7 syytä, miksi kirjan kirjoittaminen tekee sinusta kovanaaman

Olen aina ollut suuri nörtti. Muille se on ollut selvää jo pitkään, mutta olen vasta viime aikoina pystynyt myöntämään sen itselleni. Tarkoitan, että merkit olivat kaikki olemassa: Luen paljon. Rakastan Bogglen pelaamista. Suutun, kun muut käyttävät sanaa ”kuka” tarkoittaessaan ”ketä”. En omista taskussuojaa, mutta en järkyttyisi, jos 10 vuoden päästä minulla olisi sellainen … tehty nahasta … ja kirjailtu nimikirjaimillani.

IndieBound | Kirjakauppa | Amazon

Mutta yhden loistavan hetken, yhden loistavan hetken, kun sain valmiiksi kirjani OH BOY, YOU’RE HAVING A GIRL: A Dad’s Survival Guide to Raising Daughters valmiiksi kirjoittaessani tunsin itseni täydelliseksi ja täydelliseksi kovanaamaksi. Tässä on syy.

Kirjan kirjoittaminen on vaikeaa.

Jos saisin kolikon joka kerta, kun kuulen jonkun sanovan: ”Minulla on idea, aion kirjoittaa siitä kirjan”, ja sitten katselisin, kun hän ei koskaan tee sitä, minulla olisi… no, en ole varma, montako kolikkoa minulla olisi tarkalleen ottaen, koska olen hirveä matematiikassa, mutta on turvallista sanoa, että minulla olisi niitä tonneittain. Monet ihmiset eivät kirjoita kirjaa, koska se on äärimmäisen vaikeaa. Pakottaa itsensä istumaan alas, ideoimaan, kirjoittamaan, muokkaamaan, uudelleenkirjoittamaan, muokkaamaan, leikkaamaan, lisäämään, uudelleenkirjoittamaan, työpajatyöskentelemään, uudelleenkirjoittamaan ja uudelleenkirjoittamaan lisää, kunnes on saanut aikaiseksi 50 000-100 000 sanaa, on uuvuttavaa työtä. Useimmat eivät pysty siihen. Kun olet yksi niistä harvoista, jotka pystyvät siihen, se saa sinut tuntemaan olosi todella hyväksi – tärkeä ominaisuus todellisessa pahiksena.

Editointi on tuskallista.

Kaikki kohtauksen kirjoittamiseen käytetty vaiva ja aika voi mennä hukkaan, jos se ei sovi tarinaan. Sillä ei ole väliä, onko se lempikohtauksesi: Jos se ei sovi kirjaasi, se ei sovi kirjaasi – ja se on leikattava. Kirjoituksesi poistaminen, etenkin sanojen, joiden luomiseen olet uhrannut niin paljon, voi olla uskomattoman tuskallista. Mutta teet sen kivusta huolimatta, koska syvällä sisimmässäsi olet kova kuin naulankantaja ja tiedät, että kirjasi hyötyy siitä enemmän.

(The 5 Biggest Fiction Writing Mistakes (& How to Fix Them))

Tietää, milloin olet ”valmis”, on mahdotonta.

Onko 1. kappaleesi tarpeeksi vahva? Teetkö tarpeeksi näyttämistä etkä kertomista? Pitäisikö päähenkilösi kävellä vai saunoa tässä tietyssä kohtauksessa? Olet luonnoksessa nro 17, ja luettuasi sen uudelleen ajattelet, että 18. luonnos saattaa olla tarpeen. (OH BOY -teoksessa on yksi lause, jonka kirjoitin uudelleen joka kerta, kun luin sen uudelleen!) Valmis voi olla lopullinen termi, kun on kyse baseball-ottelun tai Broadway-esityksen päättymisestä, mutta se on suhteellinen, kun on kyse kirjoittamisesta. Loppujen lopuksi kirjoittamisessa ei ole mitään selvää merkkiä siitä, että käsikirjoituksesi on täydellinen. Jossain vaiheessa jokaisen kirjailijan on otettava uskonhyppy ja luotettava työhönsä. Se ei ole helppoa, ja siksi se on eräänlaista badasseria.

Kylmäkysely agentille on pelottavaa.

Kylmäkysely agentille on kuin koputtelisi ovelta ovelle tuntemattomassa naapurustossa ja yrittäisi vakuuttaa ihmiset siitä, että heidän pitäisi paitsi arvostaa hiustenleikkaustasi myös investoida hiustenleikkaukseesi. Vaatii paljon sisua laittaa itsensä (ja käsikirjoituksensa, jota on työstänyt ties kuinka kauan) tuonne maailman arvioitavaksi. Harvalla ihmisellä on rohkeutta tehdä niin, mutta kovanaamoilla on.

Hylkäyksiä on kaikkialla (ja silti jatkat eteenpäin).

Olipa hylkäys sitten agentilta, kustantajalta, kirjoittajaryhmän kritiikkikumppanilta, sisäiseltä kriitikoltasi tai perheenjäseneltäsi, joka ei pidä kirjoittamista hyvänä ajankäyttönä, taistelet silti eteenpäin saavuttaaksesi unelmasi käsikirjoituksen loppuunsaattamisesta ja sen julkaisemisesta. Sinnikkyys ja päättäväisyys ovat välttämättömiä ominaisuuksia kirjailijalle (ja myös badassille).

(Kuinka pitkiä romaanin lukujen pitäisi olla?)

Palkan saaminen työstäsi on vaikeampaa kuin koskaan.

Me kaikki haaveilemme seitsennumeroisista ennakoista ja tuhlaamme rahaa johonkin, mitä olemme aina halunneet, kuten hienoon autoon. Totuus on kuitenkin se, että suurin osa ennakoista on niin pieniä, etteivät ne riitä edes sellaisen käytetyn auton ostamiseen, jonka kukoistuskausi oli lähes vuosikymmen sitten. Jos kirjoitat kirjaa, sinulla on vaikeat mahdollisuudet ja pieni palkkio – ja silti jatkat eteenpäin, koska kirjoittaminen on se, mihin olet syntynyt. Kuulostaa samalta supersankarin mantralta – ja supersankari on vain pahis puvussa.

Unelman toteuttaminen on harvinaista – ja mahtavaa.

Monet ihmiset yrittävät kirjoittaa kirjan, mutta vain harvat onnistuvat. Johtui se sitten siitä, että he eivät panostaneet siihen aikaa, tehneet vaikeita uhrauksia, pelkäsivät liikaa, etteivät ole tarpeeksi hyviä, luovuttivat, kun meno kävi vaikeaksi jne, mutta he eivät tehneet kaikkea, mitä heidän olisi pitänyt tehdä, jotta heidän tavoitteensa toteutuisi. Jos olet saanut käsikirjoituksesi valmiiksi (tai olet saamassa sen valmiiksi), kuulut pieneen, valikoituun joukkoon ihmisiä, jotka ovat saaneet sen valmiiksi. Ja aina kun olet tehnyt kovasti töitä saavuttaaksesi vaikeasti saavutettavan unelmasi, olet epäilemättä kovanaama … eikä kukaan voi koskaan ottaa sitä sinulta pois.

Klikkaa jatkaaksesi klikkaamalla.