8 – Muistisairausoireyhtymä

Muistisairausoireyhtymää sairastavilla potilailla on hämärtymätön aistimus, ja he vaikuttavat valppailta, kykenevät keskittymään ja ovat yhteistyökykyisiä. Havainto- ja älylliset taidot ovat säilyneet. Amnesiapotilaat eivät saa normaaleista poikkeavia tuloksia tehtävissä, jotka edellyttävät sellaisen ärsykesarjan välitöntä toistamista, joka ei ylitä lyhytkestoisen muistin (työmuistin) varastointikapasiteettia (memory span). Muistisairaus ei vaikuta yhtä lailla muistiin, joka on hankittu sairauden puhkeamisen jälkeen kuin ennen sairauden puhkeamista (anterogradinen ja retrogradinen muistisairaus). Amnesian tutkiminen on ollut ensiarvoisen tärkeää muistia välittävien aivorakenteiden tunnistamiseksi. Vaikka muistinmenetysoireyhtymä on harvinainen kliinisessä käytännössä, se on teoreettisesti erittäin tärkeä muistin organisoinnin ja hermostollisen perustan ymmärtämisen kannalta. Edelleen kiistellään siitä, muodostaako muistinmenetysoireyhtymä yhtenäisen kokonaisuuden, mutta kaukomuistin menetyksen laajuudessa on selvää vaihtelua riippuen patologian paikasta.