Kansasin osavaltionyliopisto

Maaliskuu 2019

Reumafaktori (RF) ja ydinvasta-aine (ANA) eläinlääkäripotilaiden autoimmuunisairauksien diagnostiikassa

Tohtoreiden Dr. Brandy Kastl ja Nora Springer

Autoimmuunisairauksien diagnosointi eläinlääketieteessä voi olla haastavaa. Autoimmuunisairautta epäiltäessä käytetään usein seerumin autovasta-ainetittereitä, erityisesti reumatekijän (RF) ja/tai ydinvasta-aineen (ANA) osalta. Molemmista testeistä on kuitenkin suurin diagnostinen hyöty, kun niitä tulkitaan kokonaisvaltaisen kliinisen kuvan yhteydessä. Autovasta-aineiden osoittamisen vahvuuksien ja sudenkuoppien ymmärtäminen parantaa positiivisten tulosten tarkkaa tulkintaa. Tässä artikkelissa käytämme polyartriitin diagnostiikkaa esimerkkinä sekä RF:n että ANA:n kliinisestä hyödyllisyydestä.

Serumin RF- ja ANA-tittereitä käytetään usein koirien epäillyn immuunivälitteisen polyartriitin diagnostiikassa (ks. taulukko 1 – Koiran polyartriitin diagnostinen lähestymistapa). Polyartriitin diagnostinen arviointi olisi lajista riippumatta aloitettava ensin röntgenkuvilla sairastuneesta nivelestä (sairastuneista nivelistä) ja samanaikaisella nivelnesteanalyysillä. Röntgenkuvissa määritetään, ovatko nivelrikkomuutokset erosiivisia (eli luun osallistuminen) vai ei-erosiivisia (eli ei luun osallistumista). Samaan aikaan nivelnesteanalyysissä havaitaan tulehdus ja toisinaan myös infektiivisiä organismeja. Mikroskooppisesti näkyvien organismien puuttuminen nivelnesteestä ei sulje pois infektioperäistä etiologiaa, joten asianmukainen infektiotutkimus on tarpeen. Viime kädessä radiografisten vaurioiden ominaisuuksien, nivelnestelöydösten ja täydentävien tartuntatautitutkimusten tulosten yhdistelmä kaventaa kaniinepolyartriitin erotusdiagnoosiluetteloa (ks. taulukko 1). Kun leesio-ominaisuudet sopivat ja infektiosairaudet on suljettu pois, sekä RF- että ANA-titterit antavat lisätukea nivelreuman (RA) tai systeemisen lupus erythematosuksen (SLE) diagnoosille.

Kuva 1: Reumatekijäkaavio

Nivelreumaa on harkittava, jos kyseessä on eroosioherkkä, neutrofiilinen polyartriitti, jolla ei ole tunnistettavaa infektioiden etiologiaa. Lisätietoa nivelreuman diagnosoinnista löytyy osoitteesta www.rheumatology.org vuoden 2010 ACR-EULAR-luokituskriteereistä nivelreuman diagnosoimiseksi, joita pidetään sovellettavina eläinlajeihin. RA:ssa IgG-vasta-aineiden kiteytyvää fragmenttialuetta (Fc) vastaan suuntautuvat autovasta-aineet kerääntyvät (kuva 1). Näitä IgM-, IgA- tai IgG-autovasta-aineita kutsutaan yhdessä reumatekijäksi (RF). Normaalioloissa RF helpottaa vasta-aine-antigeenikompleksien poistumista immunologisen vasteen jälkeen. Tämän normaalin immunologisen toiminnan vuoksi kohonneet seerumin RF-tiitterit eivät ole patognomonisia RA:lle, ja niitä voi esiintyä pienellä prosentilla normaaleista henkilöistä tai henkilöistä, joilla on muita kroonisia tulehdustiloja. RA:ta sairastavilla potilailla liiallinen RF-tuotanto tapahtuu niveltulehduksen alkamisen jälkeen, ja myöhemmin se voimistaa niveltulehduksen muodostumista immuunikompleksien laskeutumisen kautta nivelkudoksiin. Koska RF:n kertyminen on viivästynyt, pienellä osalla RA-potilaista RF-tiitterit ovat negatiivisia. Siitä huolimatta seerumin RF-tiitterien määrittäminen on edelleen RA:n diagnosoinnin peruspilari.

Erotuksena RA:sta syteminen lupus erythematosus (SLE) aiheuttaa ei-erosiivisen, tulehduksellisen polyartriitin. Koirilla SLE-diagnoosi perustuu usein ≥ kahden autoimmuniteettiin liittyvän kliinisen oireen esiintymiseen (taulukko 2. Koiran SLE:n ehdotetut diagnostiset kriteerit) yhdessä seerumin ANA-titterin > 1:160 kanssa. Antinukleaarinen vasta-aine (ANA) on sateenvarjotermi autovasta-aineille, jotka kohdistuvat erilaisia ydinantigeenejä, kuten histoneja ja DNA:ta, vastaan. Kuten RF:n kohdalla, positiivinen seerumin ANA-titteri ei ole patognomoninen SLE-diagnoosin kannalta. Positiivisia ANA-tittereitä voidaan havaita terveillä henkilöillä tai ne voivat liittyä krooniseen tulehdukseen (esim. atooppinen ihottuma, dobermannihepatiitti), infektiosairauksiin (esim. Ehrlichioosi, leishmaniaasi), kasvaimiin tai lääkkeisiin (esim. sulfonamidit, penisilliini, tetrasykliinit). Näin ollen seerumin ANA:n osoittaminen olisi varattava kliinisiin tapauksiin, joissa epäillään vahvasti SLE:tä. Koska ydinantigeenit säilyvät hyvin nisäkäslajien välillä, koiran ANA-titterit KSVDL:ssä määritetään epäsuoralla fluoresoivalla vasta-aineen osoittamisella käyttäen rotan hepatosyyttejä substraattina (kuva 2). Potilaan seerumin useita sarjalaimennoksia inkuboidaan rotan maksasolujen ohuen valmisteen kanssa. Seerumissa oleva ANA sitoutuu rotan hepatosyyttien ytimiin. Seuraavaksi lisätään sekundaarinen jauhomerkitty vasta-aine, joka tuo esiin potilaan vasta-aineet (eli ANA:t), jotka ovat kompleksoituneet niiden ydinantigeenien kanssa (kuva 2).

Kuva 2A. Kaavio koiran seerumin ANA-titterien epäsuorasta fluoresenssivasta-aineen osoittamisesta (ei mittakaavassa).	Kuva 2B. Positiivinen testitulos, jossa immunofluoresenssi on paikallistunut ytimiin.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että seerumin RF- ja ANA-titterit voivat olla hyödyllisiä autoimmuunisairauksien diagnosoinnissa. On tärkeää, että sekä seerumin RF- että ANA-tiitterit tulisi varata potilaille, joiden kliiniset oireet sopivat nivelreumaan ja systeemiseen lupus erythematosukseen. Infektiosairaudet, muut autoimmuunisairaudet ja neoplastiset sairaudet on suljettava tehokkaasti pois ennen näiden testien suorittamista ja erityisesti ennen positiivisten tulosten tulkintaa. KSVDL:n kliinisen immunologian laboratorio tarjoaa tällä hetkellä validoitua kaupallista seerumin RF- ja ANA-tiitterien määritystä koiraeläimille. Testausta varten pyydetään noin 1-3 ml seerumia, joka erotetaan verihyytymästä ja laitetaan tuoreeseen punakorkkiseen putkeen. Kun seerumi on erotettu, seerumi on säilytettävä jääkaapissa ja lähetettävä kylmäpakkauksessa 1-2 päivän kuluessa keräyksestä. Jos sinulla on lisäkysymyksiä jompaankumpaan näistä testeistä, ota yhteyttä KSVDL:n asiakaspalveluun numerossa 1-866-512-5650 tai 785-532-5650.

Taulukko 1. Taulukkoa 1. Koiran polyartriitin diagnostinen lähestymistapa	Taulukko 2: Koiran SLE:n ehdotetut diagnostiset kriteerit

.