2010-luvun 10 parasta kappaletta

2010-luku tullaan todennäköisesti tuntemaan siitä, miten musiikin kulutus muuttui – hei hei, huonosti merkityt MP3-levyt, hei, suoratoistopalveluiden yksinoikeudet. Mutta tähän muutokseen liittyi myös rajoja rikkovaa popmusiikkia niin nimekkäiltä tähdiltä kuin SoundCloudista nousseilta toiveikkailta.

Tässä kronologisessa järjestyksessä TIMEn valinnat 2010-luvun parhaista kappaleista, sinkuista, jotka auttoivat määrittelemään vuosikymmenen musiikkimaisemaa. Lue myös TIMEn lista vuosikymmenen parhaista tv-sarjoista, minisarjoista, elokuvista, elokuvaesityksistä, tietokirjoista ja kaunokirjallisista kirjoista.

Adele, ”Rolling In the Deep” (2010)

Kappaleet pieleen menneestä rakkaudesta säilyivät popin perusasioina 2010-luvulla: Kaikki vuosikymmenen teknologiset edistysaskeleet eivät loppujen lopuksi juurikaan edistäneet romantiikkaa. Adelen menestyksekkään toisen albumin 21 pääsingle oli neliminuuttinen alkukantainen huuto, joka muotoutui rullaavaksi ukkoseepokseksi. Brittiläisen laulajattaren mahtava altto sai kaikki syytökset, jotka kohdistuivat ex-puolisoaan vastaan – hylkääminen, manipulointi, yleisesti ottaen paha tyyppi – kasaantumaan, kunnes ne olivat korkealla kuin hautajaispaalu. Se on harjoitus pop-katharsiksessa, joka toimii samalla manauksena demoneille, jotka vaanivat sen jälkeen, kun suhde on päättynyt.

Robyn, ”Dancing on My Own” (2010)

Siinä päivinä, kun Robyn oli Max Martinin teini-ikäinen poppari, hän on ollut yksi popin ainutlaatuisista hahmoista, ja hän on kulkenut omiin suuntiinsa tavoillaan, jotka massat seurasivat häntä lopulta. Vuoden 2010 sydäntä särkevä ”Dancing on My Own” on osittain minielokuva, osittain voimaballadi ja kaikki tunne. Hänen luihin asti ulottuvat kuvauksensa siitä, kuinka hän katselee rakkaansa suutelevan jotakuta toista, ovat polttavia mutta synkkiä, ja niiden synnyttämä energia kanavoituu rumpuohjelmointiin, joka peittää hänen tuskansa puhdistavaan tuleen.

Sky Ferreira, ”Everything Is Embarrassing” (2012)

Sky Ferreiran vuonna 2012 ilmestynyt murjottava single ”Everything Is Embarrassing”, jossa on 80-luvun lopun sofistipopin kiiltävät syntetisaattorit ja 90-luvun lopun alt-rockin salamyhkäisesti haavoittunut laulu, oli vuonna 2012 ilmestyneen Sky Ferreiran murjottava single ”Everything Is Embarrassing”, joka oli heitto, joka edusti poppikonserttien seuraavaa aaltoa. Ferreiran, Charli XCX:n ja Haimin kaltaiset artistit toimivat kaikki listojen rinnalla ja tutkivat, miten he voisivat viedä säkeistö-kuoro-säkeistö-ideaalin 2000-luvun maailmaan. ”Everything Is Embarrassing” herättää kokovartalokouristuksen, joka usein tuntuu, kun otetaan emotionaalinen riski, ja sen muhkea sovitus tarjoaa lohtua mahdollisille tuskille, jotka saattavat seurata.

Luke James, ”I Want You” (2012)

New Orleansissa syntyneen laulaja-lauluntekijä Luke Jamesin viehätysvoima ja kyvyt auttoivat hänen näyttelijäntyönsä, mukaan lukien hänen käännöksensä Johnny Gillin roolissa BET:n The New Edition Story -ohjelmassa ja hänen komediallista cameoaan elokuvassa The Little vuonna 2019, nimeä yleisön keskuudessa. Hänen sielukas, energiaa pursuava äänensä vakiinnutti hänet yhdeksi R&B:n johtavista vokalisteista, ja tämä vuonna 2012 julkaistu mash note on loistava esimerkki siitä, miksi. Musiikkiin sävelletty sydänsilmäinen emoji, ”I Want You” vie rakkauslaulun kirkkoon – ja Jamesin pilviä kohottavan falsetin ja täydellisen nautinnon ansiosta hän saa romantiikan näyttämään kaikkein pyhimmältä etsinnältä.

Taylor Swift, ”All Too Well” (2012)

Taylor Swiftin 2010-luku oli täynnä stadionin kokoisia spektaakkeleita, jotka vakiinnuttivat hänen asemansa yhtenä maailman suurimmista poptähdistä. Tämä kappale vuoden 2012 Red-levyltä on todiste siitä, että hänestä tuli yksi musiikin grand dameista, koska hän osaa kiteyttää tunnetason yksityiskohtia. Keskitempoinen kitaraballadi, jossa on hiljaa tuhoisat sanoitukset, ”All Too Well” nyökkää hänen country-tyttömäiselle menneisyydelleen, mutta sellaisella kypsyydellä, joka muuttaa jopa elämän dramaattisimmat hetket haalistumaan harmaan sävyiksi.

Hospitality, ”I Miss Your Bones” (2013)

Brooklyniläistrio Hospitalityn vuoden 2013 singlen avauksessa on kyse raikkaudesta. Sen mäntätarkat kitarariffit ja vokalisti Amber Papinin napakka esitys muuttavat hänen pyyntönsä kauan sitten menneelle rakastajalle – ”Take me on a plane tonight”, ”Tell me not to leave and cry” – epätoivoisiksi käskyiksi. Kun hänen kaipuunsa nousee kuumeeseen, bändi nojaa alkavaan grooveen ja täysi indie-psykologinen coda puhkeaa räiskyvine kitarasooloineen – kun laulu lopulta pysähtyy, se muistuttaa itkukohtauksen loppua, jonka voi pysäyttää vain äkillinen, syvä uni.

Paramore, ”Ain’t It Fun” (2013)

Tennesseeläinen emo-pop-yhtye Paramore käynnisti itsensä uudestaan vuoden 2013 samannimisellä albumillaan tuomalla ohjelmoidut rummut ja kiiltävät jouset korkeatempoiseen kitara-basso-rumpu-sekoitukseensa. Se toimi kuin rasvattu, ja laulaja Hayley Williams kuulosti uudella energialla bändinsä isomman soundin mahdollisuuksista. Kappaleessa ”Ain’t It Fun” hän käyttää tätä laajentunutta palettia – ja ärhäkkää gospelkuoroa – huutaakseen ja huutaakseen tiensä läpi aikuistumisen karumman puolen.

Dierks Bentley, ”Drunk On A Plane” (2014)

Kappaleen ”Drunk On A Plane” nimi viittaa varoittavaan tarinaan avolentämisen vaaroista, mutta country-vaeltaja Dierks Bentleyn lauluntekotaito kääntää tämän vuonna 2014 julkaistun yhteislaulun koskettavaksi tarinaksi siitä, miten on jäänyt jumiin pieleen menneen rakkauden jälkiseuraamusten kanssa. Bentleyn kertojalla on peruuttamattomat liput nyt peruuntuneelle Cancúnin häämatkalleen, joten hän päättää lähteä lennolle; matkan varrella hän pohtii, miten hän päätyi paikalle 7A. Se on hyväntuulinen päivitys Nashvillen juomalaulujen malliin, ja Bentleyn taitava laulunkirjoitus tekee selväksi jokaisen viski-kokis-tilauksen takana olevan paatoksen.

Khalid, ”Young Dumb & Broke” (2017)

Tämä Houstonissa asuvan popin ihmelapsen Khalidin vuonna 2017 tekemä single ”Young Dumb & Broke” (2017)

Kääntäen ”milleniaalit murhaavat ” -trendipätkän konstruktiota päälaelleen virnistelemällä hymyilemällä ja eräiden aavikkotason synteettisten sävelten avulla, tämä popin ihmelapsen Houstonissa asuvan kavaljeeri Khalidin vuonna 2017 tekemä sinkkukuvaus on anti-hymyilytyksen aiheena on ”nuoret, tyhmät ja rikki olevat lukioikäiset kakarat. Sen sing-song topline helpottaa sitä jopa kaikkein ylistimuloitujen kuuntelijoiden mieliin, mutta sen kytevä ahdistus elämän suurista kysymyksistä auttaa sitä resonoimaan yli sen fade-out.

Lil Nas X, ”Old Town Road” (2019)

Vuoden 2019 suurin popsensaatio ei päässyt sinne TikTokin, yeehaw-liikkeen tai listasijoituksia koskevien kiistojen takia. Lil Nas X:n harva smash, joka perustuu YouTubesta hankittuun Nine Inch Nails -flipiin, sai vauhtia tasaisesti, sitten pysäyttämättömästi, koska sitä on niin hauska kuluttaa, olipa se sitten alkuperäisessä, vajaan kahden minuutin muodossaan, yhtenä sen tähdistä täytetyistä remixeistä tai vain matkimalla koukkua ystävien seurassa. Se on popin tuore rakennuspalikka, jonka avulla kuuntelijat voivat kuulla potentiaalia kantrissa, trapissa, country-trapissa ja missä tahansa muussa hybridigenressä, joka saattaa herätä henkiin streaming-aikakaudella.