Miten antisemitismi lisääntyy vasemmalla ja oikealla
Juutalaisiin kohdistuvat viharikokset ovat lisääntyneet ympäri maata jo useiden vuosien ajan, mutta viime kuussa väkivaltaisuudet lisääntyivät New Yorkin alueella. Joulukuun 10. päivänä Jersey Cityssä sijaitsevassa kosher-supermarketissa ammuttiin kuolettavasti kolme ihmistä sekä lähistöllä kuollut poliisi. Kahdeksantoista päivää myöhemmin viisi ihmistä puukotettiin hanukka-juhlissa ortodoksisessa yhteisössä Rocklandin piirikunnassa. Joulukuussa poliisi nosti myös syytteet viharikoksista useita henkilöitä vastaan, jotka hyökkäsivät ortodoksijuutalaisia vastaan Manhattanin ja Brooklynin kaduilla. Timesin mukaan New Yorkin poliisilaitokselle vuonna 2019 ilmoitetuista viharikoksista yli puolet kohdistui juutalaisiin.
Myös muihin rodullisiin ja uskonnollisiin ryhmiin kohdistuneet hyökkäykset ovat lisääntyneet; afroamerikkalaisiin kohdistuvat viharikokset ovat edelleen yleisimpiä rotuun perustuvia viharikoksia, ja latinoihin ja transsukupuolisiin kohdistuva väkivalta on lisääntynyt merkittävästi viime vuosina. Missä määrin juutalaisvastainen väkivalta voidaan liittää muihin viharikoksiin, ja missä määrin sillä olisi ymmärrettävä olevan erillinen historia ja motiivit? Keskustellakseni näistä kysymyksistä puhuin äskettäin puhelimitse Chicagon yliopiston Divinity Schoolin dekaanin David Nirenbergin kanssa, joka on kirjoittanut laajasti antisemitismin historiasta. Keskustelussamme, jota on muokattu pituuden ja selkeyden vuoksi, keskustelimme siitä, miksi juutalaisiin kohdistuvat ennakkoluulot näyttävät syntyvän niin monilla eri aikakausilla ja eri yhteyksissä, ja siitä, ettei ole hyödyllistä ajatella antisemitismiä aina politiikan ilmentymänä.
Joitakin historiallisia aikakausia, mukaan lukien aikakausia, joista olet kirjoittanut, on luonnehdittu niiden suhteen antisemitismiin. Tuntuuko, että elämme aikakautta, joka kannattaa määritellä sellaiseksi, ja jos näin on, miten luonnehtisit sitä?
Joo, minusta tuntuu, että elämme aikakautta, joka kannattaa määritellä antisemitismin tai antijuutalaisuuden kannalta, millä tarkoitan, että elämme aikakautta, jolloin monet eri yhteiskunnat elvyttävät tapoja selittää maailman monimutkaisuus juutalaisuuden tai juutalaisten aiheuttamien vaarojen kautta. Kyse ei ole aina todellisista juutalaisista. Monet yhteiskunnat käyttävät paljon aikaa juutalaisten ja juutalaisuuden pohtimiseen, vaikka nykyään ei oikeasti ole juutalaisia. Uskon, että elämme ehdottomasti aikaa, jolloin yhä useammat eri yhteiskuntien rekisterit ajattelevat tällä tavoin. Ajattelemme usein antisemitistisiä kausia kausina, jolloin juutalaisuudesta ajatteleminen on vakuuttava tapa selittää, mikä maailmassa on pielessä ihmisille monilla poliittisen spektrin osilla, kuten Euroopassa 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Ja uskon, että olemme vastaavalla tavalla tällaisessa jaksossa tänään.
Onko mielestäsi syytä ajatella antisemitismiä nykyään samankaltaisena kuin ennakkoluuloja, jotka vaivaavat monia erilaisia uskonnollisia ja etnisiä vähemmistöjä, kuten muslimeja tai latinalaisamerikkalaisia Yhdysvalloissa? Vai eroaako se toisistaan tärkeillä tavoilla?
Tämä on todella vaikea kysymys, ja jollakin tapaa inhoan tehdä eroa ennakkoluulojen tai vihan eri muotojen välillä. Kun ajatellaan joitakin kestävimpiä ennakkoluuloja – esimerkiksi miesten ja naisten välistä vallan epäsymmetriaa – ne ovat globaalin yhteiskuntamme rakenteellisia piirteitä. Uskon kuitenkin, että antisemitismi on tietyllä tavalla omaleimaista. Yksi näistä tavoista on se, että se todella ylittää tietyn poliittisen kontekstin. Unkarissa tai Puolassa ei ole paljon juutalaisia, mutta juutalaisajattelu on keskeinen osa nationalismia – tai globalisaation vastaista ajattelua tai miksi sitä haluaakin kutsua – Unkarissa ja Puolassa tänä päivänä. Ja uskon, että se on erilaista kuin tapa, jolla useimpia muita mainitsemiasi ryhmiä käytetään maailman mielikuvituksessa.
Tämä on todella vaikea aihe pohtia, ja haluaisin ajatella, että meillä jokaisella on oikeus tutkia omaa vihaamme ilman, että meidän tarvitsee tutkia kaikkia muita. Voimme kuitenkin nähdä eron oireita omassa aikakaudessamme. En esimerkiksi usko, että ihmiset monissa maailmankolkissa, joissa ei ole muslimimaahanmuuttajia, ajattelevat todella keskeisesti omaa yhteiskuntaansa islamin suhteen, ja sanoisin, että sama saattaa päteä joihinkin rotuennakkoluuloihin, jotka ovat keskeisiä Yhdysvalloissa, mutta joilla ei ole kovin suurta merkitystä muissa yhteiskunnissa. Mutta kummallista antisemitismissä tai antijuutalaisuudessa on se, miten sitä voidaan käyttää monissa yhteiskunnissa, joilla ei oikeastaan ole mitään tekemistä elävien juutalaisten tai juutalaisuuden kanssa.
Kun monet ihmiset näissä yhteiskunnissa ajattelevat maahanmuuttoa, vaikka heidän mielestään ongelmana ei olekaan juutalaisten maahanmuuttaminen näihin yhteiskuntiin, he ajattelevat juutalaisuutta selittääkseen maahanmuuttoa, jonka he näkevät uhkaavan heidän yhteiskuntaansa. Niinpä Yhdysvalloissa, Ranskassa, Unkarissa ja monissa muissa paikoissa korvausteoreettiset ideologiat selittävät korvaamista juutalaisten juonittelulla tai juutalaisten globaalilla järjestyksellä. Juutalaisvastaisuus on itse asiassa ajatusjärjestelmä, jota ihmiset voivat käyttää selittämään monia kohtaamiaan haasteita, vaikka juutalaisia ei olisikaan paikalla. Ja siinä on joustavuutta, joka pahimpina hetkinä sallii monien yhteiskunnan osien olla yhtä mieltä siitä, että juutalaiset ovat ongelma, tavalla, jonka ei aina näe yhdistyvän muiden erottelujen ympärille.
Esittelit Puolaa ja Unkaria, ja se mitä sanot vaikuttaa vakuuttavalta. Mutta ei liene sattumaa, että molemmissa noissa maissa esiintyy oikeistolaista muukalaisvihaa, joka ei keskity pelkästään juutalaisiin. Vaikka antisemitismissä on jotain ainutlaatuista, nouseeko ja laskeeko se poliittisten suuntausten myötä?
Se on mielestäni täysin totta antisemitismistä, vaikka aionkin käyttää edelleen ”juutalaisvastaisuutta”. Mielestäni on tärkeämpää ymmärtää ajatusjärjestelmää, joka ymmärtää haasteet, joita kohdataan juutalaisuuden asettamina – se on antijuutalaisuutta – kuin ymmärtää antisemitismin keskittymistä todellisiin juutalaisiin, joita vastaan on hyökättävä tai jotka on voitettava. En usko, että voimme ymmärtää antisemitismin voimaa, jos emme ensin ymmärrä tuota laajaa ajatusjärjestelmää – jota välittivät ja opettivat kristinusko ja islam ja monet erilaiset ajatukset ja monet erilaiset filosofiat idealismista marxilaisuuteen, jotka todella ymmärsivät pääoman tai materialismin tai legalismin tai ahneuden juutalaisuuden kannalta. Kun siis ymmärtää tuon ajatusjärjestelmän, voi ymmärtää, miksi on mahdollista, että ihmiset kuvittelevat juutalaisuuden uhkaavan heidän maailmaansa, vaikka heidän ympärillään ei ole todellisia juutalaisia, joita kohtaan he voisivat olla antisemitistisiä.
Mutta takaisin alkuperäiseen kysymykseesi. Luulen, että joka hetki, jolloin antisemitismistä todella tulee yhteiskuntaa järjestävä periaate ja juutalaisvastaisuus alkaa tehdä paljon työtä yhteiskunnassa, se johtuu poliittisista polarisaatioista, taloudellisista paineista ja niin edelleen, jotka tekevät tuosta juutalaisvastaisuuden kielestä niin käyttökelpoisen ajatusjärjestelmänä. Jokainen konteksti on erilainen, jokainen aikakausi on erilainen, mutta syy siihen, että antisemitismiä voidaan käyttää niin monissa konteksteissa ja aikakausina, on se, että antijudaismi on niin olennainen osa tapoja, joilla olemme oppineet kuvittelemaan niitä haasteita, joita kohtaamme aineellisessa maailmassa.
Mikä olisi esimerkki siitä, miten 2000-luvun ihmiset käyttävät antijudaismia kuvaamaan sitä, miten he näkevät maailman?
Sallikaa minun antaa teille esimerkki, joka sai minut kirjoittamaan teokseni ”Antijudaismia”. Se tapahtui vuonna 2001, syyskuun puolivälissä. Olin matkalla New Yorkiin pitämään puhetta N.Y.U:ssa. Se oli päivä, jolloin George W. Bush puhui Ground Zerolla. Metrovaunussa oli vain kaksi muuta ihmistä, ja he yrittivät selittää toisilleen, miksi tämä uudenlainen terrori oli iskenyt New Yorkiin. Heillä oli kaksi vastausta toisilleen. Toinen sanoi, että se johtui juutalaisten ahneudesta ja että juutalaiset olivat tehneet New Yorkista kapitalismin symbolin, ja siksi kaikki vihaavat meitä, ja toinen sanoi, että kyllä, ja koska he tappoivat Kristuksen.
O.K., voitte sanoa, että tämä on naurettavaa. Muistan tunteneeni pientä järkytystä kuullessani kaksi selitystä 9/11:lle, jotka olivat keskiajan ihmisille täysin tuttuja. Kun rutto iski Barcelonaan, käytettiin molempia selityksiä, koronkiskonnasta ja Kristuksen tappamisesta. En tietenkään sano, että kyse on samasta asiasta. Konteksti ei ole sama. Mutta tässä on esimerkki kahdesta 2000-luvun ihmisestä, jotka selittävät tätä uutta uhkaa maailmalleen hyvin tutuilla ja juutalaisvastaisilla termeillä. Onko niissä järkeä myös kahdennenkymmenennenensimmäisen vuosisadan termein? Toki New York edustaa edelleen monia asioita 2000-luvun globalisaatiossa, ja kristinusko ja sen haarat ovat edelleen voimakkaita tapoja selittää maailman moraalinen järjestys monille ihmisille. Tässä ei ole mitään arkaaista. Mutta on häkellyttävää nähdä, mitä kutsun ”moraalisiksi meemeiksi”, joilla on niin sitkeä voima kautta aikojen, ja niinpä lähdin selittämään, miten voi olla mahdollista, että historialla on merkitystä, että menneisyydellä siitä, miten ihmiset ovat oppineet ajattelemaan juutalaisuudesta, on merkitystä sille, miten toteutamme politiikkaamme nykyhetkessä.
Tuo tarina toi mieleeni vitsin siitä, että juutalaiset ovat ainoat ihmiset, joita syytetään sekä kommunismista että kapitalismista. Se on hauska repliikki, mutta se saa minut ajattelemaan uudestaan, että yksityiskohdilla ei ole niinkään väliä, vaan selitysvoima tekee siitä sopivan kaikkiin tilaisuuksiin.
Joo. Minusta yksityiskohdat ovat tärkeitä, jotta voimme ymmärtää, miten nämä asiat tulivat järkeviksi niin monissa eri paikoissa ja ajatusjärjestelmissä. Ja on tärkeää ymmärtää, miten asiat otetaan käyttöön juuri nyt. Mielestäni tarvitaan molempia: tarvitaan menneisyyden yksityiskohtia ja tarvitaan nykyisyyden yksityiskohtia.
Meillä on mielestäni taipumus ajatella, että antisemitismi on vain poliittinen ongelma, ja se on aina toisen politiikkaan liittyvä ongelma. Jos teemme näin, emme ymmärrä, miksi on mahdollista, että antisemitismi toimii yhteiskuntamme niin monissa eri osissa tavalla, joka tekee siitä todella vaarallisen. Ja syy siihen, miksi se on mahdollista, on se, että se on seurausta joistakin melko syvistä tavoistamme suhtautua maailmaan.
Eikö vastineena voisi olla se, että se pystyy toimimaan kaikissa näissä yhteiskunnan eri osissa, koska se vetoaa ihmisiin koko poliittisella spektrillä?
Se ei oikeastaan ole selitys. Se on vain kuvaus. Sinun pitää selittää miksi se vetoaa. Ja siinä kohtaa on otettava vakavasti tapa, jolla omia arvojamme tai ihanteitamme on alettu ilmaista termeillä, jotka ovat syntyneet tavoista ajatella juutalaisuuden voittamista. Mielestäni tämä on melko helppo havaita, jos ajattelee kristinuskoa tai islamia, kahta uskontoa, joiden oli tehtävä paljon työtä etäännyttääkseen itsensä heprealaisesta Raamatusta ja juutalaisuudesta sekä juutalaisten ja heidän tekstinsä ensisijaisuusvaatimuksista. Minusta se on aika helppo ymmärtää, jos ottaa vakavasti kristinuskon ja islamin vaikutuksen moniin myöhemmin tulleisiin asioihin.
Tarkoitatko vain, että uskonnoilla on paljon seuraajia? Mitä tarkalleen ottaen tarkoitat ”sillä, mikä tuli myöhemmin”?
Tarkoitan, että on todella mielenkiintoista nähdä, miten monet modernin ajan suurten filosofisten liikkeiden perustajista ajattelevat juutalaisuuden avulla ja käyttävät juutalaisuutta edustamaan väärää tapaa ajatella maailmasta, tavallisesti liiallista kirjaimellisuutta – tai ajattele Marxia ja hänen kuuluisaa esseettään ”Juutalaiskysymyksestä” ja sitä, miten hän edustaa pääomaa juutalaisena. Syy siihen on se, että hän on saanut vaikutteita Hegeliltä, joka on saanut vaikutteita juutalaisuuden voittamisen protestanttisesta työstämisestä. Tätä tarkoitan sanoessani, että joihinkin nykyaikaisimpiin, filosofisiin tapoihimme yrittää kuvitella, miten parantaa maailmaa, on sisältynyt runsaasti juutalaisuutta koskevaa ajattelua.
Haastattelin viime vuonna historioitsija Deborah Lipstadtia ja kysyin häneltä, kannattaako oikeistolaista ja vasemmistolaista antisemitismiä erottaa toisistaan. Hän sanoi minulle: ”Ei, emme puhu täysin eri ilmiöistä. Ne ovat samoja, koska ne nojaavat samoihin stereotyyppisiin elementteihin.” Oletko samaa mieltä?
Mielestäni näen juutalaisvastaisuutta kaikkialla, missä näen ihmisten selittävän olosuhteitaan ajattelemalla juutalaisista tavalla, joka vaikuttaa pikemminkin ennakkoluulojen kuin todellisuuden ohjaamalta. Siinä mielessä en tekisi eroa Pariisissa asuvan muslimin, joka kärsii kaikenlaista syrjintää Ranskan valtion taholta, mutta joka toteuttaa raivonsa ennen kaikkea juutalaista kohdetta vastaan, ja valkoisen kansallismielisen tai mustan kansallismielisen tai vasemmistoliittolaisen poliitikon välillä Englannissa. Luulen, että kaikki he – siinä määrin kuin he selittävät, mitä heidän maailmassaan on voitettava juutalaisten voittamiseksi – osallistuvat samanlaiseen ajatteluun.
Olen sitä mieltä, että se, mikä on meille nykyään hyvin vaarallista, on se, jos oikealla puolella ajatellaan, että vain vasemmisto on antisemitistinen Israelin kritiikin takia, ja jos vasemmalla puolella ajatellaan, että vain oikeisto on antisemitistinen valkoisen nationalismin takia – ja puhun nyt henkilönä, jonka kasvot on laitettu valkoisten kansallismielisten nettisivuille valkoisen rodun vihollisena. Minusta tuntuu, että siinä on vaara. Mutta mielestäni todellinen vaara on se, että kuvittelee, että juutalaisvastaisuus tekee työtään vain toisissa maissa, eikä siten kykene näkemään sitä omassa lähipiirissään. Silloin vaarana on, että antisemitismi hajaantuu entistä enemmän yhteiskunnan eri osiin ja että se voi aiheuttaa merkittävää vahinkoa.
Miten Israelin perustaminen muutti juutalaisvastaisuudesta käytävää keskustelua? Veikkaisin, että mielestäsi se muutti keskustelua vähemmän kuin sekä oikealla että vasemmalla olevat ihmiset, koska mielestäsi nämä ennakkoluulot ovat niin syvällä.
Luulempa, että tiedämme, että ennen Israelin valtion perustamista suuri osa maailmasta kykeni kuvittelemaan, että sen suurin vihollinen, joka oli kaikkein eniten voitettava, oli juutalaisuus, ja tämä mobilisoi suuren osan länsimaailmasta eliminoimaan juutalaisiaan. Uskon kyllä, että Israelin valtio muutti dramaattisesti juutalaisten tilannetta arabimaailmassa, ja se muutti dramaattisesti muslimimaailman asenteita juutalaisia ja juutalaisuutta kohtaan, erityisesti niissä yhteiskunnissa, joissa ne elivät rinnakkain islamin alaisuudessa.
Luulen, että toisinaan ihmiset ovat torjuneet väitteitä antisemitismin vaikutusvallasta viittaamalla siihen, että sionismin puolustajat vetoavat usein antisemitismiin vaimentaakseen Israeliin kohdistuvaa kritiikkiä, mikä on epäilemättä ollut totta eri aikoina ja eri paikoissa. Ja sitä kuulee edelleen. Mutta se ei tarkoita, etteikö nykyään itse asiassa olisi olemassa yhä voimakkaampaa ja hajanaisempaa antisemitismiä.