Post navigation
British Journal of Cancer -lehdessä 45 vuotta sitten ilmestyneessä uraauurtavassa artikkelissaan Kerr, Wyllie ja Currie raportoivat ilmiöstä, jota he kuvailivat ”kontrolloiduksi solujen poistamiseksi”. He ehdottivat sen nimeämistä ”apoptoosiksi” ja selittivät termiä alaviitteessä seuraavasti:
Sanaa ”apoptoosi” (ἁπόπτωσισ) käytetään kreikankielessä kuvaamaan kukkien terälehtien tai puiden lehtien ”putoamista” tai ”putoamista”. Jotta johdanto näkyisi selvästi, ehdotamme, että korostuksen pitäisi olla toiseksi viimeisellä tavulla, jolloin sanan toinen puoli lausutaan kuten ”ptosis” (p:n ollessa äänettömänä), joka tulee samasta juuresta ”pudota” ja jota käytetään jo kuvaamaan yläsilmäluomen roikkumista.
Tämä lausunto sisältää kaksi kirjoitusvirhettä ja virheellisen olettamuksen. Ensimmäinen virhe on hengityksessä alfan yläpuolella. Kaikki kreikankieliset sanat, jotka alkavat vokaalilla tai ρ-kirjaimella (rho), on merkitty diakriittisellä merkinnällä πνεῦμα, hengitys, joka ilmaisee aspiraation olemassaolon tai puuttumisen. Esimerkiksi ἀμάραντος, häipymätön, on tasainen hengitys (kuten pilkku) alun alfan yläpuolella, ja se lausutaan amarantos, mistä tulee ”amarantti”, tarunomainen kukka, joka ei koskaan haalistu ja joka on kuolemattomuuden symboli. Sitä vastoin ἁμαρτία, epäonnistuminen, on karkea hengitys (kuin käänteinen apostrofi) alun alfan yläpuolella, ja se lausutaan hamartia, josta tulee ”hamartoma”. Kerr et al. käyttivät karkeaa hengitystä tasaisen hengityksen sijasta. Toiseksi, sanan lopussa oleva sigma kirjoitettiin tavallisesta sigmasta σ poikkeavalla symbolilla ς; Kerr et al. käyttivät tavallista sigmaa sanan lopussa. Kreikankielinen sana ei ole ἁπόπτωσισ vaan ἀπόπτωσις.
Alaviitteessä oleva virheellinen oletus on siinä, että ehdotetaan, että toinen p sanassa ”apoptosis”, pitäisi olla äänetön. Tämä on väärin kahdesta syystä. Ensinnäkin kreikkalaiset ääntivät π:n πτῶσις:n alussa. Toiseksi, vaikka ”ptosis” lausutaan englanniksi siten, että p on mykkä, p äännetään, kun ptosis on suffiksi, kuten blepharoptosis, metemptosis, nephroptosis, proctoptosis, proptosis ja visceroptosis. Kansainvälisiä foneettisia aakkosia käyttävä Oxford English Dictionary tarjoaa sanalle ”apoptosis” ääntämykseksi /ˌapɒpˈtəʊsᵻs/.
Indoeurooppalainen juuresta PET tarkoitti ryntäämistä (προπέτῶς, kiihkeästi tai kiukuttelevasti) tai lentämistä (kuten lentolisko tai arkeopteryx). Kilpailijat ryntäävät voittamaan ja impetigo ryntää ihon yli. Kreikaksi ποτᾰμός on virtaava joki, jossa voimme nähdä virtahevon, jokihevosen, vaikkakaan ei Mesopotamiassa, joka sijaitsee kahden joen, Tigrisin ja Eufratin, välissä, eikä Oxfordissa Cherwell-joen ylä- ja alajuoksun välissä.
Since what goes up must come down, kreikankielinen johdannainen PET:stä, reduplikoitu πίπτειν tarkoitti putoamista jyrkästi, kirjaimellisesti ja metaforisesti; πτῶσις oli putoaminen tai onnettomuus tai termien järjestäminen syllogismissa; πτωμισμός oli putoava sairaus, epilepsia; ja πτῶμα oli kaatunut ruumis, ruumis. Ptomaiini, mikä tahansa eläinperäisten kudosten mätänemisestä muodostuvasta amiiniryhmästä (esim. cadaverine), saattoi oletettavasti tappaa sinut ruokamyrkytyksen kautta.
Mikäli p muuttuu f:ksi, kuten paterista tulee isä, PET synnytti höyhenenen (kreik. πτερόν) ja saniaisen (πτερίς). Vanhasta latinasta petna, tuli penna, höyhen, josta syntyivät pennon ja pennant (pääskysenhäntäiset liput) ja pen, linnun höyhenestä tehty kirjoitusväline. Pinna oli latinassa paitsi höyhen myös evä tai läppä, kuten korvan pinna.
Apoptoosi-artikkelin julkaisemisen jälkeen sitä on siteerattu yli 16 000 kertaa (kuva). Ensimmäinen kommentti, pääkirjoitus The Lancet -lehdessä, ilmestyi kolmen kuukauden kuluessa. Sen nimetön kirjoittaja oli sitä mieltä, että ilmiö ”varmasti herättää ajatuksia uusiin kokeiluihin esimerkiksi ontogeneesin, teratogeneesin, karsinogeneesin ja kasvainten regression kaltaisilla aloilla”, mutta prosessia ei hänen mielestään ehkä pystytä hallitsemaan, ja hän kritisoi keksittyä termiä: ”Useimmissa kukissa ensimmäisen terälehden putoamista seuraa pian viimeisen terälehden putoaminen, ja lehtokasveilla ensimmäisten lehtien putoaminen on merkki siitä, että pian seuraa massiivinen syyskuolio. Termi ei siis ole etymologisesti aivan oikea.”” Oli miten oli, ”apoptoosi” on jäänyt mieleen.
Klassisessa kreikassa ἀπόπτωσις tarkoitti putoamista myös kieliopillisessa merkityksessä – deklinaatiota, sijamuotojen ja sijapäätteiden järjestelmää. Useita vuosia sitten vierailevan akateemisen ryhmän puheenjohtaja, jonka tehtävänä oli tutkia opetustaitojamme, kertoi meille päivän päätteeksi ylimielisesti, että olimme vapaita lähtemään kotiin, ja koska olimme Oxfordin akateemikkoja, hän oletti meidän viettävän iltamme ”latinankielisten substantiivien konjugoimisella”. Verbit konjugoidaan, substantiivit dekludoidaan. Eräs kollega kuiskasi minulle, että hän ajatteli mieluummin menevänsä kotiin konjugoimaan vaimoaan.
Yläpaneeli: Kerrin ym. vuonna 1972 julkaistun artikkelin viittausmäärät vuosittain (lähde Google Scholar); kiinnostus alkoi kasvaa vasta noin vuonna 1990, vaikka artikkeli oli siihen mennessä kerännyt lähes 400 viittausta, mikä teki siitä jonkinlaisen viittausklassikon ennen kuin se pääsi kunnolla vauhtiin.
Alempi paneeli: PubMedissä hakusanalla ”apoptosis” indeksoitujen julkaisujen määrä; julkaisujen määrä on ollut huomattavasti suurempi kuin viittausten määrä, erityisesti vuodesta 2000 lähtien, jolloin viittaukset ovat alkaneet vähentyä kuin putoavat lehdet, koska käsite on tullut itsestään selväksi.
