A Body-Swap Horror Comic

Olen vuoden 2018 lokakuusta lähtien lukenut Shuzo Oshimin A Trail of Blood -nimistä mangaa siitä lähtien, kun Super Eyepatch Wolf antoi sille ykköspaikan omassa tai sen sijaan Mega Diepatch Wolfin top 10 Halloween-suosituksessa. Ja se on ollut raitistuttava, koukuttava, hyytävä, trilleri ja siinä on käänteitä, jotka saavat rehellisesti vatsan loksahtamaan.

Aiemmin ainoa kosketukseni Oshimin teoksiin oli Happinessin kaksi ensimmäistä nidettä, joista pidin aika paljon ja joihin täytyy joskus palata uudelleen. Olin myös tietoinen The Flowers of Evilistä, mutta vain muutamasta karseasta pätkästä anime-adaptaatiosta.

Viime aikoina Super EyePatch Wolf julkaisi videon joistakin Oshimin töistä, keskittyen enimmäkseen A Trail of Bloodiin, ja jossain vaiheessa hän mainitsee manga Inside Marin, josta en ollut kuullut aiemmin. Pidin hänen lyhyttä kuvaustaan sarjasta kiehtovana. Video sai minut myös vakuuttuneeksi siitä, että Oshimi on tehnyt paljon töitä, jotka pitäisi kuluttaa kokonaisuudessaan. Ja koska otan aina kiinni A Trail of Bloodin lukuja, päätin, että minun pitäisi alkaa lukea hänen kaikkia teoksiaan. Niinpä aloitin Inside Marista.

Viime yönä sain sarjan päätökseen, ja se oli uskomaton. Se kertoo nuoresta miehestä, jota voi kuvailla hikikomoriksi, ja mielenkiintoisesti hänen nimensä on Isao Komori (en ole varma oliko tämä tarkoituksellista). Masentunut, säälittävä, työtön, collegen keskeyttänyt, videopelaamista harrastava incel, Isao väijyy tavallisesti teini-ikäistä tyttöä, ja eräänä päivänä hänen mielensä on nyt tytön ruumiissa. Oli sekä kiehtovaa että tyydyttävää nähdä, miten miesnäkökulma voi reagoida siihen, että häntä esineellistetään naisena, ja miten äärimmäisen eristäytynyt ihminen voi reagoida niin syvällisesti ihmiskontaktiin.

Sarjassa käsitellään asioita kuten identiteettiä ja sitä, miten kaikki projisoivat aina haluamansa tähän tyttöön, jonka nimi on muka Mari Yoshizaki. Ja lopulta naisvartaloon kangistunut mies lyöttäytyy yhteen vanhurskaasti poseeraavan, mutta yhtä heiveröisen lukiolaistytön Yori Kakiguchin kanssa. Yhdessä he yrittävät selvittää, mitä ”oikealle Marille” tapahtui, mutta lopulta he huomaavat, että koko hänen elämänsä ajan muut ovat projisoineet häneen, mikä estää hänen perheensä ja ikätoverinsa ymmärtämästä häntä oikeasti, ja että todellisuudessa kukaan ei tunne häntä oikeasti.

Jotta asia olisi vielä hämmentävämpi, voisi ajatella, että ehkä Marin tietoisuus olisi siirretty Isaon ruumiiseen, mutta näin ei kuitenkaan ole. Sen sijaan alkuperäinen Isao jatkaa elämäänsä normaalisti, ja Marissa oleva Isao on vain kopio hänen mielestään.

Tästä seuraa paljon eettisiä kysymyksiä. Kuten se, onko tämä kopio pätevä henkilö, mikä saattaa muistuttaa joitakin Black Mirrorin digitaalisena kopiona olemisen eksistentiaalisesta kriisistä. Pitäisi varmaan myös varoittaa, että tämä manga ei kaihda masturbaation kuvaamista mahdollisimman epämiellyttävin yksityiskohdin, jonka tarkoitus on sitten tuoda esille se, onko Isaon toiminta Marin sisällä masturbointia vai raiskausta. Niin tai näin, skenaario ei ole luonnollinen.

Viihdefandomeissa on termi ”mindfuck”, joka tarkoittaa sitä, että tarina on niin häiritsevän monimutkainen ja psykologisesti syvä, että katsojasta riippuen se joko turhauttaa turhauttavasti tai kiihottaa älyllisesti. Tai molempia. Esimerkkejä, joihin tämä termi soveltuu animen kohdalla, ovat Serial Experiments Lain, Akira, Neon Genesis Evangelion, Paranoia Agent ja Revolutionary Girl Utena. Jotkut saattavat käyttää sitä myös kuvaamaan Perfect Bluea, Monsteria ja Shin Sekai Yoria.

Kun manga eteni kohti loppua, sitä enemmän mindfuck-termi tuli siihen sopivaksi. Aloin jo vähän jännittää, että ehkä sarja ei suoraan paljasta, miten Isaon mieli päätyi Marin kehoon. En tietenkään aio spoilata, miten se tapahtui, mutta se miten paljastuu, mikä on erinomaista niille, joita olisi saattanut häiritä, jos näin ei olisi tapahtunut. Nähdäkseni suurin piirtein kaikki ratkeaa loppuun mennessä, mutta törmäsin joihinkin lukijoihin, jotka sanoivat olevansa pettyneitä, koska he eivät olleet varmoja siitä, mitä järkeä kaikessa oli.

Minulle tosielämässä tapahtuu paljon asioita ilman järkeä. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä järkeä useimpien rikosten tekemisessä on. Mutta tämän mangan tapauksessa uskon, että sillä on tarkoitus. Mutta ennen kuin puhun siitä, uskon, että mangaa tai mitä tahansa fiktiota lukiessa on yleensä jokin tarkoitus. Usein se on vain jotain, jonka lukija keksii, ja riippuen siitä, mitä on lukenut, se voi tulla nopeasti mieleen tai joskus sitä täytyy miettiä hieman. Myönnettäköön, että tämä väite ei päde kaikkeen; joissakin kaunokirjallisissa teoksissa voi tietysti olla vain huono kirjoitus.

Sitä huolimatta, että mielestäni ”pointin” olemassaolo ei ole se, minkä pitäisi tehdä tai rikkoa tarina; tässä tapauksessa tämä oli loistavasti kerrottu tarina teemoineen, ja nuo teemat olivat pointti. Tämä oli tarina itsensä toteuttamisesta, sukupuolesta, odotuksista, oletuksista ja projektioista irtautumisesta, seksuaalisesta heräämisestä, identiteetistä, koulukiusaamisesta, toimijuudesta, vertaispaineesta, hyväksikäytöstä, ehdollisesta rakkaudesta, aikuistumisesta, oman polun takomisesta, oman elämän hallinnan takaisin ottamisesta jne.

Jossain mielessä manga muistuttaa minua tavallaan australialaisesta kauhumokumentista nimeltä Mungojärvi (Lake Mungo), jos jotakuta kiinnostaa joku vastaava. Suosittelen myös tutustumaan Ryan Hollingerin arvosteluun siitä The Saddest Horror Movie You’ve Never Seen.

Inside Mari -mangasta tehtiin kyllä live-action-tv-sarja, mutta näkemäni perusteella se ei vain osu samoihin selkäpiitä karmiviin chiller-biitteihin kuin manga, jonka Oshimi on mestari.

Jos olet kiinnostunut lukemaan tämän, siitä on englanninkielinen julkaisu Denpa Booksin kustantamana.

Edit: Huomasin, että Inside Mari on luettavissa myös Crunchyrollissa, jos sinulla on tilaus.