'huonon' muistin unohdetut hyödyt

Muisti on psykologisen toimintakykymme ydin, joka on välttämätön jokaisessa liikkeessämme – pukeutumisessa, aamiaisella, työmatkalla, ristisanatehtävän tekemisessä, teekupin keittämisessä. Mikään, mitä teemme tietoisessa jokapäiväisessä elämässämme, ei edellytä muistia.

Kuten siis luotamme siihen, miksi muisti joskus – tai usein – pettää meidät? Ja onko tästä syytä olla huolissaan, vai voisiko se itse asiassa olla terveellistä?

Pohdi joitakin niistä monista tavoista, joilla muistimme tuntuu siltä, että se ei toimi kunnolla. On esimerkiksi nimi, joka sinulle sanotaan tavatessasi jonkun uuden ihmisen ja jonka unohdat muutamassa sekunnissa; se, että menet yläkertaan hakemaan jotakin ja sitten unohdat, miksi menit sinne; tai se, että muistat autuaana useiden vuosien takaisen ulkomaanloman ilman, että muistaisit lainkaan lentokentällä sattunutta välikohtausta, joka järkytti perhettä.

On luultavasti totta, että jokainen voi samaistua kuhunkin näistä muistin ”epäonnistumisista” – ja niitä ne tosiaan ovatkin epäonnistumisia. Voi kuitenkin olla, että meidän ei pitäisi olla niistä liiaksi huolissamme.

Näihin erityyppisiin unohtamisiin liittyy eri asioita. Joskus on esimerkiksi selvää, että emme yksinkertaisesti ole alun perinkään tallentaneet mielessämme kunnollista muistia, kuten silloin, kun unohdamme, miksi menimme yläkertaan.

Toisissa tapauksissa muistikuva on selvästi olemassa, mutta se ei vain ole noudettavissa – kuten silloin, kun tuttu nimi on kielenkärjessä. Tai ehkä muisti on muuttunut joltain osin matkan varrella, kun olet vakuuttunut siitä, että jokin tapahtui torstaina, vaikka kaikki tosiasiat viittaavat siihen, että se oli tiistaina.

Mitä varten muisti siis on, ja miksi unohtaminen on niin yleinen kokemus? Muistin tehtävänä on antaa meille kirjaa elämästämme, sijoittaa meidät nykyhetkeen ja suunnitella tulevaisuutta. Se on välttämätöntä itsetuntemukselle. Vaikka muistihäiriöt voivat olla turhauttavia, on olemassa keinoja, joilla ne voidaan joskus kiertää ja joista voi olla hyötyä itsetunnolle.

Jos unohdan jatkuvasti, mihin laitoin avaimeni, kehitän rutiinin tilanteen hoitamiseksi. Se on yksinkertainen mutta tehokas ratkaisu, joka vaatii harjoittelua (ja muistamista toteuttaa): laita avaimet aina samaan paikkaan.

Ilman muuta, jos haluan muistaa jonkun nimen, varmistan, että tavatessani hänet, teen ylimääräisen ponnistuksen rekisteröidäkseni hänen kasvonsa, sanoakseni hänen nimensä ääneen ja ehkä yrittäessäni yhdistää sen johonkin muuhun samannimiseen henkilöön. (Ilmeisesti yksi Yhdysvaltain entisen presidentin Bill Clintonin vahvuuksista karismaattisena poliitikkona oli se, että hän muisti aina ihmisten nimet – mutta tämä ei varmasti olisi onnistunut ilman tietoista keskittymistä.)

Ja jos muistan täysin onnellisen loman ja tukahdutan negatiivisen välikohtauksen lentokentällä, se itse asiassa auttaa minua tuntemaan oloni paremmaksi itsestäni ja kokemuksestani. Olen alitajuisesti editoinut negatiivisen seikan pois luodakseni positiivisemman muiston.

Toinen mielenkiintoinen esimerkki tällaisesta hyödyllisestä ”itsensä muokkaamisesta” on se, kun pitkäaikaiset pariskunnat sanovat toiselle puoliskolleen: ”Rakastan sinua tänään enemmän kuin eilen”. Kun psykologit tutkivat tätä käsitettä, he huomasivat, ettei se ole täysin totta. Sen sijaan he havaitsivat, että pitkäaikaiset parit ovat sitoutuneet toisiinsa tavalla, joka on tärkeää heidän henkilökohtaisen hyvinvointinsa kannalta. Jos siis tunnen, että rakastan sinua enemmän kuin eilen, se on viime kädessä eduksi sille, että tunnen oloni positiiviseksi – vaikkei se objektiivisesti katsoen olisikaan totta.

Muistakaa unohtaa

Muistit pettävät useimpien ihmisten muistitietoa säännöllisesti, ja tämä johtuu siitä, että mielemme kyky käsitellä kaikkea ympäristössämme olevaa tietoa on rajallinen. Ei yksinkertaisesti ole mahdollista muistaa kaikkea, mitä koemme.

Tämän sanottuaan on olemassa harvinaisia tapauksia, joissa ihmiset väittävät, että heillä on ”supermuistoja”. He muistavat esimerkiksi, millainen sää oli 6. maaliskuuta 2016 tai mitä he söivät lounaaksi 15. syyskuuta 2004. Yksi näistä ”supermuistelijoista” on kuvaillut kykyään seuraavasti: ”Kirous toistuu mielessäni kerta toisensa jälkeen”.

Todellisuudessa kaiken muistaminen olisi ylivoimainen kokemus. Niinpä useimmille meistä asioiden unohtaminen ei ole vain normaalia – vaan toivottavaa.

Säännölliset muistihäiriöt voidaan usein voittaa tietoisesti ja suunnitelmallisesti, kun taas muutokset muistissa ajan myötä johtuvat usein siitä, että ihmiset ylläpitävät myönteistä itsetuntoa. Ja se kannattaa muistaa.