4 viidestä: Saan sinut ensi kerralla, Ontariojärvi
Aloitin työskentelyn Great Lakes Now:lle huhtikuussa. Olin tuolloin käynyt kahdella niistä viidestä Great Lakes -järvestä, joista minun tehtäväkseni annettiin raportoida.
Ei mikään loistava ennätys.
Vartuin Singaporessa, Intian valtameren ja Etelä-Kiinanmeren välissä olevalla saarella. Rakastan merta, rakastan suolavettä, ja olin syvästi epäileväinen sen suhteen, kuinka kiinnostavia Suuret järvet voisivat olla syvän sinisen avaruuden vastakohtana.
Se vie aikaa rakastua. Pitää tuntea joku, oppia joku. Luulen, että kesti tähän kesään asti, jolloin kaksinkertaistin kokemieni Suurten järvien määrän, ennen kuin tajusin rakastavani järviä yhtä paljon kuin edelleen rakastan merta.
Part I: Michigan-järvi
Ei ollut ensimmäinen kerta, kun olin Michigan-järvellä. Se oli vuonna 2013, hieman sen jälkeen, kun olin muuttanut pysyvästi Yhdysvaltoihin.
Mutta elokuussa 2017 vierailin ystäväni luona Hartista, Michiganista, joka vei minut Silver Lake Sand Dunesille, jossa kaatuilimme kuumalla hiekalla ja teimme itsestämme ehdottoman hölmöjä omaksi iloksemme.
Hän vei minut joihinkin piilotettuihin suosikkipaikkoihinsa, paikkoihin, jotka hän oli löytänyt varttuessaan tutkiessaan aluetta, ja yksi niistä oli Cedar Point County Parkissa.
Se näytti täydelliseltä rannalta, jossa kaikki oli pastellinruskean hiekan sävyistä hiekkaa, joka näytti mokkanahkalta, ja vauvan sinistä taivasta. Vesi oli sinivihreää, joka oli uskomattoman miellyttävää silmille.
Näin naisen, joka istui vilttiin käärittynä puisen sillan reunalla ja katseli vain vesiä. Nappasin nopeasti kuvan. Hänen kasvonsa eivät olleet kuvassa. Nainen olisi voinut olla kuka tahansa meistä, nauttimassa mukavasta tuulesta ja suloisesta kesäpäivästä. Se tuntui täydelliseltä kauniin hetken vangitsemiselta.
Vietin sitten seuraavat tunnit saaden kaveriltani haukkuja siitä, että olin ottanut kuvan jostakin ihmisestä hänen tietämättään.
Se oli niin sen arvoista, enkä vieläkään tunne syyllisyyttä. Joten siinä.
Michigan-järvi Cedar Point County Parkista. Kuva: Natasha Blakely.
Part II: Lake Superior
Kokemukseni Michigan-järvestä olivat ilmeisesti liian kesyjä.
Seuraavana järvenä rastitin listaltani Lake Superiorin, myös vuonna 2017. En mennyt rannalle ja katsellut sitä kaukaa kuin yksinäinen, vastaamaton ihailija.
Menin Marquetteen ja hyppäsin Black Rocksilta suoraan kirkkaisiin, kirkkaisiin vesiin.
Millainen huuma. En ottanut yhtään kuvaa, koska, noh, katso: järveen hyppääminen. Puhelin jäi autoon, ja pysyin vain hetkessä.
Se oli jäätävän kylmä (kuten odotettua) ja, ottaen huomioon Lake Superiorin laajuuden ja monimuotoisuuden, vain yksi pieni murto-osa koko Lake Superior -kokemuksesta. Se tarkoittaa vain sitä, että minun on mentävä takaisin.
Part III: Erie-järvi
Tämän seikkailun myötä rastitin monta ensimmäistä kertaa. Olen kotoisin hyvin urbaanista perheestä. Vanhempieni kanssa ei tehty kalastus- tai retkeilyreissuja.
Aika ulkona tarkoitti sitä, että minut vietiin läheiselle leikkipuistolle tai viikonloppuisin puistossa järjestettyihin ilmaisiin jazzkonsertteihin.
Journalismi- ja luonnonvarainstituutin toimittajille suunnatulla viikon mittaisella vedenlaatua käsittelevällä kurssilla kesäkuun lopussa pääsin paitsi näkemään Erie-järveä ensimmäistä kertaa, myös ajamaan Erie-järvellä tilausveneen kyydissä, kokeilemaan kalastusta ja kokkaamaan itse pyydystämääni haukea sen sijaan, että olisin vain ostanut lohta kaupasta.
Kun olen hermostunut, en panikoi siinä hetkessä. Sen sijaan keskityn hyvin niihin tehtäviin, jotka olen antanut itselleni tai jotka joku muu on antanut minulle. Veneen kapteeni päätti, että olin hyvä apulainen, koska olin sanotusti keskittynyt ja tottelin välittömästi kaikkia hänen antamiaan käskyjä.”
”Tartu tuohon.”
”Vaihda tuo nauha.”
”Aseta seuraava vavan paikoilleen.”
”Tule tänne, pidä tuota puolestani.”
”Tässä, kelaa se sisään.”
”Avaa tuo astia minulle.”
”Siirrä tuo tänne.”
En miettinyt, vaan tein vain niin, ja lopussa meillä oli melkoinen ämpäri yhdeksän haukea.”
Tämä ei varmaankaan aloita uutta perinnettä viikonloppuisin tapahtuvista kalareissuista isäni kanssa, mutta pistin oman osuuteni saaliista pakastimeen ja kokkailin sitä vanhemmilleni, kun he tulivat käymään pari kuukautta myöhemmin. He pitivät siitä.
Erie-järven haukisaalis Journalismi- ja luonnonvarainstituutin vedenlaatuinstituutin kalastusretkeltä. Kuva: Dave Spratt.
Osa IV: Lake Huron
Syyskuun lopussa ystävä Singaporesta tuli käymään luonani. Hän oli osallistumassa häihin Dallasissa, Texasissa, ja kierteli Detroitiin muutamaksi päiväksi hengailemaan. Hänen tavoitteensa: rastittaa mahdollisimman monta amerikkalaista kokemusta kolmessa päivässä.
Vei muutaman tunnin kuratoin huolellisen listan. Sellaiset jutut kuin Tex-Mex, barbeque ja IHOP hoituivat Dallasissa. (Huomaa kuvio.) Lopulta vein hänet muun muassa syömään huonoa kiinalaista ruokaa Panda Expressiin, kokeilemaan Detroitin historiallista Lafayette Coney Islandia ja käymään omenanpoiminnassa siideritehtaalla.
Enkä tietenkään voinut päästää häntä käymään Suurten järvien osavaltiossa näkemättä Suurta järveä.
Ajoimme Bay City State Parkiin. Puolimatkassa alkoi sataa kaatamalla. Valitettavaa, mutta jatkoimme silti ajamista ajatellen, että voisimme ainakin vilkaista järveä ennen kuin lähdemme Frankenmuthiin katsomaan Bronner’s Christmas Wonderlandia.
Meidän onneksi sade hellitti juuri ja juuri tihkusateeksi, kun pääsimme perille. Parkkeerasimme, suuntasimme rannalle ja vain katselimme aaltoja noin 15 minuuttia. Se oli upeaa. Horisontti tuntui venyvän ikuisuuteen.
En ollut varma, oliko pysäköity laillisesti, joten emme viipyneet kauempaa.
Ja se oli siinä – neljä alas, yksi jäljellä.
Bay City State Park. Kuva: Natasha Blakely.
Sen jälkeen täällä työskennellessäni olen oppinut järvistä paljon enemmän. Kirjoitan ja toimitan juttuja niihin liittyvästä politiikasta, tieteestä, taloudesta ja kulttuurista. Autan tuottamaan kuukausittaista tv-ohjelmaamme ja sen digitaalista sisältöä, jossa autamme sinua kokemaan järviä uusilla tavoilla ja ihmisten kanssa, joita et ole vielä tavannut. Kuuntelen suhdetoimittajien, kirjailijoiden ja tiedemiesten ehdotuksia siitä, mikä järvissä on tärkeää.
Kukaan heistä ei ole väärässä. Meillä jokaisella on oma näkökulmamme ja ohjelmamme työhömme, ja tämä koskee myös Suuria järviä.
Minulle kyse on siitä, että tuomme teille, yleisöllemme, kaikki mahdolliset uutiset ja tiedot järvistä. Omat rajalliset, joskin kasvavat kokemukseni auttavat minua tässä, ja tiedän, että sekä yksityis- että työelämässä minulla on vielä paljon lisää opittavaa ja jaettavaa.
Oh, ja ensi kesänä näemme taas, Ontariojärvi.
Kuva: Kalastus Erie-järvellä. Kuva: John Flesher.