Perfect Anatomic Alignment in Distal Radius Fractures Does Not Mean Better Patient Outcomes

Uudessa tutkimuksessa selvitettiin, liittyykö distaalisten radiusmurtumien (DRF) tarkka anatominen palauttaminen parempiin toiminnallisiin ja potilaan raportoimiin tuloksiin, ja todettiin, että ne eivät välttämättä liity toisiinsa.

Joka vuosi noin 90 000 aikuista U.Yhdysvalloissa kärsii DRF-murtumista, jotka muodostavat lähes joka viidennen lääkärin näkemän murtuman ja ovat toiseksi yleisimpiä iäkkäillä aikuisilla, tutkimuksen kirjoittajien mukaan.

Tutkijat kirjoittivat perusteluissaan tämän tutkimuksen tekemiselle: ”Aiemmissa tutkimuksissa, jotka koskivat DRF-murtumien tuloksia 60-vuotiailla ja sitä vanhemmilla henkilöillä, on raportoitu, että tarkkaa anatomista repositiota ei tarvita tyydyttävän toiminnallisen tuloksen aikaansaamiseksi, koska tämä populaatio vaatii vähemmän toiminnallista palautumista kuin nuoremmat potilaat. Näitä johtopäätöksiä ei kuitenkaan voida soveltaa nykyiseen ikääntyneiden aikuisten väestöön, joka on paljon aktiivisempi ja toiminnallisesti itsenäisempi kuin aiemmat sukupolvet”. DRF:n aiheuttaman työkyvyttömyyden koettu vaikutus korostuu nykyisessä 60-vuotiaassa ja sitä vanhemmassa väestössä, jonka toimintakykyyn kohdistuu suurempia vaatimuksia.”

Tutkijat keräsivät analyysiään varten tietoja WRIST-tutkimuksesta (Wrist and Radius Injury Surgical Trial). Monikeskuksisessa, satunnaistetussa kliinisessä tutkimuksessa arvioitiin DRF:n hoitoja 60-vuotiailla ja sitä vanhemmilla aikuisilla. Potilaat otettiin mukaan 10. huhtikuuta 2012 ja 31. joulukuuta 2016 välisenä aikana; tiedot analysoitiin 3. tammikuuta 2019 ja 19. elokuuta 2019 välisenä aikana. Potilaat satunnaistettiin johonkin seuraavista hoidoista: volaarinen lukituslevy, perkutaaninen kiinnitys tai ulkoinen kiinnitys; ei-operatiivisille potilaille tehtiin kipsaus. Ensisijaiset tulokset olivat 12 kuukauden mittainen käden pitovoima, ranteen liikekaari, radiaalinen deviaatio, ulnaarinen deviaatio, Michigan Hand Outcomes Questionnaire (MHQ) -kyselylomakkeen kokonaispistemäärä, MHQ-toimintapistemäärä ja MHQ-pistemäärä jokapäiväisen elämän toimintojen (ADL) osalta.

Perfection Does Does Not Equate to Satisfaction in DRF

Lopulliseen analyysiin osallistui 166 WRIST-potilasta (iän keskiarvo 70,9 vuotta, 144 naista). Tutkimuksen kirjoittajien mukaan ”vain kaksi 84 lasketusta korrelaatiokertoimesta oli tilastollisesti merkitseviä”. 70-vuotiailla ja sitä vanhemmilla potilailla jokainen asteen lisäys radiaalisessa kallistuksessa poispäin normaalista 22 asteen pitovoimasta murtumakädessä oli 1,1 kg heikompi kuin kontralateraalisessa kädessä (95 %:n luottamusväli , 0,38-1,76; P=0,004). jokaista millimetrin lisäystä kohti normaalia 0 mm:n ulnaarista varianssia kohti havaittiin 10,4 prosenttiyksikön parannus MHQ:n ADL-arvosanan paraneminen (95 %:n CI, -16,84 -3,86). Silti kumpikaan mittaus ei korreloinut MHQ-kokonais- tai toimintapisteiden kanssa.

Tutkimus julkaistiin JAMA Network Open -lehdessä.

”Tämän todistusaineiston avulla kirurgit voivat päättää vähentää leikkausaikaa, resurssien käyttöä ja niihin liittyviä kustannuksia, jotka olisi käytetty täydellisen tai lähes täydellisen reduktion saavuttamiseen”, tutkimuksen tekijät kirjoittivat johtopäätöksissään ja lisäsivät: ”Hoitoon liittyvässä päätöksentekomenetelmässä kirurgit voivat priorisoida potilaan mieltymykset tarkan uudelleensuuntautumisen saavuttamistarpeen edelle.”