20 Timeless Worship Quotes by A.W. Tozer
By David Manner
Aiden Wilson Tozer oli yhdysvaltalainen pastori, kirjailija, toimittaja ja mentori. Suurin osa A.W. Tozerille liitetyistä yli 60 kirjasta on koottu hänen kuolemansa jälkeen hänen pitämistään saarnoista ja kirjoittamistaan artikkeleista. Ainakin kahta Tozerin teosta, The Pursuit of God (Jumalan tavoittelu) ja The Knowledge of the Holy (Pyhän tunteminen), pidetään kristillisinä klassikoina.
Useimmat Tozerin sanat, mukaan lukien nämä valitut lainaukset jumalanpalveluksesta, iskostavat lukijaan tarpeen syvempään suhteeseen Jumalan kanssa.
Mahdollisesti vaatii puhtaampaa uskoa ylistää Jumalaa toteutumattomista siunauksista kuin niistä, joista olemme kerran nauttineet tai joista nautimme nyt.
Kristityt eivät kerro valheita, he vain menevät kirkkoon ja laulavat niitä.
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että sata pianoa, jotka on kaikki viritetty samalle haarukalle, on automaattisesti viritetty toisiinsa? Ne ovat sopusoinnussa sen vuoksi, että ne on viritetty, ei toisiinsa nähden, vaan johonkin toiseen standardiin, jota jokaisen on erikseen kumarrettava. Niinpä sata yhdessä kokoontuvaa jumalanpalvelijaa, joista kukin katsoo poispäin Kristukseen, ovat sydämeltään lähempänä toisiaan kuin he voisivat olla, jos he tulisivat ”ykseystietoisiksi” ja kääntäisivät katseensa poispäin Jumalasta pyrkiäkseen läheisempään yhteyteen.
Sata huolellisella järjestäytymisellä ykseydeksi nivottua uskonnollista ihmistä ei muodosta seurakuntaa sen enempää kuin yksitoista kuollutta miestä ei muodosta jalkapallomaajoukkuetta.
Seurakunta, joka ei osaa jumalanpalvelusta, täytyy viihdyttää. Ja miesten, jotka eivät pysty johtamaan seurakuntaa jumalanpalvelukseen, on tarjottava viihdettä.
Voin varmuudella sanoa kaiken sen perusteella, mikä on ilmoitettu Jumalan Sanassa, että jokainen mies tai nainen tässä maailmassa, jota jumalanpalvelus tylsistyttää ja sammuttaa, ei ole valmis taivaaseen.
Joskus menen Jumalan luo ja sanon: ”Jumala, vaikka Sinä et koskaan enää vastaisikaan rukoukseeni niin kauan kuin elän tässä maailmassa, minä silti palvon Sinua niin kauan kuin elän ja tulevina aikakausina sen vuoksi, mitä Sinä olet jo tehnyt. Jumala on jo velkaantunut minulle niin paljon, että jos eläisin miljoona vuosituhatta, en pystyisi maksamaan Hänelle siitä, mitä Hän on tehnyt minulle.”
Miljoonat kutsuvat itseään Hänen nimellään, se on totta, ja kunnioittavat Häntä jonkin verran symbolisesti, mutta yksinkertainen koe osoittaa, kuinka vähän Häntä todella kunnioitetaan heidän keskuudessaan. Antakaa keskivertoihmisen joutua koetukselle kysymyksessä siitä, kuka tai mikä on YLEMPI, ja hänen todellinen asemansa paljastuu. Pakotetaan hänet tekemään valinta Jumalan ja rahan, Jumalan ja ihmisten, Jumalan ja henkilökohtaisen kunnianhimon, Jumalan ja itsensä, Jumalan ja ihmisrakkauden välillä, ja Jumala jää joka kerta toiseksi. Nuo muut asiat korotetaan yläpuolelle. Vaikka ihminen kuinka protestoisi, todisteena on valinta, jonka hän tekee päivästä toiseen koko elämänsä ajan.”
Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, että Jumala on yhtä mielissään siitä, että olet taivaassa kanssansa kuin sinä olet siellä?
Kirkko on luopunut aikoinaan ylväästä käsityksestään Jumalasta ja korvannut sen jollakin muulla, joka on niin alhaista, niin halpamaista, ettei se ole ajattelevien, palvovien ihmisten mielestä lainkaan arvokas. Tätä se ei ole tehnyt tahallaan, vaan vähitellen ja tietämättään; ja juuri hänen tietämättömyytensä tekee sen tilanteesta vain entistä traagisemman.
Muistutan teitä siitä, että on olemassa kirkkoja, jotka ovat niin täydellisesti poissa Jumalan käsistä, että jos Pyhä Henki vetäytyisi niiltä, he eivät saisi sitä selville moneen kuukauteen.
Hyväuskoinen ihminen ei väitä ymmärtävänsä. Hän kaatuu polvilleen ja kuiskaa: ’Jumala’. Maan ihminenkin polvistuu, mutta ei palvomaan. Hän polvistuu tutkimaan, etsimään, löytääkseen asioiden syyn ja miten.
Meidät on pelastettu palvomaan Jumalaa. Kaikki, mitä Kristus on tehnyt menneisyydessä, ja kaikki, mitä hän tekee nyt, johtaa tähän yhteen päämäärään.
Kaikkein epäilemättä kristillisen opetuksen painopisteen tulisi nykyään olla palvonnassa. On pieni vaara, että meistä tulee pelkkiä palvojia ja laiminlyömme evankeliumin käytännön seuraukset. Kukaan ei voi kauan palvoa Jumalaa hengessä ja totuudessa, ennen kuin velvollisuus pyhään palvelukseen tulee liian vahvaksi vastustettavaksi. Yhteys Jumalan kanssa johtaa suoraan kuuliaisuuteen ja hyviin tekoihin. Se on jumalallinen järjestys, eikä sitä voi koskaan kääntää päinvastaiseksi.
Mitä mieleemme tulee, kun ajattelemme Jumalaa, on tärkeintä meissä itsessämme… Palvonta on puhdasta tai alhaista sen mukaan, miten korkeat tai alhaiset ajatukset palvojaa kohtaan herättää Jumalasta.
Jos et maanantaina palvele Jumalaa samalla tavalla kuin edellisenä päivänä, et ehkä palvele häntä lainkaan.
Jumalanpalvelus ei ole enää jumalanpalvelusta, kun se heijastaa ympäröivää kulttuuria enemmän kuin Kristusta sisällämme.
Tuskin on useimmissa paikoissa mahdollista saada ketään osallistumaan kokoukseen, jossa ainoa vetovoimatekijä on Jumala.
Onkohan koskaan ollut aikaa, jolloin aito hengellinen jumalanpalvelus olisi ollut alhaisemmalla tasolla? Suurille osille kirkkoa jumalanpalveluksen taito on kadonnut kokonaan, ja sen tilalle on tullut se outo ja vieras asia, jota kutsutaan ”ohjelmaksi”. Tämä sana on lainattu näyttämöltä ja sitä on sovellettu surullisen viisaasti julkiseen jumalanpalvelukseen, joka nykyään kulkee meidän keskuudessamme jumalanpalveluksena.”
Me emme saa koskaan levätä, ennen kuin kaikki sisällämme palvoo Jumalaa.”