15 faktaa Etelä-Afrikan apartheidin lopettaneesta kansanäänestyksestä
1. Apartheid tarkoittaa ’erillisyyttä’: Politiikasta tuli Etelä-Afrikassa laki sen jälkeen, kun siirtomaavalta Britannia lähti alueelta vuonna 1948. Apartheid vaati eri rotujen erillistä kehitystä Etelä-Afrikassa.
Segregaatiopolitiikkaa oli harjoitettu Etelä-Afrikassa jo ennen vuotta 1948, ja alue oli ollut valkoisten hallinnassa kolme edeltävää vuosisataa, mutta lainsäädäntö kiteytti syrjinnän ja eri rotujen erillisen kehityksen.
2. Ihmisten oikeudet: Apartheidin aikana säädetyissä laeissa vaadittiin ihmisten rekisteröintiä heidän rotunsa mukaan. Se loi fyysisen erottelun valkoisten ja ei-valkoisten välille julkisilla alueilla, kuten puistoissa ja kylpyhuoneissa.
Se myös pakotti ei-valkoiset asumaan eri alueilla ja loi heille erillisen koulutusjärjestelmän. Lisäksi politiikka kielsi sekarotuiset avioliitot ja kielsi ja sensuroi julkaisuja ja poliittisia puolueita.
3. ANC:n kielto ja Mandelan pidätys: Hallitus kielsi vuonna 1960 Afrikan kansalliskongressin, poliittisen puolueen, joka oli kampanjoinut apartheidia vastaan. ANC:n merkittävä johtaja Nelson Mandela pidätettiin vuonna 1962, ja hänelle langetettiin elinkautinen vankeustuomio vuonna 1965.
4. Kansainvälinen eristäminen: Syrjivien lakiensa vuoksi Etelä-Afrikka joutui kansainväliseen eristykseen, johon kuului YK:n ja Kansainyhteisön jäsenyyden keskeyttäminen sekä kulttuuri- ja urheiluboikotti. maa asetettiin myös aseidenvientikieltoon, ja Israel oli huomattavin poikkeus, muutamien muiden joukossa, joka ei noudattanut asepakotteita.
5. Sisäiset levottomuudet: Sisäisesti Etelä-Afrikka oli sisällissodan partaalla, kun yhteisöväkivalta, rikollisuus ja poliittisten puolueiden ja yhtäläisiä oikeuksia tavoittelevien aktivistien tukahduttaminen rehottivat.
6. ANC laillistettiin: Tuolloin hallitsevan kansallisen puolueen presidentti de Klerk laillisti 2. helmikuuta 1990 Afrikan kansalliskongressin ja muut kielletyt apartheidin vastaiset ryhmät. Hän vapautti myös Nelson Mandelan ja muita poliittisia vankeja, mikä avasi tien kansanäänestykselle neuvotellusta perustuslaista ja jaetusta vallansiirrosta.
7. Väestön koostumus: Kansanäänestyksen aikaan noin 12 prosenttia väestöstä (4,2 miljoonaa) oli valkoihoisia. Loput väestöstä koostui 28 miljoonasta mustasta ja 4,5 miljoonasta värillisestä/aasialaisesta ja muusta rodusta. Vaikka valkoiset muodostivat vähemmistön koko väestöstä, 87 prosenttia maasta oli varattu heille.
8. Kansanäänestys pidettiin: Maaliskuun 17. päivänä 1991 järjestetyssä kansanäänestyksessä valkoisilta äänestäjiltä kysyttiin, kannattivatko he valtion presidentti F. W. de Klerkin kaksi vuotta aiemmin aloittamia neuvoteltuja uudistuksia, joissa hän ehdotti vuodesta 1948 lähtien käytössä olleen apartheid-järjestelmän lopettamista.
Muutoksen murskavoitossa hallitus pyyhkäisi gallupit kaikissa neljässä maakunnassa ja yhtä lukuun ottamatta kaikilla 15:stä kansanäänestysalueesta. Vain valkoihoiset saivat äänestää kansanäänestyksessä.
Hallitus sai 68,6 prosenttia äänistä ennätyksellisessä äänestysprosentissa, joka joillakin alueilla ylitti 96 prosenttia.
Se oli myös koetinkivi presidentti de Klerkin hallitukselle.
Jos kansanäänestyksen tulos olisi ollut kielteinen, de Klerk olisi eronnut ja pidetty parlamenttivaalit.
10. Ensimmäiset monirotuiset mielipidetiedustelut: Kaksi vuotta kansanäänestyksen jälkeen Etelä-Afrikassa pidettiin 27. huhtikuuta 1994 ensimmäiset monirotuiset vaalit, jotka johtivat Afrikan kansalliskongressin valtavaan voittoon ja tekivät Nelson Mandelasta Etelä-Afrikan ensimmäisen mustaihoisen presidentin.
Tämä toi mukanaan pakotteiden poistamisen, Kansainyhteisön jäsenyyden palauttamisen sekä Etelä-Afrikan paikan YK:n yleiskokouksessa 20 vuoden poissaolon jälkeen.
11. Nobelin rauhanpalkinto: Sekä Mandela että de Klerk saivat Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1993 hyvin erilaisista mutta tehokkaista hyökkäyksistään apartheidia ja Etelä-Afrikan edistystä vastaan.
12. Etelä-Afrikka Mandelan aikana: Mandela allekirjoitti 10. joulukuuta 1996 Etelä-Afrikan uuden perustuslain, joka tuli voimaan helmikuussa 1997 ja jolla lopetettiin kaikki apartheid-aikakauden syrjivät lait.
13. Muutokset apartheidin päättymisen jälkeen: Väestörakenteellisesti Etelä-Afrikassa ei tapahtunut juurikaan muutoksia, ja se on edelleen jakautunut roturajojen mukaan tuloerojen osalta. Merkittävin muutos on sen mustan väestön kasvuvauhdin kasvu.
Pakotteiden poistaminen johti myös valkoisten ja aasialaisten (enimmäkseen intialaista syntyperää olevien) tulojen kasvuun henkeä kohti.
Apartheidin päättymisen jälkeisinä vuosina maassa on tapahtunut kehitystä kunnollisissa asunnoissa asuvien ja sähköä käyttävien kotitalouksien määrän osalta.
Murhaluvut ovat laskeneet, mutta Etelä-Afrikan tilastokeskuksen (Statistics of South Africa) tietojen mukaan raiskaukset ovat pysyviä rikoksia.
14. Etelä-Afrikan oikea suunta: Pew:n Etelä-Afrikkaa koskevan tyytyväisyystutkimuksen mukaan eteläafrikkalaiset ovat yleisesti ottaen tyytyväisempiä maan suuntaan, mikä on korkein luku sitten vuoden 1994, joka merkitsi apartheidin loppua ja Mandelan nousua valtaan.
Korruptio on edelleen kansalaisten suuri huolenaihe.
15. Maanomistuksen muutos: Mustat muodostavat 80 prosenttia 54 miljoonan asukkaan väestöstä, mutta kaksi vuosikymmentä apartheidin jälkeen suurin osa taloudesta maan ja yritysten omistuksen osalta on edelleen valkoisten käsissä, joita on 8 prosenttia väestöstä.