Onko mandibulaaristen kolmansien poskihampaiden kulmaus yhteydessä kieliluun paksuuteen?

Selvittääksemme, liittyykö mandibulaaristen kolmansien poskihampaiden kulmaus luun paksuuteen impaatiokohdassa, ja jos liittyy, mikä nimenomainen kulmaus vaikuttaa hermon suojamekanismiin, tutkimme takautuvasti kieliluun paksuutta 200 mandibulaarisen kolmannen poskihampaan impaatiokohdissa 149 potilaalla käyttäen kartiopistemuotoisten tietokonetietokonetomografiakuvausten (CT) koronaalisia, sagittaalisia ja aksiaalisia viiltoja. Luu mitattiin alaleuan toisen poskihampaan sementin ja kiilteen yhtymäkohdasta, kolmannen poskihampaan juuren keskikohdasta ja juuren kärjestä. Alle 1 mm:n paksuinen luu määriteltiin ”ohueksi”. Korreloimme nämä mittaukset hampaan kulman kanssa, joka perustui toisen molaarin asentoon ja okklusaalitasoon kolmessa ulottuvuudessa: vertikaalisesti, mesiobukkaalisesti ja bukkolinguaalisesti. Ensisijainen tulos oli luun paksuus kolmannen molaarin ympärillä. Yhteensä 102 hammasta oli vasemmalla (51 %), ja 125 hammasta oli kulmautunut siten, että okklusaalitaso oli <85° (63 %). Luun keskimääräinen (SD) paksuus toisen poskihampaan sementin ja kiilteen yhtymäkohdassa oli 1,40 (0,87) mm, keskijuuren kohdalla 1,07 (1,03) mm ja huipun kohdalla 1,07 (1,30) mm. Kun hampaiden horisontaalinen ja mesioangulaarinen kulmaus oli <85°, luun paksuus keskijuuressa erosi merkitsevästi siitä, kun vertikaalinen ja distoangulaarinen kulmaus oli 85° tai enemmän (p<0,001). Luun paksuuden ja buccolingulaaristen kulmien väliset korrelaatiot olivat merkitsevästi yhteydessä luun lävistymiseen keskijuuren ja apexin kohdalla (p<0,003). Luu horisontaalisten ja mesioangulaaristen iskujen ympärillä oli 3,6 kertaa todennäköisemmin ”ohutta” kuin vertikaalisten ja distoangulaaristen kolmansien poskihampaiden keskijuuren kohdalla. Bukkolingulaarinen kulmaus oli myös yhteydessä linguaalisen kuoren lävistymiseen (p<0,003). Koska luu oli ohuempaa horisontaalisesti ja mesioangulaarisesti iskostuneiden hampaiden keskijuuren kohdalla, se näytti vaarantavan linguaalilevyn eheyden, joka on linguaalihermon luonnollinen suojaava este. Näillä löydöksillä voi olla ennustearvoa.