Kestävätkö pitkäaikaiset ystävyyssuhteet myöhemmällä iällä?

Tyttöystävämme näkevät meidät läpi elämän parhaiden ja huonoimpien hetkien. Sydänsurujen, epäonnistumisten ja menestyksen aikoina he ovat tukenamme. Jaamme toistemme sisimpiä salaisuuksia jajuhlimme erityisiä hetkiä yhdessä.

Nämä suhteet, jotka voivat olla niin olennaisia hyvinvoinnillemme ja joskus jopa vuosikymmeniä, ovat sellaisia, jotka varmasti kestävät.

Miten sitten käy niin, että juuri silloin, kun nämä ystävyyssuhteet näyttävät kestäneen aikaa, ne päättyvät – joskus äkillisesti ja ilman selitystä?

Ja kun ystävyyssuhteet katkeavat mitättömiltä tuntuvista syistä, jäämme miettimään, oliko meillä koskaan ollutkaan todellista ystävyyttä. Tuntuu varmasti järjenvastaiselta antaa ystävyyden, johon olemme panostaneet niin paljon elämästämme, mennä hukkaan.

Kaksi vuotta sitten pitkäaikainen ystävyyssuhteeni päättyi selittämättömistä syistä.

Hylkäsin tyttöystäväni kutsun osallistua hänen tyttärentyttärensä (teini-ikäinen, jonka hädin tuskin tunsin) lukion päättäjäisjuhliin, jotka oli järjestetty hänen takapihallaan. Sen päivän jälkeen hän ei vastannut puheluihini. Olin ymmälläni.

Yhteinen ystävä oli esitellyt meidät toisillemme 40 vuotta aiemmin, ja alusta alkaen oli selvää, että meillä oli vähän yhteistä. Hän oli äskettäin adoptoimiensa kahden pienen tytön kotiäiti, ja minä olin kiireinen uranainen. Erilaisista elämäntilanteistamme huolimatta ystävyys syntyi.

Vuosien mittaan minut kutsuttiin hänen tyttäriensä virstanpylväsjuhliin, ja velvollisuudentuntoisena ystävänä yritin parhaani mukaan olla paikalla. Hänen monien koettelemustensa ja vaikeuksiensa läpi seisoin hänen rinnallaan, kun hänen perhe-elämänsä muuttui yhä vaikeammaksi.

Näin hänet läpi hänen miehensä ja äitinsä kuoleman ja hoidin molempien hautajaiset hautausurakoitsijan ominaisuudessa. Olin myös äänitorvena hänen lastensa huonoissa elämänvalinnoissa. Ja minun puoleeni hän kääntyi saadakseen lohtua, kun hänen kiintymyksensä kohde meni naimisiin toisen naisen kanssa.

Eikö sen kaiken pitäisi merkitä jotain? Ja näiden tuttavuuksien vuoksi, miksei hän olisi voinut puhua asioista kanssani?

Hän ei toisaalta koskaan ilmaissut kiinnostustaan kirjailijanuraani kohtaan eikä tullut mihinkään kirjatilaisuuksiini tai puhetilaisuuksiini. Mutta se ei haitannut minua. Luovutin perintöni, ja kun vuodet kuluivat ja ystävyyssuhteita tuli ja meni, hänen ystävyydestään tuli mukava tukipilari.

Totta puhuakseni ajan kuluessa kävi yhä selvemmäksi, että eniten meitä yhdistivät yhteiset muistot yhteisistä ystävistä, joista osa oli jo kauan sitten poissa. Silti tein kaikkeni pitääkseni ystävyyden yllä ja ajattelin, että se kestäisi elämämme loppuun asti. Mutta olin väärässä.

Kaksi sisarta jakoi ystävän

Tiedän, etten ole ainoa, joka on kokenut ystävän ”hajoamisen”. Sisaret Barbara Baylor ja Elizabeth Mann(sukunimet on muutettu), jakoivat pitkäaikaisen ystävyyden Baylorin opiskelukaverin kanssa.

Naiset matkustivat yhdessä, ja ystävä vietti usein lomia sisarten ja heidän perheensä kanssa. Baylor huomasi, että hänen vanha opiskelukaverinsa, huolehtivien vanhempien ainoa lapsi, oli muuttunut vuosien varrella. ”Hän ei ollut enää se ihminen, jonka tunsin ennen.”

Se ystävyys jatkui kuitenkin Mannin tytärpuolen häihin asti. Vastaanotolla ystävä vaikutti olevan poissa tolaltaan, vastaten jyrkästi satunnaisiin kysymyksiin. Tuon päivän jälkeen Baylor sanoi, ettei kuullut ystävästään enää koskaan, vaikka yritti tavoittaa häntä.

”Olin ymmälläni”, hän sanoi.

Sisarukset eivät osaa selittää, miksi heidän ystävänsä putosi heidän elämästään, ja spekuloivat mahdollisia syitä:

Oliko ystävä paheksunut illanistujaiskutsua, johon Baylor ei päässyt muutamaa vuotta aiemmin? Oliko Mannmerely sivullinen vahinko? Vai oliko kyse uuden ystävän saamisesta perheeseen? Ehkä kyseessä oli sarja koettuja loukkauksia?

Sisarukset eivät koskaan saa tietää, mikä johti ystävyyden päättymiseen, mutta molemmat ovat yhtä mieltä siitä, että heidän ystävänsä oli muuttunut. Mann puolestaan on kokenut, että ”iän karttuessa huomaa, että jotkut ystävät ovat myrkyllisiä tai vain liian työläitä”.

Friendships Can Be Salvaged

Asiantuntijat sanovat, ettei ole olemassa yhtä ainoaa syytä, miksi ystävyys hajoaa. Jotkut ovat vähäpätöisiä, jotkut ovat vakavampia. Mutta hyvä uutinen on, että asiantuntijat uskovat, että säilyttämisen arvoiset ystävyyssuhteet voidaan pelastaa paremmalla kommunikaatiolla.

In Waking Up inWinter: In Search of What Really Matters at Midlife, kirjailija CherylRichardson toteaa, että ”niin paljon kirjoitetaan romanttisten suhteiden päättymisestä ja hyvin vähän, jos lainkaan, ystävien erilleen kasvamisesta”.

Kirjoittaessaan erään oman pitkäaikaisen ystävyyssuhteensa päättymisestä Richardson sanoo: ”Kun muistelen ystävyytemme päättymiseen liittynyttä tuskaa ja kärsimystä, näen Suzannen henkisenä näyttelijänä tämän elämän jumalallisessa näytelmässä.”

Ystävyyssuhteet voivat katketa monista eri syistä. Richardson mainitsi arvojen ja prioriteettien muuttumisen johtaneen hänen ystävyytensä päättymiseen. Muita syitä ovat muun muassa pettäminen (todellinen tai koettu), erilaiset urapolut, siviilisääty, eriarvoinen sosiaalinen asema, vertaiskateus ja eri suuntiin kasvaminen.

Jos osapuolet kuitenkin uskovat, että heidän ystävyytensä on pelastamisen arvoinen, ja ovat valmiita varaamaan aikaa toisilleen ja puhumaan asiasta, ystävyyssuhteet voivat kestää myllerryksiä ja muutoksia.

Kommunikaatio on avainasemassa, todetaan Texas Christian Universityn viestinnän professorin, tohtori Andrew M. Ledbetterin laatimassa artikkelissa.

Hän väittää, että ”ystävyyden vahvuus näyttää liittyvän ystävien kykyyn kommunikoida tehokkaasti. Näin ollen ne ystävät, jotka haluavat pysyä läheisinä, saattavat haluta käyttää aikaa keskustellakseen siitä, miten kukin ymmärtää maailmaa. Tällainen kommunikaatiotaito ja keskinäinen ymmärrys voivat auttaa ystäviä menestyksekkäästi siirtymään läpi elämänmuutosten, jotka uhkaavat ystävyyden vakautta.”

On sanottu, että ystävän menettäminen on joskus kuin menettäisi osan itsestään. Tämä mielessä pitäen,ehkä viisainta on selvitä ystävyyden luonnollisesta nousu- ja laskusuhdanteesta,sen sijaan,että toimisi vihaisena ja hätäisesti.

Mitä nuoret ajattelevat pitkäaikaisista ystävyyssuhteista? Onko pitkäaikainen ystävyys purkautunut myöhemmällä iällä sinulle? Tiesitkö mikä meni pieleen? Jaa tarinasi yhteisömme kanssa.