Kuinka iso oli Amphicoelias fragillimus? Siis oikeasti?

Hienojen sauropodien ystävät tietävät hyvin, että puutteellisesti kuvatun intialaisen titanosauruksen Bruhathkayosarusin ohella toinen todella superjättiläisistä sauropodeista on Amphicoelias fragillimus. Se tunnetaan vain yhden selkänikaman hermokaaren perusteella, jonka Cope (1878) kuvasi ja kuvasi lyhyesti ja joka lähes välittömästi joko katosi tai tuhoutui, ja se on klassinen ”se, joka pääsi karkuun”, eläin, jota sauropodien harrastajat itkevät kaljaansa myöhään illalla.

En aio kirjoittaa A. fragillimusista yksityiskohtaisesti tässä, koska Darren on niin hiljattain käsitellyt sitä yksityiskohtaisesti Tetrapod Zoology -lehdessä – lukekaa osa 1 ja osa 2 nyt heti, jos ette ole sitä vielä tehneet. Lopputulos on se, että se oli diplodocoidi, joka oli lineaarisesti noin kaksi kertaa suurempi kuin Diplodocus (eli noin kahdeksan kertaa painavampi). Se on siis hyvin karkeasti arvioiden 50 metriä pitkä ja 100 tonnia painava.

Mutta Mike, sanot, eikö ole kauhean naiivia lähteä laskemaan massoja ja kaikkea yhdestä ainoasta luvusta, joka koostuu yhden luun osasta?

Vai niin! Kyllä se on! Ja juuri siitä tässä postauksessa on kyse.

Kirjoittaessani A. fragillimusia käsittelevä julkaisu on Ken Carpenterin (2006) uudelleenarviointi, jossa varovasti ja alustavasti arvioitiin pituudeksi 58 m ja massaksi noin 122 400 kg.

Sattumoisin Matt ja eräs kollegansa toimittivat konferenssi-abstraktin muutama päivä sitten, ja Matti kävi kommentoimassa sitä ohitseni ennen kuin viimeisteli sen. Ohimennen hän oli kirjoittanut ”yli 150 tonnia painavista sauropodeista ei ole todisteita, ja on mahdollista, että suurimmat sauropodit eivät ylittäneet 100 tonnia”. Vastasin:

Se on mielestäni ERITTÄIN epätodennäköistä. todisteet Amphicoelias fragillimusista näyttävät erittäin vakuuttavilta, Carpenterin (2006) 122,4 tonnin massa-arvio on konservatiivinen, sillä se on ekstrapoloitu Greg Paulin ultrakevyestä 11,5 tonnin Diplodokuksesta.

Carpenterin arvio perustuu rekonstruktioon kuviossa esitetystä nikamasta, joka täydellisenä ollessaan olisi hänen laskelmiensa mukaan ollut kooltaan 2,7 m. Se on 2,2 kertaa Diplodokuksen vastaavan nikaman korkeus, ja koko eläin katsottiin sellaiseksi kuin se voisi olla, jos se olisi Diplodokuksen kaltainen tuolla kertoimella skaalattuna. Tässä on hänen rekonstruktionsa nikamasta, joka perustuu Copen kuvaan pienemmästä mutta paremmin edustetusta Amphicoelias altus -lajista:

Mattin vastaus minulle oli:

Ensinnäkään Paulin ultrakevyt 11,5 tonnin Dippy ei ole kaukana minun 12 tonnin versiostani, jota usein siteeraat, ja minun pitäisi olla kevyempi, koska se ei sisällä suuria ilmapusseja (tiheys 0,8 todennäköisemmän 0,7:n sijaan). Jos minun Dippyni SG olisi ollut 0,7, sen massa olisi ollut vain 10,25 tonnia. Toiseksi, Carpenter on vinoutunut Amphicoeliaksen suuren koon suuntaan. En välttämättä ole sitä mieltä, että hän on väärässä, mutta hänen suosimansa arvio on äärimmäinen sen suhteen, mitä tiedot tukevat. Oletetaan, että Amphicoelias oli lineaarisesti mitattuna tasan kaksi kertaa niin suuri kuin Dippy, jolloin sen massa voisi silti olla jopa 90 tonnia. Eikä tässä ole otettu huomioon sitä lähes varmaa seikkaa, että Amphicoeliasilla oli paljon suurempi ASP kuin Diplodokuksella. Jos Amphicoelias oli Diplodokukselle sama kuin Sauroposeidon oli Brachiosaurukselle – pneumaattiset luut noin puolet tiheämpiä – niin 1/10 sen tilavuudesta painoi ½ niin paljon kuin se painaisi, jos se olisi vaniljaskaalattu Dippy, ja saattaisimme pystyä pudottamaan siitä vielä 5 tonnia pois.

Tässä on paljon hyviä juttuja, ja sen jälkeen seurasi vielä lisää edestakaista keskustelua, jolla en aio vaivata teitä. Mutta se, mitä sain mukaani, oli ajatus siitä, että ehkä mittakaavakerroin oli väärä. Ja ajattelin, että olisi parasta tehdä oma suljetun huoneen rekonstruktio ja katsoa, miten se vertautuu siihen.

Selvitin siis Osbornin ja Mookin A.f.-luvun ja poistin heidän katkoviivoitetut rekonstruktioviivansa. Sitten menin ja tein hetken aikaa jotain muuta, jotta kaikki muistot siitä, missä nuo viivat saattoivat olla, ehtivät häipyä. Varoin katsomasta Carpenterin rekonstruktiota, jotta voisin luottaa siihen, että omani olisi itsenäinen. Sitten photoshoppasin puhdistetun A. fragillimus -hahmon A. altus -hahmon kopioon, skaalasin sen sopivaksi parhaalla mahdollisella tavalla ja mittasin tulokset. Tässä se on:

Kuten näette, kun mittasin A.f. Amphicoelias -nikaman kokoon skaalautuneen nikamani, se oli ”vain” 2293 mm korkea, kun Kenin rekonstruktiossa se oli 2700 mm. Toisin sanoen omani on vain 85 % yhtä pitkä, mikä tarkoittaa 0,85^3 = 61 % yhtä massiivista. Jos tämä rekonstruktio siis pitää paikkansa, iso poika on lineaarisessa mitassa ”vain” 1,87 kertaa niin pitkä kuin Diplodocus – ehkä 49 metriä pitkä – ja jäisi todennäköisesti reilusti alle 100 tonnin rajan. Jos käytämme Mattin (2005) 12 tonnin arviota Diplodokukselle, Amphicoelias fragillimus olisi vain 78,5 tonnia. Ehkä Matt siis osui oikeaan.

Kaverit – muistakaa, että punchline ei ole ”Amphicoelias fragillimus painoi vain 78,5 tonnia eikä 122,4 tonnia”. Punchline on ”Kun ekstrapoloit sukupuuttoon kuolleen eläimen, jonka sukulaisuussuhteet ovat epävarmat, massaa 132 vuotta vanhasta osittaisen luun kuvasta, jota ei ole nähty yli vuosisataan, sinun on tunnustettava, että virhemarginaalit ovat massiiviset ja että kaikki varmuutta muistuttava on pahasti väärässä paikassa.”

Caveat-estimaattori!