13.3E: Antimykobakteeriset antibiootit

Avainsanat

• tuberkuloosi: Tuberkuloosi, MTB tai tuberkuloosi (lyhenne sanoista tubercle bacillus) on yleinen ja monissa tapauksissa kuolemaan johtava tartuntatauti, jonka aiheuttavat erilaiset mykobakteerikannat, yleensä Mycobacterium tuberculosis.
• tartuntatauti: Tartuntataudit, jotka tunnetaan myös nimellä tarttuvat taudit tai tartuntataudit, käsittävät kliinisesti ilmeisen sairauden (eli taudille ominaiset lääketieteelliset oireet ja/tai sairauden oireet), joka johtuu patogeenisten biologisten tekijöiden tartunnasta, läsnäolosta ja kasvusta yksittäisessä isäntäorganismissa. Tietyissä tapauksissa tartuntataudit voivat olla oireettomia suurimman osan tai jopa koko taudin kulun ajan tietyssä isännässä. Jälkimmäisessä tapauksessa tauti voidaan määritellä ”taudiksi” (joka määritelmän mukaan tarkoittaa sairautta) vain isännissä, jotka sairastuvat toissijaisesti sen jälkeen, kun he ovat olleet kosketuksissa oireettomaan kantajaan. Infektio ei ole synonyymi tartuntataudille, sillä jotkin infektiot eivät aiheuta sairautta isännässä.
• Lepra: Lepra, joka tunnetaan myös nimellä Hansenin tauti (HD), on Mycobacterium leprae- ja Mycobacterium lepromatosis -bakteerien aiheuttama krooninen sairaus.
• isoniatsidi: Tuberkuloosin ehkäisyyn ja hoitoon käytettävä lääke, jonka kemiallinen kaava on C6H7N3O

Antimykobakteeriantibiootit ovat mykobakteereihin kohdistuvien mikrobilääkkeiden luokka. Mycobacterium on aktinobakteerien suku, johon kuuluu patogeenejä, joiden tiedetään aiheuttavan vakavia ja tarttuvia sairauksia. Mykobakteereihin kuuluvia taudinaiheuttajia ovat muun muassa Mycobacterium tuberculosis (tuberkuloosi) ja Mycobacterium leprae (lepra). Mykobakteerit kasvavat viljeltynä homeen tavoin nesteiden pinnalla. Antimykobakteeriset antibiootit kohdistuvat erityisesti tämäntyyppisiin mikrobeihin.

Tyyppiin antimykobakteerinen antibiootti kuuluu tuberkuloosin (tuberkuloosi) hoidossa käytettävien lääkkeiden luokka. Tuberkuloosin ”lyhyt” standardihoito on isoniatsidi, rifampisiini (tunnetaan Yhdysvalloissa myös nimellä rifampiini), pyratsiiniamidi ja etambutoli kahden kuukauden ajan, sitten pelkkä isoniatsidi ja rifampisiini vielä neljän kuukauden ajan. Potilas katsotaan parantuneeksi kuuden kuukauden kuluttua (vaikka uusiutumisprosentti on edelleen 2-3 %). Piilevän tuberkuloosin vakiohoito on kuudesta yhdeksään kuukautta pelkkää isoniatsidia.

Jos organismin tiedetään olevan täysin herkkä, sitä hoidetaan isoniatsidilla, rifampisiinilla ja pyratsiiniamidilla kahden kuukauden ajan, jonka jälkeen isoniatsidilla ja rifampisiinilla neljän kuukauden ajan. Etambutolia ei tarvitse käyttää. Useimmissa hoito-ohjelmissa on aluksi intensiivinen vaihe, jota seuraa jatkovaihe (jota kutsutaan myös konsolidointivaiheeksi tai hävittämisvaiheeksi) – ensin annetaan intensiivinen vaihe, sitten jatkovaihe.

Mycobacterium leprae -bakteerin aiheuttaman lepran hoidossa perinteisiä antimykobakteerilääkkeitä ovat promiini (ensimmäinen lepraa vastaan käyttöön otettu hoitomuoto) ja kapsonihoito (joka lopulta käy tarpeettomaksi, koska Mycobacterium leprae -bakteeri kehittyi nopeasti resistenssiin). Nykyaikaisia lääkkeitä, jotka kehitettiin vastauksena resistenssiin, olivat klofatsimiini ja rifampisiini. Monilääkehoitojen, kuten dapsonin, klofatsimiinin ja rifampisiinin, käyttö oli edullista, koska antibioottiresistenssin riski oli pieni. Näiden monilääkehoitojen käyttö oli kuitenkin kallista, ja ne otettiin käyttöön vasta endeemisissä maissa, kun Maailman terveyskokous hyväksyi päätöslauselman lepran hävittämisestä vuonna 1991.

LISENSSIT JA ATTRIBUUTIOT

CC LISENSSITTYNYT SISÄLTÖ, JAKAUTETTU ENNAKKOMUUTOKSELLA

• Korjaus ja tarkistus. Toimittanut: Boundless.com. Lisenssi: CC BY-SA: Attribution-ShareAlike

CC LISENSOITU SISÄLTÖ, ERIKOISLUOVUTUS

.