Japanilaisen populaation bioarkeologia Nozoji-ato -paikalta Kamakuran kaupungista, Japanista

Näytteen ikä kuollessa ja sukupuolikoostumus

Tässä esitelty sukupuolisuhdekoostumuksen rekonstruktio paljastaa, että näytteessä oli 4 urosta ja 31 naarasta. On kuitenkin huomattava, että koska tämä määritys tehtiin lantion luiden makroskooppisen arvioinnin perusteella erittäin luotettavasti, virheellinen luokittelu ei voi selittää näin vääristynyttä suhdelukua. Yoshiaki Miura ja hänen jälkeläisensä haudattiin Nozoji-temppeliin, eikä voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että aineistoon sisältyi korkea-arvoisia sotureita ja heidän perhettään ja että vinoutunut sukupuolisuhde liittyy epätavallisiin kuolintapahtumiin ja hautaustapoihin. Tämän vinoutuman taustalla olevat syyt jäävät kuitenkin epäselviksi.

Tässä tutkimuksessa tutkittujen populaatioiden väliset ikäkausivertailut osoittavat, että vaikka merkittäviä eroja ei ollutkaan, Nozoji-aton näyte näytti olevan keskimäärin vanhempi kuollessaan kuin Yuigahama Chusei Shudan Bochin yksilöt. Nozoji-aton näytteen jakauma muistuttaakin enemmän Edo-kauden kuin keskiajan jakaumaa. Aikaisemmassa työssään Nagaoka et al. (2006a) osoittivat, että elinajanodote parani muutaman sadan vuoden aikana keskiajan ja Edo-kauden välillä; Nozoji-ato-kohteen ajoitetun iän uskotaan sijoittuvan keskiajan jälkimmäisen puoliskon ja Edo-kauden alun välille, eli myöhäisemmäksi kuin muiden Kamakuran kaupungissa sijaitsevien naapurikohteiden. Tämä tarkoittaa, että keskiaikaisen Kamakura Cityn alueella sijaitsevien väestöryhmien väestöprofiilien väliset erot voivat johtua kronologisen iän vaihtelusta kyseisellä ajanjaksolla, sillä myös elinajanodote nousi tällä ajanjaksolla.

Vertailtaessa keskiaikaisen ja Edo-aikakauden väestön kokemaa kaupunkihygienian tasoa on myös esitetty, että Kamakura Cityn väestökeskittymä vaikutti tuolloin kielteisesti asukkaiden elämään (Nagaoka et al., 2006a). Arkeologisten jäännösten analyysit viittaavat siihen, että väestötiheys kaupungeissa oli keskiajalla suurempi kuin nykyään, ja hevosten ja ihmisten ruumiit hylättiin usein sivu-ojiin tai kaduille Kamakuran kaupungin sisällä (Kawano, 1989, 1995). Sen sijaan hygieniaan, ruokaan ja juomaan liittyvät tavat sekä Edo-kaudelle ominainen kotieläinten yleisempi puuttuminen viittaavat siihen, että elinolot olivat tuolloin itse asiassa hygieenisemmät kuin nykypäivän eurooppalaisissa kaupungeissa (Hanley, 1997). Historialliset väestötieteilijät ovat todenneet, että ruokailuolosuhteet sekä vaatteiden, talojen, kylpytilojen ja kaupunkien saniteettitilojen luonne paranivat jyrkästi Edo-kaudella, mikä johti odotettavissa olevan eliniän samanaikaiseen kasvuun (Kito, 2000). Kamakuran kaupungin kaupunkihygienian taso keskiajan jälkipuoliskolla on edelleen tuntematon, mutta on perusteltua ajatella, että tuona aikana havaittu eliniän pidentyminen johtui todennäköisesti terveyden paranemisesta.

Stature

Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että Nozoji-ato-kohteessa asuneiden naisten arvioitu keskipaino oli huomattavasti suurempi kuin Zaimokuzassa ja Edossa havaittu. Tämä tulos ei ole yhdenmukainen aiempien tutkimusten kanssa, jotka ovat osoittaneet, että keskimääräinen arvioitu pituuskasvu vähitellen laski Yayoi-kaudelta keskiajalle ja edelleen Edo-kaudelle (Hiramoto, 1972; Nagaoka et al., 2008). Pituuserot Nozoji-atossa ja Zaimokuzassa asuvien ihmisten välillä saattavat myös heijastaa heidän elinolosuhteidensa parantumista, vaikka ensin mainitusta saadut tulokset eivät eroa merkittävästi muista keskiaikaisista kohteista saaduista tiedoista.

Hammaskaries ja AMTL

Tässä tutkimuksessa esitetyt tiedot osoittavat, että Nozoji-atossa asuneilla yksilöillä oli huomattavasti korkeampi karies-lesiolöydösten esiintymistiheys kuin Zaimokuzan keskiaikaisilla väestöillä Zaimokuzassa, Yuigahama Chusei Shudan Bochi -alueella ja Yuigahama-minami -alueella sekä Jomon-kauden yksilöillä. Samaan aikaan näiden vaurioiden esiintymistiheys oli kuitenkin tässä paikassa huomattavasti alhaisempi kuin Yayoi- ja Edo-kausien aikana, kun taas Nozoji-aton yksilöille on ominaista myös AMTL:n huomattavasti korkeampi esiintymistiheys kuin Jugiahama Chusei Shudan Bochissa tai Yuigahama-minamissa. On yleisesti hyväksytty, että hammaskarieksen ja AMTL:n esiintyvyyden vaihtelut voidaan todennäköisesti selittää elinolojen ja ruokavalion muutoksilla. Maatalouden kehittymisen tähän aikaan tiedetään heikentäneen suun terveyden tasoa ja lisänneen karieksen esiintyvyyttä (esim. Lukacs, 1992; Larsen, 1997); on myös totta, että karieksen esiintyvyys oli korkeampi Japanin Yayoi-kauden maanviljelijöillä kuin Jomon-kauden metsästäjä-keräilijöillä (esim. Oyamada et al., 1996; Todaka et al., 2003). Keskiajan ruokailutottumukset eivät kuitenkaan näytä selittävän kariesvaurioiden esiintyvyyttä Nozoji-ato-kohteessa; keskiaikaisesta Kamakuran kaupungista löydetyt arkeologiset jäännökset viittaavat siihen, että tuon ajan ihmiset hyödynsivät esimerkiksi riisiä, pähkinöitä, hirssiä, soijapapuja, hedelmiä, lihaa ja kalaa ja kypsensivät näitä elintarvikkeita keittiöveitsillä, vedenkeittimillä, kattiloilla, pannuilla ja mörssäreillä (Kawano, 1995). Japanilaisen ruoan historiaa koskevat tutkimukset viittaavat myös siihen, että tavallisten ihmisten keskiajalla käyttämät raaka-aineet olivat lähes samoja kuin historiallisessa Japanissa (ks. Sakura, 1964).

Yksi mahdolliseksi vaihtoehtoiseksi selitykseksi kirjatulle karieksen ja AMTL:n esiintyvyydelle voidaan pitää Nozoji-ato-kohteen vanhaa ikäjakaumaa ja naissukupuolijakaumaa. Sekä karieksen että AMTL:n lisääntyminen nuoremmista ikäluokista vanhempiin ikäluokkiin saattaa selittyä Nozoji-aton vanhimmalla ikärakenteella verrattuna Yuigahama Chusei Shudan Bochiin. Lisäksi naisten sukupuolisuhde tässä kohteessa saattaa myös vaikuttaa todettuun karieksen esiintyvyyteen; sekä nykyaikaisissa että muinaisissa väestöissä on raportoitu korkeampia karieksen esiintyvyyslukuja naisilla, ja niitä on yleensä selitetty ruoan helpommalla saatavuudella ruoan valmistuksen aikana, pysyvien hampaiden aikaisemmalla puhkeamisella ja raskaudella (Lukacs ja Largaespada, 2006). Bioarkeologisissa ympäristöissä naisilla on myös tapana esiintyä enemmän AMTL:ää kuin miehillä, mikä johtuu suuremmasta kariogeenisten elintarvikkeiden saannista ja sukupuolisesta työnjaosta (Larsen, 1997). Sekä ylä- että alahampaiden karieksen esiintymistiheys oli myös Yugiahama Chusei Shudan Bochi -kohteessa merkitsevästi korkeampi naisilla (8,3 %; 14/169) kuin miehillä (3,3 %; 10/306), kun taas AMTL:n esiintymistiheydessä ei ollut merkitsevää eroa (miehet: 4,8 %; 16/334; naiset: 9,7 %; 20/216) huolimatta siitä, että karieksen esiintymistiheys oli naisten kohdalla hieman korkeampi kuin miesten kohdalla (Nagaoka ym., 2013). Nozoji-aton naisilla oli lisäksi huomattavasti korkeampi AMTL-taajuus (17,9 %; 70/391) kuin heidän Yugiahama Chusei Shudan Bochi -vastineillaan (9,7 %; 20/216) (P < 0.01), kun taas kariestaajuudessa ei ollut merkittävää eroa näiden kahden paikan yksilöiden välillä (Nozoji-ato: 14,0 %; 45/321; Yugiahama Chusei Shudan Bochi: 8,3 %; 14/169) (P > 0,05), vaikka kariestaajuus oli hieman korkeampi Nozoji-atossa. Näin ollen vanhempi ikärakenne ja naispuolinen sukupuolisuhde tarjoavat uskottavan selityksen karieksen ja AMTL:n korkealle esiintyvyydelle Nozoji-atossa.

Kiilteen hypoplasia ja cribra orbitalia

Kiilteen hypoplasia määritellään hammaskiilteen kehityspoikkeavuudeksi, joka johtuu aineenvaihdunnallisesta rasituksesta, joka on seurausta ravitsemuksellisista häiriöistä tai sairauksista materiaalin muodostumisajankohdan aikana (esim. Goodman ja Rose, 1990; Hillson, 1996). Sitä vastoin cribra orbitalia on patologinen muutos, jolle on ominaista pienten hammasvälihaarakkeiden kasautuminen silmäkuopan kattoon vastauksena luuytimen hyperplasiaan sieniluussa. Yleisesti hyväksytään, että cribra orbitalian esiintyminen osoittaa raudanpuutteesta johtuvan anemian aiheuttamaa luun muodonmuutosta (Hirata, 1990).

Nozoji-aton väestössä todetut kiilteen hypoplasian ja cribra orbitalian esiintymistiheydet ovat lähes samat kuin Edo-kauden sarjoissa. Sawada (2010) osoitti, että kiilteen hypoplasian esiintyvyys oli suurempi Jomon-kaudella kuin Edo-kaudella. Toisaalta aiemmat tutkimukset tällä alalla ovat osoittaneet, että Edo-kauden ihmisillä oli Japanin väestöistä korkeimmat kiilteen hypoplasian ja cribra orbitalian esiintyvyydet; tätä tulosta on käytetty todisteena siitä, että nämä ihmiset elivät stressaavissa olosuhteissa, joihin kuuluivat muun muassa suuri väestökeskittymä ja tartuntatautien esiintyminen (Yamamoto, 1988; Hirata, 1990). Tämän vuoksi on turvallista päätellä nykyisten tietojen perusteella, että elinolosuhteissa ei ollut eroa Nozoji-aton löytöpaikan ja Edo-kaudella nähtyjen elinolosuhteiden välillä.

Depressiiviset murtumat

Tässä tutkimuksessa osoitettiin myös trauman esiintyminen yhdessä Nozoji-atosta peräisin olevassa naisen kallossa. Tässä tapauksessa murtumien todettiin todennäköisesti johtuvan suoralla iskulla aikaansaadusta tylpän voiman vaikutuksesta, mikä on väkivallan taso, joka on yleisesti havaittu kaikilla Kamakuran kaupunkia ympäröivillä arkeologisilla löytöpaikoilla ja joka on yhteneväinen jatkuvien konfliktien ja turbulenssin kanssa koko tämän ajanjakson ajan (Suzuki et al., 1956; Morimoto, 1987; Morimoto ja Hirata, 1992; Hirata et al., 2004; Nagaoka et al., 2009, 2010, 2013). Nozoji-aton jäännökset eroavat kuitenkin Zaimokuzasta (Suzuki ym., 1956), Seiyokanista (Nagaoka ym., 2010), Yuigahama Chusei Shudan Bochista (Nagaoka ym., 2009, 2013) ja Yuigahama-minamista (Hirata ym., 2004) raportoiduista jäänteistä, koska niissä ei ole kuolettavia kalloleikkauksia. Sen sijaan Seiyokanin, Yuigahama Chusei Shudan Bochin ja Yuigahama-minamin ihmisluurangoissa ei ole havaittavissa tylpän voiman aiheuttamia vammoja, kun taas Zaimokuzan luurangoista vain yhdellä naaraalla on todettu tylpän voiman aiheuttama kuolettava vamma (Suzuki ym., 1956). Se, että Zaimokuzan traumatapauksessa ei ole todisteita paranemisesta, on myös ristiriidassa Nozoji-atosta peräisin olevissa kalloissa havaittujen painuneiden murtumien kanssa.

Vaihtelu bioarkeologisissa piirteissä Kamakuran kaupungin sisällä

Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että Nozoji-ato-paikalla asuneet yksilöt poikkesivat keskiaikaisen Kamakura-kaupungin väestöstä. Muutamia erityisiä johtopäätöksiä voidaan tehdä, muun muassa se, että Nozoji-aton näytteelle on ominaista vanhempi ikä-kuolemassa -jakauma kuin Yuigahama Chusei Shudan Bochin näytteille (vaikkakaan tämä ero ei ole merkittävä). Nozoji-aton populaatiolle on ominaista huomattavasti korkeampi karies-lesio- ja AMTL-taajuus kuin Zaimokuzan, Yuigahama Chusei Shudan Bochin ja Yuigahama-minamin näytteissä. Nozoji-aton yksilöillä ei näytä olevan todisteita kuolettavista traumoista, vaikka niitä on havaittu usein Kamakuran kaupungin keskiaikaisissa kohteissa.

Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että Kamakuran kaupungin alueella keskiajalta Edo-kauden alkuun asuneilla ihmisillä oli laajemmat väestönsisäiset vaihtelut terveystilanteessa kuin aiemmin on oletettu. Nämä tulokset ovat ristiriidassa aiempien havaintojen kanssa, joiden mukaan keskiaikaiset väestöt ovat homogeenisia lyhyen eliniän (Nagaoka et al., 2006a, 2013) ja alhaisen hammaskarieksen ja AMTL:n määrän suhteen (Sakura, 1964; Nagaoka et al., 2013). Yksi tärkeä avoin kysymys on, ovatko tässä raportoidut havainnot sopusoinnussa sen hyväksytyn teorian kanssa, jonka mukaan keskiaikaisilla ihmisillä oli yleensä huono terveydentila ja suhteellisen lyhyempi elinajanodote. Viimeisten kymmenen vuoden aikana yksi nykyisistä kirjoittajista (T.N.) ja kollegat ovat tehneet bioarkeologisia tutkimuksia tuhansille keskiaikaisille ihmisluurangoille, jotka ovat peräisin Kamakuran kaupungin tunnetuista paikoista, kuten Seiyokanista, Yuigahama Chusei Shudan Bochista ja Yuigahama-minamista. Viiltojälkien esiintyminen näiden paikkojen kalloissa viittaa vahvasti siihen, että väkivalta oli yleistä keskiaikaisessa Japanissa (Hirata ym., 2004; Nagaoka ym., 2009, 2010, 2013), kun taas Yuigahama-minamin yksilöiden paleopatologinen tutkimus paljasti ensimmäiset todisteet leprasta ja tuberkuloosista kyseisellä alueella tuohon aikaan (Hirata ym., 2011) sekä harvinaisemmat selkärangan rappeutumismuutokset kuin Okhotskissa ja Kumejimassa havaitut luurankosarjat (Shimoda ym., 2012). Paleodemografiset tutkimukset ovat myös osoittaneet, että nuorten yksilöiden kuolleiden osuus oli tuolloin suurempi kuin Japanin myöhemmällä Edo-kaudella; tämä viittaa myös siihen, että elinolot keskiaikaisessa Kamakuran kaupungissa olivat ankarat aliravitsemuksen ja sodankäynnin vuoksi (Nagaoka et al., 2006a, 2013; Nagaoka ja Hirata, 2008). Keskiajan jälkipuoliskon ja Edo-kauden alun väliseen kronologiseen aikaan ajoitetun Nozoji-ato-sarjan uudet tiedot ovat osoittaneet sekulaarisia trendejä muutamien satojen vuosien sisällä, ja siksi on perusteltua päätellä, että tämän ajan ihmisillä ei ollut homogeenisia patologisia piirteitä ja että elinolosuhteet olivat tässä kohteessa vähemmän ankarat kuin tämän ajanjakson alkupuoliskolla.