus.

Ikääntyminen johtaa peruuttamattomien kehittyneiden glykationin lopputuotteiden (Advanced Glycation End-Products, AGEs) kerääntymiseen, mikä osaltaan edistää verisuonten jäykistymistä ja endoteelin toimintahäiriöitä. Kun liikuntaharjoittelu yhdistetään AGE-ristikytkentöjen katkaisijaan Alagebriumiin, se kumoaa sydän- ja verisuonten ikääntymisen koe-eläimillä. Tämä tutkimus on ensimmäinen, jossa tutkittiin Alagebriumin vaikutusta liikuntaharjoittelun kanssa ja ilman liikuntaharjoittelua endoteelin toimintaan, valtimoiden jäykkyyteen ja sydän- ja verisuonitautiriskiin iäkkäillä henkilöillä.

Neljäkymmentäkahdeksan liikuntaa harrastamatonta henkilöä (keski-ikä 70 ± 4 vuotta), joilla ei ollut ilmiselviä sairauksia tai jotka eivät käyttäneet lääkkeitä, jaettiin neljään ryhmään yhden vuoden mittaista interventiota varten: Liikuntaharjoittelu ja Alagebrium (200 mg/vrk); liikuntaharjoittelu ja lumelääke; ei liikuntaharjoittelua ja Alagebrium (200 mg/vrk); ei liikuntaharjoittelua ja lumelääke. Teimme maksimaalisen rasitustestin (VO2max) ja mittasimme endoteelin toimintaa. Valtimoiden jäykkyys mitattiin pulssiaaltonopeuden avulla. Kardiovaskulaarinen riski laskettiin Lifetime Risk Score (LRS) -mittarilla.

Liikuntaharjoitteluryhmissä LRS ja VO2max paranivat merkittävästi (23,9 ± 4,5 – 27,2 ± 4,6 mLO2/min/kg). Endoteelin vaste vasoaktiivisille aineille ei muuttunut, eikä valtimoiden jäykkyys muuttunut missään neljästä ryhmästä. Yhteenvetona voidaan todeta, että yhden vuoden liikuntaharjoittelu paransi merkittävästi fyysistä kuntoa ja sydän- ja verisuonitautien elinikäistä riskiä vaikuttamatta endoteelin toimintaan tai valtimoiden jäykkyyteen. AGE-ristikytkentöjen katkaisijan Alagebriumin käytöllä ei ollut itsenäistä vaikutusta verisuonten toimintaan, eikä se tehostanut liikuntaharjoittelun vaikutusta. Huolimatta liikuntaharjoittelun kliinisistä hyödyistä iäkkäille henkilöille, ei liikuntaharjoittelu eikä Alagebrium (yksinään tai yhdessä) kyennyt kumoamaan vuosikymmeniä kestäneen istumatyöstä johtuvia verisuonivaikutuksia.

Nykytyö AGE-sidoksen katkaisijan kehittämiseksi on todella hyvin vähäistä. Tällä hetkellä tiedetään, että yksi AGE-tyyppi – glukosepaani – muodostaa ylivoimaisen enemmistön ihmiskudoksessa esiintyvistä AGE:istä, joten teoriassa keinojen löytäminen AGE-kertymien hoitamiseksi ja kumoamiseksi lajissamme on itse asiassa verrattain yksinkertainen tutkimus- ja kehityshanke. Valitettavasti lääkekehitysyhteisöllä ei ole juurikaan infrastruktuuria tämänkaltaisten yhdisteiden kanssa työskentelyyn, eikä sillä ole juurikaan kiinnostusta tällaisen infrastruktuurin rakentamiseen: ryhmät, joilla on rahoitusta, pyrkivät yleensä löytämään muita asioita, joiden parissa työskentelyyn on lyhyempi ja varmempi tie hyödyllisen lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Tässä kohtaa SENS-tutkimussäätiö tulee kuvaan mukaan. Säätiö rahoittaa tällä hetkellä tutkimusta, jonka tarkoituksena on tuottaa välineitä, joita tarvitaan glukosepaanin käsittelyyn, ja sen jälkeen tuottaa teknologisia demonstraatioita, jotka osoittavat, että glukosepaani voidaan poistaa kudoksista. Toivottavasti työ AGE:n katkaisijoiden parissa vilkastuu jälleen lähivuosina tämän toimenpiteen ansiosta. Tämä koko tilanne ei ehkä ole paras mahdollinen esimerkki selvästi hyödyllisestä lähitulevaisuuden lääketieteellisestä tutkimuksesta ja kehityksestä, jonka pitäisi tuottaa valtavia hyötyjä, mutta jota ei vain tapahdu – mutta se on varmasti listalla. Kaukaa katsottuna saatamme nähdä jatkuvaa edistystä, mutta alhaalla ruohonjuuritasolla jokaista alaa vaivaa tämänkaltainen ongelma.