This Is Probably The Most Useful Scale In Jazz Improvisation

Skaalat ovat melodian ”raaka-aine”, olipa se sitten improvisoitu tai sävelletty. Ei ole todennäköistä, että opiskelet jazzimprovisaatiota missään vakavasti otettavassa määrin viettämättä paljon aikaa oppimalla, tutkimalla ja luomalla melodioita asteikkomateriaalista (sekä ymmärtämättä, miten nämä asteikot liittyvät harmoniaan).

Nykyaikaisessa jazzimprovisaatiossa käytetään monia erilaisia asteikkovärejä: diminisoituja, duurisävyjä (mukaan lukien Lydian ja muut moodit), mollia, blues-asteikkoja, dominantti-seitsemännen asteikon asteikkoja, pentatonisia ja heksatonisia asteikkoja… Jos vietät aikaa niiden parissa, voit löytää paljon musiikillisia mahdollisuuksia.

Olen itse viettänyt vuosien varrella paljon aikaa työskentelemällä asteikoiden parissa opiskellessani improvisointia. Tutkimuksissani olen havainnut melodisen molliasteikon (nousevassa muodossa, eli duuriasteikko, jossa on flatted 3rd) olevan yksi hyödyllisimmistä. Siihen on kolme syytä:

Ensiksikin asteikolla on luonnostaan kaunis ääriviiva, joka kutsuu mukaansatempaaviin melodioihin. Katso alla olevaa melodista c-molliasteikkoa:

Koska se sisältää kaksi tritonusta (Eb-A; F-B), se liikkuu helposti ja luontevasti jännitteessä ja jännitteettömyydessä, taittuu ja avautuu resoluutioon. Jos vain improvisoisit käyttäen asteikon nuotteja, voisit löytää paljon vakuuttavasti kuulostavia melodisia mahdollisuuksia.

Toinen syy, miksi pidän tätä asteikkoa niin hyödyllisenä, on se, että se tarjoaa erilaisen näkökulman luonnollisen sekä muunnellun harmonian ymmärtämiseen dominoivien 7. sointujen yli. Katso alla olevaa esimerkkiä:

Tällaista melodista mollia sovelletaan tyypillisesti dominoivien 7. sointujen yli modernissa jazzissa. Käytän melodista c-mollia B7-soinnun yli (asteikko, joka on puoli askelta dominantti-seitsemännen soinnun juuren yläpuolella ja jota kutsutaan yleisesti ”jazz-molliasteikoksi”). Jos analysoit sitä, huomaat, että siinä on hyvä määrä harmonista jännitettä. Itse asiassa se sisältää kaikki 6 ”jännitteistä” sävyä dominanttisoinnun yläpuolella, jotka pyrkivät erityisesti ratkaisuun: F (toimii korotettuna 11.), A (7.), C (alennettu 9.), Eb (toimii 3.), G (alennettu 13.) ja D (toimii korotettuna 9.).

Mutta katsokaa nyt muita alla olevia esimerkkejä, joissa käytetään täsmälleen samaa melodista kuviota, joka on muodostettu C-mollin melodisesta mollisoinnusta sovellettuna muihin dominoiviin 7. sointuihin:

Voit analysoida kutakin näistä V-I-kuvioista nähdessäsi, että molliasteikon jokaisen nuotin harmoniset funktiot muuttuvat suhteessa dominoivaan sointuun. Soita nämä kuviot läpi ja kuulet 5 eriväristä jännitettä resoluutioon, joissakin on paljon muunneltua harmoniaa.

Kun sovellat melodisia molliasteikkoja dominantti-seitsemännen soinnun sointuihin, minulla on taipumus ajatella niitä ikään kuin ne olisivat dominantti-soinnun asteikon diatonisten sävelten ”toisen oktaavin yläpuolella”. Käytän esimerkkinä F7-sointua:

Kahdessa ensimmäisessä tahdissa ovat F7-soinnulle luonnolliset sävelet (Bb-duuriasteikko). Kahdessa toisessa tahdissa (jotka menevät ”toiseen oktaaviin”) korvaan tämän asteikon C-mollin melodisella mollilla. Tässä esimerkissä ainoa todellinen muutos on se, että B-sävelestä tehdään luonnollinen toisessa oktaavissa (se toimii korotettuna 11. sävelenä suhteessa F7:ään). Muut nuotit ovat samat kuin Bb-duuriasteikossa. Voit tietysti tehdä saman asian myös muiden näppäinten kanssa, joita käytin edellä esimerkkeinä (esittelen tämän tarkemmin jäljempänä). Näin tehdessäsi löydät eriasteisia harmonisia muunnoksia suhteessa kuhunkin dominoivaan sointuun sekä sävyjä, jotka ovat yhteisiä dominoivan soinnun diatoniselle asteikolle.

Suuri tenorisaksofonisti ja improvisoiva nero Warne Marsh lähestyi näin muunneltuja harmonisia jännitteitä (hän opetti oppilaansa ajattelemaan ja kuuntelemaan myös tällä tavalla). Se antaa melodisen/skaalaarisen kontekstin muutetuille sävelille ja kutsuu lineaarisempaan käsitykseen improvisaatiosta.

Jokaista dominoivaa 7. sointua varten on olemassa 5 erilaista melodista molliasteikkoa, jotka voivat toimia tällä ”toisen oktaavin” tavalla. Nämä 5 asteikkoa toimivat näin, koska ne sisältävät erilaisia muunneltuja ja muuttumattomia nuotteja, joilla on taipumus siirtyä kohti vapautumista toonikalle, mutta niillä ei kuitenkaan ole korotettua 7. säveltä, mikä vaarantaisi dominoivan 7. sävelen olennaisen laadun (ellei sitä käytetä tietysti ohimenevänä äänenä). On olemassa yksinkertainen kaava sellaisten molliasteikkojen löytämiseksi, jotka liittyvät dominoiviin 7. sointuihin. Voit löytää, mitkä asteikot sopivat minkä tahansa dominantin 7. soinnun päälle ajattelemalla molliasteikon juuria suhteessa itse soinnun eri asteisiin:

• Dominanttisoinnun 5. asteesta (esim. c-molli F7:n yli), joka sisältää 3., 7. ja +11:n jännitteinä.
• Dominanttisoinnun 4. asteesta (esim, C-molli yli G7), joka sisältää 3. asteen, 7. asteen ja -13 jännitteinä.
• Dominantin 7. asteesta (esim. c-molli yli D7), joka sisältää 7. asteen, -9 ja +9 jännitteinä.
• Dominantin alennetusta 3. asteesta (esim, C-molli yli A7), joka sisältää jännitteinä 7., +9, +11 ja -13.
• Dominantin korotetusta juuresta (alennetusta 2. asteesta) (esim, C-molli yli B7), jossa on jännitteinä 3., 7., -9, +9, +11 ja -13 (jälleen ”jazz-molli” asteikko, joka sisältää kaikki 6 jännitettä).

Tässä ovat nuotinnetut esimerkit yllä olevasta kaavasta:

Näiden asteikkojen hallitseminen ja ymmärtäminen suhteessa dominantti-sointuihin voi avata melodisten mahdollisuuksien maailman improvisoidessasi harmonisten muotojen yli sekä improvisoidessasi ilman sointumuutoksia. (Huomautus: Edellä olevien esimerkkien tarkoituksena on vain osoittaa kunkin molliasteikon suhde dominanttisoinnun luonnolliseen asteikkoon. ”Toisen oktaavin” käsite on yksi puhtaasti näiden suhteiden ymmärtämisen keino. Voit soittaa nuotit missä tahansa järjestyksessä, joka on sinulle musiikillisesti järkevää, kun improvisoit.)

Kolmas syy, miksi pidän melodista molliasteikkoa niin hyödyllisenä, on se, että voin yhdistellä eri asteikkoja, jotka liittyvät mihin tahansa tiettyyn dominantti-seitsemännen soinnun sointuun, luodakseni mielenkiintoisia, nykyaikaiselta kuulostavia melodisia värejä. Yhdistelemällä C-mollin melodista mollia ja F#-mollin melodista mollia ii-V-I-progression yli Bb-avaimessa (molemmat asteikot liittyvät F7-sointuun) saan aikaan ainutlaatuisen melodisen muodon, jossa on paljon jännitteitä, ääriviivoja ja vapautumista äänenkäytön avulla:

Olen löytänyt niin monia uusia tapoja ajatella, kuvitella ja kuunnella erilaisia tonaalisia mahdollisuuksia tutkiskellessani mollivoittoisia melodisia molliasteikkoja.

Yksi uudemman modernin jazzin sanaston perusasioista on kolmisävelparien käyttö. Kolmisoinnuilla on hyvin vahva tonaalinen implikaatio, ja niiden yhdistäminen voi lisätä paljon jännitettä ja energiaa improvisoituihin linjoihin. Haluaisin jakaa kanssasi hyvin yksinkertaisen tavan, jolla voit järjestää C-mollin melodisen molliasteikon kauniiksi, jyrkän kuuloisiksi kolmisointuparikuvioiksi, jotka toimivat hienosti edellä mainitsemieni viiden erilaisen V-I-soinnun etenemisen kanssa. Katso alla olevaa esimerkkiä, jossa muodostan kuvion yhdistämällä d-molli-kolmisoinnun (joka muodostuu asteikon toisesta asteesta) ja es-augmented-kolmisoinnun (joka muodostuu asteikon kolmannesta asteesta):

Soita tämä muutaman kerran, jotta se menee korvaan ja sormien alle. Ota sitten tästä kuviosta (täsmälleen sellaisenaan) eri osia ja katso, miten voit soveltaa sitä V-I-progressioihin:

Soita nämä kuviot läpi ja huomaa, miltä kukin kuvio kuulostaa, kun se resolvoituu eri tavalla kuhunkin toonikkasointuun. Nyt kääntämällä kuviota hieman toisinpäin ja käyttämällä rytmisiä variaatioita saat vielä enemmän mahdollisuuksia:

Olet juuri kattanut 5 avainta yhdellä kolmisointuparikuviolla. Sinun ei tarvitse olla matemaatikko tajutaksesi, että jos opettelisit tämän kuvion puoli askelta ylemmäs (cis-molli), kattaisit 10 näppäintä. Jos opettelet sen puoli askelta alemmas (h-molli), voit käyttää sitä kaikissa 12 koskettimessa. Se on helppo tapa lisätä uutta liikettä ja mielenkiintoa sooloihisi.

Tässä on pdf-näyte, jonka voit ladata kirjastani Melodic Minor Scale Jazz Studies, joka voi toimia viitteenä. Olen laittanut tämän tietyn kolmisoinnunparin kaikkiin sävellajeihin ja osoittanut, miten kukin kolmisoinnunpari ratkeaa viidestä eri dominoivasta 7. soinnusta vastaaviin sävellajeihin monin eri tavoin. Toivottavasti nautit!

Minor/Augmented Triad Pairs pdf.