Luku 23 – Eläinsolun muoto ja toiminta

Eukaryoottisolu koostuu hyvin lokeroitujen, mutta läheisesti toisiinsa yhteydessä olevien organellien ja aineenvaihdunnallisten reaktiosuunnitelmien järjestelmästä, joka on peräisin prokaryoottisista esiasteista ja joka säilyy hengissä funktionaalisten systeemien transsendenttisen keskinäisen täydentävyyden ja systeemien välisten kaksisuuntaisten ohjeiden ansiosta ytimessä sijaitsevan perimän hallinnassa. Keskeisessä asemassa on solukalvo, joka on kehittynyt dynaamiseksi organisatoriseksi kokonaisuudeksi, joka osallistuu viestintään ja valvontaan paitsi solun pinnalla myös koko eukaryoottisolussa lukuisten kalvoon sidottujen, sekä hajoavien että synteettisten entiteettien muodossa. Tätä roolia ei ole keksitty eukaryootissa, vaan se on hyvin havainnollistettu myös pohjimmiltaan prokaryoottisissa mitokondrioissa. Mitokondrioiden syntyyn johtaneen vastavuoroisen toiminnan tarjoaman energian runsaus oli varmasti tärkeä askel evoluutiossa. Ottaen huomioon solubiologiasta jatkuvasti saatavan valtavan määrän tietoa keskitymme tässä muutamaan farmakognosian kannalta tärkeään järjestelmään.