21. Brittiläinen Guayana (1928-1966)

Kriisiä edeltävä vaihe (28.3.1928-8.10.1953): Britannian parlamentti hyväksyi 28. maaliskuuta 1928 Britannian Guyanan lain, jossa säädettiin 30-jäsenisestä lainsäädäntöneuvostosta ja 12-jäsenisestä toimeenpanevasta neuvostosta. Heinäkuun 18. päivänä 1928 Britannian monarkki esitti virallisesti uuden perustuslain Brittiläisen Guyanan kruununsiirtokunnalle. Sir Frederick Gordon Guggisberg nimitettiin 7. marraskuuta 1928 Britannian Guyanan kuvernööriksi. Vuonna 1930 järjestettiin parlamenttivaalit. Sir Edward Brandis Denham nimitettiin 9. kesäkuuta 1930 Britannian Guyanan kuvernööriksi. Lainsäädäntövaalit pidettiin vuonna 1935. Sir Geoffry Alexander Stafford Northcote nimitettiin 26. maaliskuuta 1935 Britannian Guyanan kuvernööriksi. Itäintialaisten sokeriruokotyöläisten ja afrikkalaisten bauksiittityöläisten poliittisia etuja edustava Man Power Citizen’s Association (MPCA) perustettiin Ayube Mohamed Edunin johdolla vuonna 1937.

Sir Wilfrid Edward Francis Jackson nimitettiin Britannian Guyanan kuvernööriksi 19. marraskuuta 1937. Neljä henkilöä sai surmansa hallituksen poliisin ja lakkoilevien työläisten välisissä yhteenotoissa Leonorassa 16. helmikuuta 1939. Sir Gordon James Lethem nimitettiin Britannian Guyanan kuvernööriksi 7. marraskuuta 1941. Brittiläisen Guyanan työväenpuolue (BGLP) perustettiin tohtori Jung Bahadur Singhin johdolla kesäkuussa 1946. Tohtori Cheddi Jagan ja Janet Jagan perustivat 6. marraskuuta 1946 poliittisten asioiden komitean (Political Affairs Committee, PAC). Sir Charles Campbell Woolley nimitettiin Britannian Guyanan kuvernööriksi 12. huhtikuuta 1947. Lainsäädäntövaalit pidettiin 24. marraskuuta 1947, ja tohtori Jung Bahadur Singhin johtama Brittiläisen Guyanan työväenpuolue (British Guiana Labour Party, BGLP) voitti viisi lakiasäätävän neuvoston 14 valitusta paikasta. Man Power Citizen’s Association (MPCA) voitti yhden paikan lainsäädäntöneuvostossa. Riippumattomat, mukaan lukien tohtori Cheddi Jagan, voittivat loput kahdeksan lakiasäätävän neuvoston paikkaa. Viisi sokeriruokotyöläistä kuoli yhteenotoissa hallituksen poliisin kanssa Enmoren plantaasilla 16. kesäkuuta 1948. Kansan edistyspuolue (PPP) perustettiin tohtori Cheddi Jaganin johdolla 1. tammikuuta 1950. Britannian hallitus perusti 8. lokakuuta 1950 Sir E. J. Waddingtonin johtaman kolmijäsenisen toimikunnan, jonka tehtävänä oli ”tarkastella äänioikeutta, lainsäätäjien ja toimeenpanevan neuvoston kokoonpanoa…. ja antaa suosituksia”. Waddingtonin komissio saapui Britannian Guayanaan 15. joulukuuta 1950. Waddingtonin komissio antoi 29. kesäkuuta 1951 raportin, jossa se suositteli 27-jäsenistä edustajainhuonetta, jonka 24 jäsentä valitaan neljäksi vuodeksi, ja yhdeksänjäsenistä valtioneuvostoa, jonka jäsenet kuvernööri nimittää. Britannian hallitus antoi 7. huhtikuuta 1953 Britannian Guyanan perustuslain, johon sisällytettiin suurin osa Waddingtonin komission suosituksista. Sir Alfred William Lungley Savage nimitettiin 14. huhtikuuta 1953 Britannian Guyanan kuvernööriksi. Parlamenttivaalit pidettiin 27. huhtikuuta 1953, ja PPP voitti 18 paikkaa edustajainhuoneen 24 paikasta. Parlamentti kokoontui 18. toukokuuta 1953, ja PPP:n edustaja Cheddi Jagan vannoi virkavalansa pääministerinä 30. toukokuuta 1953. Guyana Industrial Workers Union (GIWU) aloitti lakon 30. elokuuta 1953. Lokakuun 8. päivänä 1953 edustajainhuone hyväksyi työsuhdelain, joka velvoitti työnantajat tunnustamaan ammattiliitot, jotka nauttivat yli 65 prosentin kannatusta alan työntekijöistä.

Kriisivaihe (9. lokakuuta 1953-25. huhtikuuta 1956): Kuvernööri Savage keskeytti perustuslain soveltamisen, erotti pääministeri Cheddi Jaganin virastaan ja julisti hätätilan 9. lokakuuta 1953. Britannian hallituksen joukkoja lähetettiin Jamaikalta ylläpitämään järjestystä. Britannian hallitus nimitti 2. joulukuuta 1953 Sir James Robertsonin johtaman kolmijäsenisen perustuslakikomitean ja nimitti väliaikaisen hallituksen 27. joulukuuta 1953. Hallituksen poliisi pidätti tohtori Cheddi Jaganin Mahaiconyn kylässä 3. huhtikuuta 1954, ja hänet tuomittiin 4. huhtikuuta 1954 kuuden kuukauden vankeuteen pakkotyöhön. Tohtori Cheddi Jagan vapautettiin vankilasta 12. syyskuuta 1954. Perustuslakikomissio antoi 2. marraskuuta 1954 raportin, jossa suositeltiin, että Brittiläiselle Guinealle ei myönnettäisi täydellistä sisäistä itsehallintoa, kuten People’s Progressive Party (PPP) vaati. Forbes Burnham erotettiin PPP:stä 15. helmikuuta 1955. Sir Patrick Muir Renison nimitettiin Britannian Guyanan kuvernööriksi 25. lokakuuta 1955. Britannian hallitus esitti 25. huhtikuuta 1956 Britannian Guyanalle uuden perustuslain, jossa säädettiin lakiasäätävästä neuvostosta ja toimeenpanevasta neuvostosta.

Kriisin jälkeinen vaihe (26. huhtikuuta 1956-14. helmikuuta 1962): Lainsäädäntövaalit pidettiin 12. elokuuta 1957, ja tohtori Cheddi Jaganin johtama Kansan edistyspuolue (People’s Progressive Party, PPP) voitti 9 lakiasäätävän neuvoston 14 valitusta paikasta. Forbes Burnhamin johtama PPP-puolue sai kolme paikkaa lainsäädäntöneuvostossa. Forbes Burnham perusti kansankongressin (PNC) 5. lokakuuta 1957. Sir Ralph Francis Alnwick Grey nimitettiin 22. joulukuuta 1958 Britannian Guyanan kuvernööriksi. Britannian ja Guyanan edustajat neuvottelivat Lontoossa siirtomaaministeri Iain Macleodin johdolla 7.-31. maaliskuuta 1960, ja Britannian hallitus suostui myöntämään Brittiläiselle Guyanalle täyden sisäisen itsehallinnon uuden perustuslain nojalla. Peter D’Aguiar perusti Yhdistyneet joukot (United Force, UF) 5. lokakuuta 1960. Kuvernööri Grey hajotti lainsäädäntöneuvoston 14. kesäkuuta 1961. Uusi perustuslaki tuli voimaan 17. heinäkuuta 1961. Parlamenttivaalit pidettiin 21. elokuuta 1961, ja PPP voitti 20 paikkaa edustajainhuoneen 35 paikasta (42,6 prosenttia äänistä). PNC sai 11 paikkaa (41 prosenttia äänistä) edustajainhuoneessa, ja UF sai neljä paikkaa edustajainhuoneessa. PPP:n tohtori Cheddi Jagan muodosti hallituksen pääministerinä 5. syyskuuta 1961.

Kriisivaihe (15. helmikuuta 1962-26. toukokuuta 1966): Noin 20 000 henkilöä osoitti mieltään pääministeri Jaganin hallitusta vastaan 15. helmikuuta 1962, ja Georgetownissa puhkesi etnisiä mellakoita 16. helmikuuta 1962 alkaen. Pääministeri Jagan julisti hätätilan ja pyysi Britannian hallituksen joukkojen lähettämistä 16. helmikuuta 1962. Siirtokuntaan lähetettiin noin 2 000 brittiläisen hallituksen sotilasta, ja mellakat tukahdutettiin 19. helmikuuta 1962. Mellakoiden aikana kuoli viisi ihmistä, joista yksi oli hallituksen poliisi. Britannian hallitus nimitti 11. toukokuuta 1962 kolmijäsenisen Kansainyhteisön (Commonwealth of Nations, CoN) tutkintalautakunnan, jota johti brittiläinen Sir Henry Wynn-Parry. Kansainyhteisön tutkintalautakunta järjesti kuulemisia Georgetownissa 21. toukokuuta ja 28. kesäkuuta 1962 välisenä aikana ja antoi raporttinsa lokakuussa 1962. Pääministeri Jagan pyysi 19. heinäkuuta 1962 Yhdistyneitä Kansakuntia (YK) kehottamaan Britannian hallitusta myöntämään välittömästi itsenäisyyden Brittiläiselle Guyanalle (Guyanalle). Hallitus poisti poikkeustilan 19. elokuuta 1962. Britannian ja Guyanan edustajat neuvottelivat Lontoossa 23. lokakuuta – 6. marraskuuta 1962. Huhtikuun 18. päivänä 1963 ammattiliitot aloittivat yleislakon, joka kesti 8. heinäkuuta 1963 asti. Kuuban hallitus antoi taloudellista apua (öljytoimituksia) pääministeri Cheddi Jaganin hallituksen tueksi toukokuussa 1963. Yleislakon aikana tapahtuneissa väkivaltaisuuksissa kuoli ainakin yksitoista ihmistä, joista kaksi hallituksen poliisi. Siirtomaaministeri Duncan Sandysin johtama perustuslakikonferenssi pidettiin Lancaster Housessa Lontoossa 22.-31. lokakuuta 1963, mutta osapuolet (PPP ja PNC) eivät päässeet yhteisymmärrykseen kompromissisuunnitelmasta Brittiläisen Guyanan vaalijärjestelmästä tai aikataulusta Brittiläisen Guyanan itsenäistymiselle. Siirtomaaministeri Duncan Sandys ilmoitti 31. lokakuuta 1964, että Brittiläisen Guyanan vaalijärjestelmä olisi suhteellinen vaalijärjestelmä (PR), jota oppositio PNC kannatti. YK:n yleiskokous hyväksyi 12. joulukuuta 1963 päätöslauselman, jossa kehotettiin Britannian hallitusta myöntämään Guyanalle itsenäisyys. Ghanan presidentti Nkrumah nimitti erityislähettilään, professori W. E. Abrahamin, välittämään neuvotteluja PPP:n ja PNC:n välillä 9.-19. helmikuuta 1964. Guyanan maataloustyöntekijöiden liitto (GAWU) järjesti sokeriruokotyöntekijöiden lakon 17. helmikuuta 1964 alkaen. Kaksi henkilöä sai surmansa Tainissa 4. maaliskuuta 1964 tehdyssä bussipommi-iskussa. Yksi henkilö, naispuolinen sokeriruokotyöläinen, sai surmansa afrikkalaisen ”lakonmurtajan” toimesta Leonorassa 6. maaliskuuta 1964. Sir Richard Edmonds Luyt vannoi virkavalansa Britannian Guyanan kuvernöörinä 7. maaliskuuta 1964. Kuvernööri Edmonds Luyt julisti 22. toukokuuta 1964 hätätilan, ja noin 450 brittiläisen hallituksen sotilasta sijoitettiin Britannian Guyanaan 24.-26. toukokuuta 1964. Jamaikan pääministeri Eric Williams yritti sovitella osapuolten välisiä neuvotteluja toukokuussa 1964. Janet Jagan erosi sisäasiainministerin virasta 1. kesäkuuta 1964. Kuvernööri Edmonds Luyt määräsi 13. kesäkuuta 1964 pidätettäväksi 32 PPP:n jäsentä, mukaan lukien varapääministeri Brindley Benn. Kesäkuun 15. päivänä 1964 pääministeri Jagan pyysi YK:n pääsihteeriä lähettämään tutkintakomission Britannian Guyanaan, mutta Britannian hallitus kieltäytyi suostumasta ehdotukseen. Ainakin 38 afrikkalaista työläistä sai surmansa pommiräjähdyksessä matkustajalaivalla Demerara-joella 6. heinäkuuta 1964. Viisi intialaista työläistä sai surmansa Mackenzien kaupungissa 6. heinäkuuta 1964. PPP:n päämajaa Georgetownissa pommitettiin 17. heinäkuuta 1964, ja ainakin yksi henkilö kuoli. GAWU kutsui sokeriruokotyöntekijät lakkoon 25. heinäkuuta 1964. Noin 189 ihmistä sai surmansa ja noin 15 000 ihmistä joutui siirtymään kotiseudultaan poliittisten väkivaltaisuuksien seurauksena 4. maaliskuuta ja 29. elokuuta 1964 välisenä aikana. Parlamenttivaalit pidettiin 7. joulukuuta 1964, ja PPP voitti 24 paikkaa edustajainhuoneen 53 paikasta. PNC sai 22 paikkaa edustajainhuoneessa, ja United Force (UF) sai seitsemän paikkaa edustajainhuoneessa. Kansainyhteisö (CoN) lähetti yksitoista tarkkailijaa Kanadasta (2), Ghanasta (2), Intiasta (2), Maltalta (2), Nigeriasta (1) ja Trinidad & Tobagosta (2) intialaisen Tek Chandin johdolla seuraamaan 30. marraskuuta 1964 alkavia parlamenttivaaleja. PNC:n Forbes Burnham muodosti koalitiohallituksen pääministerinä 23. joulukuuta 1964. Kansainyhteisön vaalitarkkailuvaltuuskunta antoi raporttinsa 10. helmikuuta 1965. Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen hallitukset antoivat taloudellista apua (kehitysapua) pääministeri Burnhamin hallitukselle kesäkuusta 1965 alkaen. Kansainvälinen lakimieskomissio (ICJ) lähetti kolmijäsenisen tutkintalautakunnan (Australia, Itävalta, Irlanti), jota johti irlantilainen Seamus Henchy, tutkimaan raportteja rotusyrjinnästä Britannian Guayanassa 4.-20. elokuuta 1965. ICJ:n tutkintalautakunta antoi raporttinsa 20. lokakuuta 1965. Britannian hallitus järjesti Lontoossa 2.-7. marraskuuta 1965 konferenssin, jossa käsiteltiin Britannian Guyanan itsenäisyyttä, ja Britannian hallitus suostui myöntämään Guyanalle itsenäisyyden toukokuussa 1966. Brittiläinen Guayana (Guyana) itsenäistyi virallisesti Britanniasta 26. toukokuuta 1966. Kriisin aikana kuoli yli 200 ihmistä.

Valittu kirjallisuusluettelo

Bradley, C. Paul. 1963. ”Party Politics in British Guiana,” The Western Political Quarterly, vol. 16 (2), pp. 353-370.

Wallace, Elisabeth. 1964. ”British Guiana: Causes of the Present Discontents,” International Journal, vol. 19 (4), s. 513-544.

.