Vartalon asennon yhteys uniapneatapahtumien vakavuuteen potilailla, joilla on vaikea ei-positiivinen obstruktiivinen uniapnea

Tutkimuksen tavoite: Vertailla selinmakuulla esiintyvien uniapneatapahtumien vakavuutta ja kylkiasennossa esiintyvien uniapneatapahtumien vakavuutta potilailla, joilla on vaikea obstruktiivinen uniapnea (OSA).

Suunnittelu: Retrospektiivinen analyysi uniapneatapahtumamuuttujista 30 OSA-potilaan ryhmässä, joille tehtiin täydellinen polysomnografinen arviointi unihäiriöyksikössämme.

Potilaat: Tutkimukseen otettiin mukaan 30 vaikeaa OSA-potilasta (hengityshäiriöindeksi = 70,1+/-18,2), jotka olivat ei-asentopotilaita (NPP), ts. joilla selinmakuuasennon RDI:n ja kylkiasennon RDI:n suhde on < 2 (selinmakuuasennon RDI = 85,7+/-11,7, kylkiasennon RDI = 64,8+/-17,3), ja joilla oli > tai =30 apneetapahtumaa kylkiasennossa ja 30 apneetapahtumaa selinmakuuasennossa unen vaiheen 2 aikana.

Mittaukset: Kussakin kehoasennossa tapahtuneiden 30 apneatapahtuman osalta arvioitiin seuraavat muuttujat: apnean kesto (ApDur), minimi desaturaatio (MinDes), delta desaturaatio (Delta-Des), heräämisen kesto (DurArous), maksimaalinen kuorsauksen äänekkyys (MaxSL) ja delta-syke (Delta-HR). Lisäksi laskettiin kolme muuta muuttujaa, jotka arvioitiin suhteessa ApDuriin (Rate-D = Delta-Des/ApDur, R-HR =Delta-HR/ApDur ja R-Arous = DurArous/ApDur).

Tulokset: Kaikkien arvioitujen muuttujien osalta selinmakuulla esiintyvät apneat olivat merkittävästi vakavampia kuin kylkiasennossa esiintyvät apneat univaiheen 2 aikana. Molempien vartaloasentojen ApDur korreloi merkitsevästi DurArouksen, Delta-HR:n ja MaxSL:n kanssa, mutta ei Delta-Desin ja MinDesin kanssa. ApDur korreloi lineaarisesti DurArousin kanssa molemmissa asennoissa. Näiden kahden regressiosuoran kaltevuudet olivat samankaltaiset (p = 0,578), mutta regressiosuoran leikkauspiste oli selinmakuulla olevien apneoiden kohdalla merkitsevästi korkeampi kuin kylkimakuulla olevien apneoiden kohdalla (p<0,0001). Lisäksi niiden selällään olevien apneoiden keskimääräinen lukumäärä, jotka eivät päättyneet heräämiseen, oli pienempi kuin niiden sivuttaisten apneoiden keskimääräinen lukumäärä, jotka eivät päättyneet heräämiseen (4,4+/-6,0 vs. 10,5+/-6,7, vastaavasti; p< 0,0001). Lisäksi sivuttaisasennossa analysoiduista 900:sta (0,44 %) apneatapahtumasta vain 4 päättyi heräämiseen (> 15 s), kun taas makuuasennossa tällaisia tapahtumia oli 37 (4,1 %) (p<0,001).

Päätelmät: Nämä tulokset osoittavat, että jopa vakavaa OSA:ta sairastavilla potilailla, joilla on suuri määrä uniapneatapahtumia selinmakuulla ja kylkiasennossa, selinmakuulla esiintyvät uniapneatapahtumat ovat vakavampia kuin kylkiasennossa nukuttaessa esiintyvät. Näin ollen selinmakuuasennossa ei pahene ainoastaan apneoiden määrä, vaan todennäköisesti yhtä tärkeää on itse apneoiden luonne.