8 buddhalaista vinkkiä vihan käsittelyyn

Buddhalaiset puhuvat ehkä paljon rakkaudesta, myötätunnosta ja suvaitsevaisuudesta, mutta kun Dalai-laman kaltaiset suuretkin mestarit myöntävät suuttuvansa toisinaan, niin onko meillä muillakaan toivoa? Tiede saattaa sanoa, että vihan tunteminen on täysin normaalia, psykologit neuvovat meitä ilmaisemaan vihamme, ja joissakin uskonnoissa viha on jopa oikeutettua. Buddhalaisuus sen sijaan sanoo, että viha on aina pahasta.

Kahdeksannella vuosisadalla elänyt buddhalainen oppinut Shantideva kuvasi vihaa äärimmäiseksi negatiiviseksi voimaksi, jolla on kyky tuhota se hyvä, jonka luomiseksi olemme niin kovasti tehneet työtä. Ajattele sitä. Yksi hetki vihaa yhdistettynä aseeseen voi täysin muuttaa jonkun tulevaisuuden vapaasta elämästä elämäksi kaltereiden takana. Arkipäiväisempi esimerkki olisi se, miten viha voi tuhota ystävyyden ja luottamuksen, jonka rakentamiseen on saattanut kulua vuosikymmeniä. Viime kädessä viha on vaarallisempaa kuin kaikki maailman pommit, aseet ja veitset yhteensä.

Tiedämme, että viha ei ole onnellinen mielentila, mutta mitä voimme tehdä sille? Buddhalaisuus tarjoaa useita yksinkertaisia menetelmiä, jotka auttavat meitä muuttamaan mielemme. Varoitetaan – mitään taikapillereitä ei ole! Tässä kahdeksan parasta buddhalaista vinkkiä vihan käsittelyyn:

Tat’s Life: Samsara

Buddhan ensimmäinen opetus 2500 vuotta sitten menee suoraan asiaan: elämä on epätyydyttävää. Arvatkaa mitä? Elämämme ei tule koskaan olemaan tyydyttävää.

Me synnymme, me kuolemme. Välissä on hyviä ja huonoja aikoja ja aikoja, joita emme luultavasti edes tunne juuri mitään: tätä loputonta kiertokulkua buddhalaisuus kutsuu ”samsaraksi”. Kun tulimme tähän maailmaan, kukaan ei sanonut, että elämä olisi mukavaa ja helppoa ja jatkuvasti hauskaa ja että asiat menisivät aina juuri niin kuin haluaisimme. Kun ymmärrämme oman tilanteemme samsarassa, se antaa meille mahdollisuuden ymmärtää myös kaikkien muiden tilannetta.

Me kaikki olemme tässä yhdessä. Vihaisuus tilanteita, muita tai itseämme kohtaan ei paranna mitään. Muut ihmiset sanovat ja tekevät asioita, joista emme ehkä pidä, koska – kyllä – heidänkin elämänsä on paskaa.

Tällainen ajattelu voi muuttaa näkökulmamme radikaalisti. Vaikka jokainen meistä saattaakin tuntua olevan oman universumimme keskus, se ei tarkoita, että kaiken pitää mennä – tai tulee koskaan menemään – juuri niin kuin me haluamme.

Ole sankari: Kärsivällisyys

Häiritsevät tunteet voitetaan parhaiten niiden vastustajan kautta; tulta vastaan taisteleminen tulella ei yksinkertaisesti toimi. Miksi? Mielemme on mahdotonta pitää hallussaan kahta vastakkaista tunnetta samanaikaisesti. Et voi huutaa jollekulle ja olla kärsivällinen hänen kanssaan samaan aikaan – se ei vain toimi. Monet pitävät kärsivällisyyttä usein heikkouden merkkinä, jolloin annat toisten kävellä ylitsesi ja päästä kuin koira veräjästä. Todellisuus ei kuitenkaan voisi olla erilaisempi. Kun olemme turhautuneita, kuinka helppoa on yksinkertaisesti huutaa ja huutaa? Ja kuinka vaikeaa on pysyä rauhallisena ja hallita tunteitamme? Tunteidemme seuraaminen ei tee meistä sankareita – se tekee meistä heikkoja. Seuraavan kerran kun siis olet vähällä huutaa pääsi irti, vedä kärsivällisyyden miekka esiin ja leikkaa sen sijaan oman vihasi pää irti.

Miten? Voisimme kokeilla hengittää syvään – suora vastalääke lyhyille, teräville hengityksille, joita teemme suuttuessamme – jos huomaamme itsemme jännittyvän. Voimme laskea hitaasti sataan, jotta estämme itseämme sanomasta asioita, joita kadumme myöhemmin. Tai jos olemme suorassa vastakkainasettelussa, saatamme haluta poistaa itsemme tilanteesta, ennen kuin kaikki menee pieleen. Jokainen tilanne on erilainen, joten sinun on käytettävä aivojasi nähdäksesi, mikä toimii sinulle parhaiten.

Otaudu tositoimiin: analysoi tilanne

Kun olemme vihaisia, raivomme näyttää saapuvan paikalle jonkinlaisena suojelijana, ikään kuin parhaana ystävänä, joka valvoo etujamme ja auttaa meitä taistelukentällä. Tämä illuusio antaa meille mahdollisuuden ajatella, että vihaisuus on oikeutettua. Mutta jos katsomme tarkkaan, viha ei ole ystävämme vaan vihollisemme.

Viha aiheuttaa meille stressiä, ahdistusta, unen ja ruokahalun menetystä. Jos jatkamme suuttumista jollekulle, se luo pitkäkestoisen vaikutelman muihin. Olkaamme rehellisiä: kuka haluaa hengailla vihaisen ihmisen seurassa?

Kun meitä syytetään jostain ja tunnemme, että puolustussolmu alkaa kiristyä vatsassamme, meidän pitäisi pysähtyä ja ajatella järkevästi. On vain kaksi vaihtoehtoa: joko syytös on totta tai se on väärä. Jos se on totta, miksi meidän pitäisi olla vihaisia? Jos haluamme olla kypsiä aikuisia, meidän pitäisi myöntää asia, oppia siitä ja jatkaa elämäämme eteenpäin. Jos se ei ole totta, miksi meidän pitäisi taas olla vihaisia? Henkilö teki virheen – emmekö ole koskaan elämässämme tehneet sellaista?

Katso mielesi: Meditaatio

Meditaatio ja mindfulness-harjoitukset voivat olla erittäin hyödyllisiä vihaa torjuttaessa. Monet saattavat pitää meditaatiota ajanhukkana – miksi käyttää 20 minuuttia tyynyllä istumiseen, kun voisimme ottaa kaiken irti päivästä, eikö niin? Toiset ajattelevat, että meditaatio on mukava pakopaikka todellisesta elämästä, jossa voimme viettää aikaa erillään lapsista/sähköposteista/miehestä/vaimosta.

Mutta meditaatio on paljon enemmän – se on valmistautumista todelliseen elämään. Ei ole hyvä, jos meditoimme myötätuntoa joka aamu, mutta heti töihin päästyämme huudamme työntekijöillemme ja valitamme työkavereistamme.

Meditaatio tutustuttaa mielemme positiivisiin ajatuksiin – kärsivällisyyteen, rakkauteen, myötätuntoon – ja se on jotakin, mitä voimme tehdä missä tahansa ja milloin tahansa. Jos käytämme puoli tuntia aamumatkastamme kuunnellessamme lempimusiikkiamme, vähintä, mitä voimme tehdä, on käyttää kymmenen minuuttia tuosta ajasta siihen, että tuotamme ajatuksia rakastavasta ystävällisyydestä muita kohtaan – jotain, joka vähentää tehokkaasti vihaa ja tekee meistä ihmisen, jonka seurassa muut haluavat olla.

Kyykisty: opi viholliseltasi

Buddhalaisuus opettaa meidät usein toimimaan täsmälleen päinvastoin kuin mitä normaalisti teemme. Kun olemme vihaisia jollekin, halumme kostaa. Lopputulos? Jäämme yhtä onnettomiksi, jos emme vielä onnettomammiksi kuin ennen. Vaikuttaa vastenmieliseltä, mutta päinvastainen toiminta antaa päinvastaisen tuloksen: tien onnellisuuteen.

Kuulostaa hullulta, mutta ajattele, että voisit ottaa vihasi kohteen opettajaksesi. Jos haluamme tulla paremmiksi – eli kärsivällisemmiksi, rakastavammiksi, ystävällisemmiksi, onnellisemmiksi ihmisiksi – meidän on harjoiteltava. Me kaikki tiedämme, että maailmanluokan jalkapalloilijaksi tai viulistiksi tuleminen vaatii aikaa ja vaivaa, joten miksi se olisi erilaista henkisten harjoitustemme kanssa? Jos ympärillämme on aina ihmisiä, jotka tekevät ja ovat samaa mieltä kaikesta, mitä haluamme, meillä ei koskaan ole haasteita.

Tällöin henkilöstä, jolle olemme vihaisia, tulee äärimmäisen arvokas, mikä antaa meille tilaisuuden todella harjoitella kärsivällisyyttä. Tämä hillitsee välittömästi vihaisten tunteiden nousevaa virtaa, koska se muuttaa näkökulmamme siitä, mitä hän on tehnyt meille, siihen, mitä hän tekee meille.

Muista kuolema: Impermanence

Sinä tulet kuolemaan. Minä kuolen. Me kaikki tulemme kuolemaan. Kun siis se ihminen, jota emme voi sietää, tekee jotain, mikä todella ärsyttää meitä, pysähtykää ja miettikää: ”Kun olen kuolinvuoteellani, välitänkö siitä?”. Vastaus on luultavasti selvä ”ei”, paitsi jos tiedämme, että kyseinen henkilö on todella päättänyt ottaa maailman haltuunsa ja tuhota sen. Tämä pieni vinkki on niin yksinkertainen, mutta auttaa silti helpottamaan monia elämän pieniä harmituksia.

Me kaikki tiedämme, että tulemme kuolemaan, mutta se ei tietenkään ole jotain, mitä todella tiedämme. Kuolema on abstrakti, kaukainen käsite, joka tapahtuu muille ihmisille – vanhoille, sairaille, kummajaisonnettomuuksiin joutuneille. Mutta se ei ole todellisuutta. Nuoret kuolevat ennen vanhoja ihmisiä, terveet ihmiset kuolevat ennen sairaita ihmisiä, joka ikinen päivä.

Kun keskitymme lopulliseen tulevaan kuolemaamme (huomenna? vuoden päästä? 50 vuoden päästä?), monet asiat, jotka normaalisti laittaisivat meidät liikkeelle, muuttuvat kirjaimellisesti mitättömiksi. Kyse ei ole siitä, etteivätkö ne enää ärsyttäisi meitä, vaan siitä, että huomaamme, ettei ole mitään järkeä tuhlata kallisarvoista aikaamme, henkeämme tai energiaamme niihin.”

Mitä kiertää: Karma

Ihmiset sanovat: ”Mikä kiertää, se kiertää” tai ”Se on hänen karmansa – hän ansaitsee sen, mitä hänelle tapahtuu”, tarkoittaen, että ihmiset niittävät sitä, mitä he kylvävät. Tämä ei aivan vastaa buddhalaista käsitystä karmasta, joka on paljon monimutkaisempi ja hienovaraisempi. Silti, vaikka ihmiset näyttävät melko mielellään huomauttaneen, että toisten kärsimys on heidän karmaansa, useimmat ovat pidättyväisiä näkemään, että kun he itse ovat hankalassa tilanteessa, myös se on syntynyt heidän karmastaan.

Kaikki, mitä koemme – uskomattoman iloisista hetkistä epätoivon syvyyksiin – syntyy syistä. Nämä syyt eivät vain putoa tyhjästä syliimme, vaan ne ovat meidän itse luomia. Kun siis koemme jonkin kauhean tilanteen, voimme sen sijaan, että antaisimme vihan ottaa vallan, pysähtyä ja miettiä: Mistä tämä tuli, ja haluanko pahentaa sitä?

Karmassa on kyse siitä, miten käyttäydymme pakonomaisesti, reagoimalla asioihin samalla vanhalla tavalla kuin aina ennenkin. Jos ymmärrämme, miten karma toimii, huomaamme, että meillä on kyky muuttaa tulevia kokemuksiamme sillä, mitä teemme nyt – ja tässä se tarkoittaa kärsivällisyyden harjoittamista silloin, kun viha puree.

Ei se ole todellista: Tyhjyys

Vaikka kärsivällisyys saattaa olla suora vastalääke, niin tyhjyys on vahvin vastalääke, ei vain vihaa vastaan, vaan kaikkia ongelmiamme ja vaikeuksiamme vastaan. Itse asiassa ei ole väliä, kuinka kärsivällisiä olemme, jos emme ole ymmärtäneet tyhjyyttä tai tyhjyyden olemusta, ongelmat jatkavat sataa päällemme kuin intialainen monsuuni.

Jos otamme hetken aikaa analysoidaksemme mieltämme, kun olemme vihaisia, huomaamme jotakin: voimakkaan tunteen ”minusta” tai ”minä”. ”Olen niin vihainen siitä, mitä sanoit minulle. En voi uskoa, mitä hän teki ystävälleni! Minä olen ehdottomasti oikeassa tässä asiassa, ja hän on ehdottomasti väärässä!” Minä, minä, minä.

Kun olemme vihaisia, meillä on täydellinen tilaisuus analysoida tätä niin konkreettisesti esiintyvää ”minä”. Sitä ei ole olemassa! Emme sano, että meitä ei ole olemassa tai että millään ei ole merkitystä, vaan että kun yritämme löytää tämän ”minä” – onko se mielessämme? ruumiissamme? molemmissa? – emme voi mitenkään sanoa: ”Kyllä, siellä se on!”

Tätä on ihmisten vaikea ymmärtää, mutta tosiasia on, että kun alamme analysoida todellisuutta, se muuttaa radikaalisti näkökulmaamme. Huomaamme, ettei koskaan ollutkaan mitään sellaista, josta voisimme tarkkaan ottaen olla vihaisia.”

Yhteenveto

Ei ole väliä, kuinka monta kertaa toistamme ”en suutu”; ilman todellista ponnistelua emme koskaan saavuta sitä mielenrauhaa, jota me kaikki toivomme.

Yllä olevat kohdat eivät ole vain kiva lista – ne ovat todellisia työkaluja, joita voimme käyttää vapautuaksemme turhautumisesta, vihasta ja surusta. Harjoittelemalla kuka tahansa meistä voi tehdä sen.