Itävalta-Esten arkkiherttua Ferdinand Karl Joseph

Tämä artikkeli ei viittaa mihinkään lähteisiin. Auta parantamaan tätä artikkelia lisäämällä viittauksia luotettaviin lähteisiin. Lähteetön materiaali voidaan kyseenalaistaa ja poistaa.
Lähteiden etsiminen: ”Archduke Ferdinand Karl Joseph of Austria-Este” – uutiset – sanomalehdet – kirjat – tutkija – JSTOR (joulukuu 2006) (Learn how and when to remove this template message)

Archduke Ferdinand Karl Joseph of Austria-Este (25. huhtikuuta 1781 – 5. marraskuuta 1850) oli Itävalta-Esten arkkiherttua Ferdinand Karl Joosefin ja hänen puolisonsa prinsessa Maria Beatrice Ricciarda d’Esten, Esteen suvun viimeisen jäsenen ja perijättären, kolmas poika. Hän oli suurimman osan Napoleonin sodista Itävallan armeijan komentajana.

Arkkiherttua Ferdinand Karl Joseph (Joseph Kriehuberin litografia, 1841).

Ferdinand syntyi Milanossa. Hän kävi sotilasakatemian Wiener Neustadtissa ennen sotilasuran aloittamista. Kolmannen koalition sodassa Ranskaa vastaan vuonna 1805 Ferdinand toimi Itävallan joukkojen ylipäällikkönä ja kenraali Karl Freiherr Mack von Leiberich oli hänen kenraalimestarinaan. Lokakuussa hänen armeijansa piiritettiin Ulmissa. Kenraali Mack antautui, mutta Ferdinand onnistui pakenemaan 2000 ratsuväen kanssa Böömiin. Siellä hän otti komentoonsa itävaltalaiset joukot ja kasvatti paikallisen miliisin. Yhteensä 9000 miehen voimin hän lähti kohti Iglauta harhauttamaan huomiota koalition liikkeistä. Hän onnistui pitämään prinssi Karl Philipp von Wreden baijerilaisen divisioonan Iglaussa kiinni ja estämään siten sen liittymisen Austerlitzin taisteluun.

Viidennen koalition sodassa Ranskaa vastaan vuonna 1809 Ferdinand komensi 36 000 miehen vahvuista itävaltalaista armeijaa. Huhtikuussa hän hyökkäsi Varsovan herttuakuntaan toivoen rohkaisevansa paikallista kapinaa Napoleonia vastaan (ks. Puolan ja Itävallan sota). Puolalaiset kuitenkin liittoutuivat ruhtinas Józef Antoni Poniatowskin kanssa. Ferdinand kärsi tappion Raszynin taistelussa, mutta onnistui miehittämään Varsovan. Kesäkuussa Ferdinandin oli kuitenkin pakko vetäytyä Varsovasta ja luopua myös Krakovasta ja Galiciasta.

Seitsemännen koalition sodassa Ranskaa vastaan vuonna 1815 Ferdinand komensi kahta divisioonaa Itävallan reservistä. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin Unkarin sotilaskomentajaksi.

Vuonna 1830 Ferdinand nimitettiin Galitsian sotilas- ja siviilikuvernööriksi, ja hän asettui asumaan Lviviin. Vuoden 1848 vallankumouksen jälkeen hän asui enimmäkseen Italiassa.

Ferdinand ei koskaan mennyt naimisiin. Vuonna 1850 hän kuoli Schloss Ebenzweierissä Altmünsterissä lähellä Gmundenia Itävallassa.