Pemetreksedin jatkohoito parantaa kokonaiselossaoloaikaa NSCLC:ssä

Pemetreksedin (Alimta, Eli Lilly) jatkohoidon jatkaminen tarjoaa eloonjäämisetua pitkälle edennyttä ei-kvaminoidun ei-pienisoluisen keuhkosyövän (NSCLC) potilailla lumelääkkeeseen verrattuna PARAMOUNT-tutkimuksen lopullisen eloonjäämiskestävyyttä koskevan analyysin mukaan.

24,3 kuukauden mediaaniseurannassa elossa olevilla potilailla pemetreksedihoito vähensi kuolemanriskiä merkitsevästi 22 % (riskisuhde , 0,78; P = 0,0195).

Pemetreksedin jatkohoito johti myös merkitsevästi pidempään kokonaiselossaolon mediaaniin kuin lumelääkkeellä (13,9 vs. 11,0 kk; oikaisematon HR, 0,78; log-rank P = 0,0195). Eloonjäämishyöty oli johdonmukainen kaikissa potilaiden alaryhmissä.

Pemetreksedillä 1 vuoden elossaololuvut olivat lisäksi merkittävästi pidemmät kuin lumelääkkeellä (58 % vs. 45 %), samoin kuin 2 vuoden elossaololuvut (32 % vs. 21 %).

Tutkimus julkaistiin 8. heinäkuuta Journal of Clinical Oncology -lehdessä verkossa.

Oheisessa pääkirjoituksessa lääketieteen tohtori Howard (Jack) West Seattlessa sijaitsevasta Ruotsin syöpäinstituutista toteaa, että ”harkitun harkintakykymme perusteella käytettävissä olevien tietojen pitäisi nyt johtaa meidät voittamaan historialliset ennakkoluulomme ja tunnustamaan sen sijaan kustannustehokas ja hyvin tuettu keino, jolla voidaan parantaa keuhkosyöpää sairastavien potilaiden suuren, kliinisesti määritellyn alaryhmän eloonjäämisaikaa useilla kuukausilla – jopa ilman uutta molekyylimarkkeria ja kalliita uudehkoja hoitokeinoja”.”

”Joskus suurimmat saavutuksemme voidaan saavuttaa määrittelemällä, miten voimme parhaiten käyttää niitä välineitä, joita meillä jo on”, hän kirjoittaa.”

Parempi etenemisvapaa elossaoloaika

PARAMOUNT-tutkimus oli ensimmäinen laaja tutkimus, joka osoitti, että jatkohoito ylläpitohoidolla voi lisätä etenemisvapaata elossaoloaikaa edenneessä ei-kvaminoivassa ei-kammioidussa NSCLC:ssä. Tutkimuksen tulokset esiteltiin alun perin American Society of Clinical Oncologyn vuosikokouksessa 2011, kuten Medscape Medical News tuolloin kertoi.

Tutkijat, joita johti lääketieteen tohtori Luis G. Paz-Ares Virgen del Rocíon yliopistollisesta Hospital Virgen del Rocío -sairaalasta Sevillasta Espanjasta, arvioivat 939 potilasta, joilla oli pitkälle edennyttä ei-kvaminoivaa NSCLC:tä. Kaikki osallistujat saivat tavanomaista neljän hoitojakson ensilinjan induktiohoitoa pemetreksedillä ja sisplatiinilla taudin remissioon johtamiseksi. Etenemättömät potilaat, joiden suorituskyky oli hyvä (ECOG 0 tai 1), satunnaistettiin sen jälkeen joko pemetreksedin 500 mg/m²:n ylläpitohoitoon 21 päivän syklien ensimmäisenä päivänä (n = 359) tai lumelääkkeeseen (n = 180).

Keskimääräinen etenemisvapaa elossaoloaika oli pemetreksediryhmässä 4,1 kuukautta ja lumelääkeryhmässä 2,8 kuukautta. Ylläpitohoidon jatkaminen pemetreksedillä vähensi taudin etenemisen riskiä merkitsevästi 38 % (HR, 0,62; P = 0,00006).

”Joillakin saattaa esiintyä merkittävää toksisuutta induktiohoidon aikana, ja voi olla syytä pitää hoitotauko”, tohtori Paz-Ares sanoi lehdistötiedotteessa, kun tulokset alun perin esiteltiin. Hän lisäsi kuitenkin, että ”potilas, jolla on hyvä vaste ilman merkittävää toksisuutta, voi olla hyvä ehdokas ylläpitohoitoon”.

Kertomuksessaan lopullisista kokonaiseloonjäämis- ja päivitetyistä turvallisuustiedoista tutkijat selittävät, että joissakin NSCLC:n ylläpitohoitoa koskevissa tutkimuksissa ylläpitovaiheessa käytetään eri lääkettä kuin induktiohoidossa käytetyssä lääkkeessä (vaihtohoitohoito), kun taas toisissa ylläpidossa käytetään induktiohoidossa tehokasta lääkettä ylläpitovaiheen lääkkeenä (jatkohoito).

Vaikka PARAMOUNT-tutkimuksen ensisijainen päätetapahtuma oli etenemisvapaa elossaoloaika ylläpitoryhmissä, sillä oli täysi teho analysoida toissijainen tavoite eli kokonaiselossaoloaika.

Induktiovaiheeseen (marraskuusta 2008 huhtikuuhun 2010) osallistuneista 939 potilaasta 700 potilasta (75 %) saavutti taudinkontrollin (tuumorivaste tai vakaa tauti) ja 637 (68 %) sai päätökseen neljä pemetreksedi- ja sisplatiinisykliä. Tästä ryhmästä 539 satunnaistettiin ylläpitohoitoon.

Pemetreksediryhmässä oli 256 kuolemantapausta (71,3 %) ja lumelääkeryhmässä 141 (78,3 %). Suurin osa pemetreksedi- ja lumelääkeryhmän potilaista sai vähintään yhden ylläpitohoitojakson ennen hoidon lopettamista (99,4 % vs. 98,9 %). Lisäksi molemmissa ryhmissä saavutettiin 4 ylläpitohoitojakson mediaani (vaihteluväli 1-44 pemetreksedillä ja 1-38 lumelääkkeellä).

Tutkijat totesivat, että kokonaiselossaoloaika induktiohoidon alusta, toisin kuin satunnaistettaessa ylläpitohoitoon, oli ensisijaisen analyysin mukainen. Vaarasuhde ei muuttunut, ja kokonaiselossaoloajan mediaani induktiohoidosta mitattuna oli 16,9 kuukautta pemetreksedillä ja 14,0 kuukautta lumelääkkeellä.

Päivitetty turvallisuusanalyysi

Päivitetty turvallisuusanalyysi suoritettiin tiedoista, jotka kerättiin ensisijaisen päätetapahtuma-analyysin jälkeen 7 kuukauden ajalta (1.7.2010-7.2.2011). Lääkkeeseen liittyvien asteen 3/4 anemian, neutropenian ja väsymyksen esiintyvyys oli merkittävästi suurempi pemetreksedillä kuin lumelääkkeellä, joskin alle 7 % kummassakin tapauksessa.

Joidenkin matala-asteisten haittatapahtumien, kuten anemian, neutropenian, väsymyksen, pahoinvoinnin, oksentelun, limakalvotulehduksen/stomatiitin, anoreksian ja vetisten silmien, määrät olivat merkitsevästi korkeammat pemetreksediryhmässä.

Tutkimusta tuki Eli Lilly. Useilla tutkimuksen kirjoittajilla on ilmoitettu olevan suhteita teollisuuteen, mukaan lukien Eli Lilly, kuten artikkelissa todetaan. Tohtori West ei ole ilmoittanut merkityksellisiä taloudellisia suhteita.

J Clin Oncol. Julkaistu verkossa 8. heinäkuuta 2013. Tiivistelmä, pääkirjoitus