1990: Nelson Mandelan vapauttaminen

Historiallinen kalenteri | 11.02.2020

11.2.1990 mustan väestön rasismin vastaisen taistelun symboli Etelä-Afrikassa vapautui vietettyään 27 vuoden vankilatuomionsa apartheidin vastaisen taistelun vuoksi.

Kaikki tunnustivat, että Etelä-Afrikka oli historiallisen käännekohdan edessä, kun silloinen hallituksen päämies Frederik Willem de Klerk ilmoitti Nelson Mandelan vapauttamisesta vuonna 1990. Mustan väestön rasismin vastaisen taistelun symbolina hänestä oli tullut vankilassa viettämiensä 27 vuoden aikana maailman tunnetuin vanki, ja hänet vapautettiin 11. helmikuuta samana vuonna.

Nelson Rolihlahla Dalibhunga Mandela syntyi 18. heinäkuuta 1918. Hänen isänsä oli Xhosa-kansan Thembu-heimon päällikkö. Nelson Mandela aloitti oikeustieteen opinnot Fort Haren mustien yliopistossa, mutta hänet erotettiin, koska hän johti opiskelijalakkoa. Johannesburgissa hän suoritti harjoittelun lakiasiaintoimistossa ja kävi oikeustieteen kirjekurssin. Vuonna 1942 hän valmistui Pretorian yliopistosta.

Mandela liittyy ANC:hen

Mandela oli jo opiskeluaikanaan poliittisesti sitoutunut ja liittyi varhain Afrikan kansalliskongressiin (ANC). Yhdistys pyrki vaatimaan oikeuksia ja parantamaan valkoisten sorretun mustan enemmistön elämänlaatua Etelä-Afrikassa – aluksi ottamalla yhteyttä poliittisiin johtajiin ja lähettämällä kirjeitä, joissa pyydettiin tukea; myöhemmin järjestämällä lakkoja ja mielenosoituksia.

Mandela avasi vuonna 1952 Johannesburgin ensimmäisen mustille suunnatun asianajotoimiston, mikä oli valtava uskaliaisuus maassa, jossa hallinto vähensi värillisen väestön oikeuksia päivä päivältä. Sisäpoliittinen tilanne kärjistyi niin, että vuonna 1960 poliisi avasi tulen Shapervillessä järjestettyyn suureen mielenosoitukseen osallistuneita vastaan. Väkivaltaisuuksissa kuoli 69 ihmistä ja satoja haavoittui. Hallitus julisti poikkeustilan ja pidätytti useita aktivisteja, muun muassa Nelson Mandelan.

Vankilasta vankilaan

ANC ja muut hallitusta arvostelleet puolueet ja yhdistykset kiellettiin. Joulukuussa 1961 Mandela auttoi sotilaallisen Spear of the Nation -järjestön perustamisessa, ja hänestä tuli sabotaasiin erikoistuneen maanalaisen järjestön ensimmäinen komentaja. Vuonna 1962 hän piiloutui maasta pyytääkseen tukea, lähinnä taloudellista, asialleen.

Palattuaan Etelä-Afrikkaan myöhemmin samana vuonna hänet pidätettiin ja tuomittiin viideksi vuodeksi vankeuteen osallistumisestaan mielenosoitusten järjestämiseen. Lokakuussa 1963 Mandela ja seitsemän muuta syytettyä tuomittiin elinkautiseen vankeuteen, koska heitä syytettiin 150 sabotaasin järjestämisestä. Vuoteen 1981 asti häntä pidettiin Kapkaupungin lähellä sijaitsevassa pelätyssä Robben Islandin vankilassa. Myöhemmin hänet siirrettiin Pollsmoorin korkean turvallisuuden vankilaan.

Hoidettuaan itseään tuberkuloosiin muutaman viikon ajan klinikalla Mandela muutti taloon toisen vankilan sisäpihalla lähellä Kapkaupunkia. Niiden 27 vuoden aikana, jotka hän oli vankilassa, mustien eteläafrikkalaisten vastarinta apartheidia vastaan kasvoi yhä väkivaltaisemmaksi. Kansainvälinen yhteisö lisäsi myös Etelä-Afrikan hallituksen painostusta pakotteilla ja boikoteilla.

Uudistusten alku Etelä-Afrikassa

Tultuaan virkaan vuonna 1989 Frederik de Klerk tunnusti, että uudistukset olivat väistämättömiä, jos maa ei halunnut vajota sisällissotaan ja kaaokseen. Helmikuussa 1990 hän kumosi ANC:n kiellon, kumosi joitakin rasistisia lakeja ja vapautti Nelson Mandelan. Seuraavat vuodet olivat edelleen varsin sekavia, sillä valkoinen vähemmistö pyrki säilyttämään ylivallan ja kylvi eripuraa mustien ryhmien välille.

Vuonna 1994 pidetyissä ensimmäisissä demokraattisissa vaaleissa ANC sai 60 prosenttia äänistä, ja Nelson Mandela valittiin Etelä-Afrikan presidentiksi, jota tehtävää hän hoiti vuoteen 1999. Vuonna 1993 hänelle ja Frederik de Klerkille myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto ”heidän sitoutumisestaan sovintoon sekä rohkeudestaan ja rehellisyydestään”. Mandela kuoli 95-vuotiaana 5. joulukuuta 2013.