Motivaatio ja tunteet/Kirja/2018/Anoreksia nervosa ja sisäinen motivaatio
VetovoimateoriaEdit
Kaksi merkittävää teoriaa ihmisen vetovoimasta tuli tunnetuilta psykologeilta Sigmund Freudilta ja Clarke Hullilta. Molemmat teoriat keskittyvät teemaan, jonka mukaan ihmisen käyttäytyminen on seurausta draivista – tai motivaatiosta, mutta niillä on kuitenkin joitakin selviä eroja, kuten se, mikä käynnistää draivin. Hullin teoria eroaa Freudin teoriasta siinä, että se voi johtua useammista häiriöistä, kuten janosta, nälästä, kivun välttämisestä ja seksistä, kun taas Freud uskoi, että ihmisellä on kaksi keskeistä ajoa, jotka ovat seksi ja aggressio. Koska seksi ja aggressio eivät ehkä vaikuta olennaisilta syömishäiriöiden motivaation kannalta, on huomattava, että Freudin teoria haarautui pidemmälle tyypillisemmille ihmisille tyypillisempiin vaikuttimiin. (Ryan & Deci, 2000). Sekä Freudin että Hullin käyttövoimateoriat tukevat ajatusta, että jonkin tarpeen puute, olipa se sitten psykologinen tai fysiologinen, muuttuu ihmiselle niin epämiellyttäväksi, että hänen on tehtävä jotain jännityksen lievittämiseksi tunteakseen tasapainon tai homeostaasin tunteen (Weiner, 1996). Homeostaattinen häiriö on fysiologinen epätasapainotila, joka motivoi pyrkimyksiä, kuten syömistä, kun on nälkä, ja lopettamista, kun on kylläinen (Atkinson, 1964).
Nälän ja kylläisyyden välinen hieno raja voi AN:stä kärsivälle yksilölle hämärtyä uskomattoman paljon, sillä yksi häiriön yleisimmistä ja keskeisimmistä oireista on ravinnon saannin rajoittaminen. Erilaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että AN:tä sairastavilla on erittäin vääristynyt käsitys kylläisyydestä ja kylläisyydestä, erityisesti aterioiden ympärillä (Garfinkel, 2009). Tämänkaltaiset havainnot kallistuvat enemmän Hullin teorian suuntaan siinä mielessä, että anoreksiaa sairastava henkilö saattaa torjua nälän tunteen, mutta tottua siihen tulevaisuudessa niin paljon, että hän syö automaattisesti vähemmän. Freudin teoriassa korostetaan kuitenkin edelleen, että on tärkeää lievittää sisäistä epätasapainoa, joka voi aiheuttaa epämukavuutta joko fysiologisesti tai psykologisesti. Tarkasteltaessa Clark Hullin drive reduction -teoriaa tarkemmin on ilmeistä, että hän uskoi drive:n vaikuttavan käyttäytymiseen täysin, mikä usein johti käyttäytymisen oppimiseen. Vaikutteet, jotka ajavat ihmistä häiriökäyttäytymiseen, näyttävät johtuvan enimmäkseen sisäisistä vaikuttimista, mutta niillä on ulkoisia seurauksia, jotka ovat usein kielteisiä (ks. taulukko 1). Taulukossa 1 esitetyistä sisäisistä motiiveista johtuvia seurauksia voivat olla äärimmäisen alhainen ruumiinpaino, äärimmäinen näläntunne, keskittynyt huomio ruokaan ja ruokavalioon sekä sosiaalinen eristäytyminen, joka voi johtua painonpudotuksen laajamittaisesta harjoittamisesta. Ehkä juuri tämä psykologisen motivaation ja fysiologisten tunteiden yhdistelmä voi tehdä AN:stä niin vaarallisen ja vaikeasti hoidettavan.
| Sisäinen motivaatio | AN-käyttäytyminen/oire |
|---|---|
| Self-kontrolli | Ruokavalion saannin rajoittaminen |
| Suoriutuminen | Painon pudottaminen, kun sitä pidetään sosiaalisesti vaikeana |
| Self-itseluottamus | Tunne siitä, että painonpudotus lisää heidän itseluottamustaan.arvostusta |
| Tyytyväisyys johonkin tehtävään | Ilo tai ylpeys siitä, että pystyy hallitsemaan itseään |
| Pyrkimys parempiin terveys | Käsitys siitä, että terveys paranee painonpudotuksen jatkuessa |
| Toteutuminen | Jokaista tavoitetta AN:tä sairastava yksilö tekee, tällaisten tavoitteiden saavuttaminen synnyttää voimakkaita täyttymyksen tunteita |
ItsemääräämisteoriaEdit
Itsemääräämisteorian keskiössä on sisäisten motivaatioidemme ruokkiminen hyödyllisillä tavoilla henkilökohtaisten saavutusten tunteen luomiseksi. Itsemääräämismallin kolme perustavanlaatuista halua, jotka tulevat itsemääräämisestä, ovat autonomia, kompetenssi ja suhteellisuus (Ryan & Deci, 2000). Näiden kolmen näkökohdan ja AN:n välinen suhde voidaan selittää kuviossa 5, ja sitä selitetään tarkemmin jäljempänä.
AutonomiaEdit
”Vapaus ulkoisesta kontrollista tai vaikutuksesta; riippumattomuus.” (Ryan & Deci, 2000). Itsemääräämisteoriaan kuuluva autonomia on yksi vahvimmista tekijöistä, jotka vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen. Autonomia anoreksian sisällä on kaksin verroin tärkeämpää, kun otetaan huomioon, että häiriö liittyy vahvasti itseensä kohdistuvaan kontrolliin (Cameron, 1985). Motivaation kannalta autonomia on erittäin luontaista, sillä saavutettuaan sen se voi luoda itsekunnioituksen ja ylpeyden tunteen. Anoreksiaa sairastava henkilö voi saavuttaa autonomian useista syistä, kuten luomalla ruokavaliosääntöjä, valitsemalla uhmata/seurata nälkämerkkejä ja valitsemalla liiallisen liikunnan harrastamisen. Autonomian menettäminen voi kuitenkin aiheuttaa suuria psykologisia häiriöitä erityisesti syömishäiriötä sairastavalle. Nämä häiriöt johtuvat syvästä hallinnan menettämisen tunteesta, kuten ruokavalion sääntöjen rikkomisesta vahingossa, mielettömästä syömisestä tai lihomisesta yrityksistä huolimatta. Lisäksi autonomiasta johtuva AN:n vaarallinen puoli on toipumisen uhmaaminen, esimerkiksi kieltäytyminen laihduttamasta, noudattamasta hoitoa tai hakemasta apua silloin, kun sitä tarvitaan (Bruch, 1974).
CompetenceEdit
”Kyky tehdä jotain onnistuneesti tai tehokkaasti.” (Ryan & Deci, 2000). Kompetenssi viittaa kykyyn pystyä tekemään jokin asia hyvin ja/tai helposti. AN:ssa kompetenssi näkyy sosiaalisissa odotuksissa ihanteellisesta vartalonmuodosta ja siitä, miten sen voi saavuttaa. Painonpudotusta pidetään usein henkilökohtaisen menestyksen, lopullisen tahdonvoiman ja kontrollin symbolina sekä historian aikana että nyky-yhteiskunnassa (Wright, O’Flynn, & Macdonald, 2006). Suurin osa tästä painonpudotuksen saavuttamisen taustalla olevasta ajatuksesta on peräisin käsityksestä, jonka mukaan painonpudotus ja sen pitäminen poissa on hyvin vaikeaa; tätä käsitystä edistää ruokavalio- ja terveysteollisuus. Syömishäiriöissä kilpailu luo samalla tavalla pätevyyden tunnetta, koska se ajaa yksilöä olemaan parempi tai ehkä laihtumaan enemmän kuin joku toinen, jotta hän voisi tuntea itsensä paremmaksi, varsinkin kun otetaan huomioon, että sairastuneet tuntevat itsensä usein erittäin alempiarvoisiksi ja itseään epäileviksi (Bers & Quinlan,1992). Alemmuudentunne on yksi voimakkaimmista ajureista AN:tä sairastavilla henkilöillä, sillä se motivoi heitä joko olemaan parempia kuin joku muu tai olemaan parempia kuin aiempi itsensä, esimerkiksi laihduttamaan ylimääräisen kilon aiemman painonpudotuksen päälle ja/tai syömään vähemmän kaloreita kuin edellisenä päivänä.
RelatednessEdit
”Tarve tuntea kuuluvuutta ja yhteenkuuluvuutta toisten kanssa.” (Ryan & Deci, 2000). Yhteenkuuluvuuden tunne on erittäin hyödyllinen ihmisen psyykkisen hyvinvoinnin kannalta, sillä se edustaa yhteyttä toiseen ihmiseen. Tyypillisesti yhteenkuuluvuuden tunne voidaan saavuttaa kasvattamalla ja vaalimalla myönteisiä suhteita toisiin usein tunnistamalla yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja tavoitteita. Riippuen itsemääräämisoikeuden tasosta, joka AN:tä sairastavalla henkilöllä on, hänen suhteellisuudentunteensa voi olla haitallista tai erittäin terapeuttista hänen häiriönsä kannalta. Syömishäiriöistä kärsivien yleinen hoitokäytäntö on perheterapia, sillä se rohkaisee sairastuneita ja heidän perheitään ymmärtämään toisiaan ja luomaan suhteita toisiinsa (Palazzoli,1985). Perheterapian lisäksi myös ryhmäterapia on yleistä syömishäiriöistä kärsivien hoidossa, koska se antaa yksilöille mahdollisuuden tuntea yhteenkuuluvuuden tunnetta muiden kanssa, jotka jakavat samankaltaisia kamppailuja. Tämä sama yhteenkuuluvuuden tunne on ratkaisevan tärkeää toipumisen kannalta, ja siksi toipuvilla henkilöillä on usein tukiryhmiä, jotka koostuvat terveydenhuollon ammattilaisista, ystävistä, perheestä ja muista tukevista vaikuttajista (Tozzi, Sullivan, Fear, McKenzie, & Bulik, 2003).