ADA Law Deaf – Sign Language Interpreters

ADA Questions and Answers for Health Care Providers

• ADA home page
• Revised ADA Regulations
• Implementing Title II and Title III

Lääkäreiden, sairaanhoitajien, hammaslääkäreiden, erikoislääkäreiden, terapeuttien ja muiden terveydenhuollon palveluntarjoajien on kommunikoitava keskenään, jotta he voivat tarjota tarkoituksenmukaisia, tehokkaita ja laadukkaita terveydenhuollon palveluja. Liittovaltion vammaisdiskriminointilainsäädäntö edellyttää yhtäläistä pääsyä ja yhtäläisiä mahdollisuuksia osallistua terveydenhuoltopalveluihin ja hyötyä niistä sekä tehokasta viestintää kuurojen tai huonokuuloisten henkilöiden kanssa. Näihin lakeihin kuuluvat:

• Section 504 of the Rehabilitation Act of 1973 – sovelletaan liittovaltion terveydenhuoltopalveluihin ja -laitoksiin; ja terveydenhuollon tarjoajiin, jotka ovat myös liittovaltion taloudellisen tuen saajia, tavallisesti suorana rahoituksena (kuten liittovaltion Medicaid-varat) tai avustuksina (kuten liittovaltion tutkimusapuraha).
• Ammattilaisten vammaislain II osasto – koskee kaikkia julkisia (osavaltioiden ja kuntien) terveydenhuollon tarjoajia.
• Ammattilaisten vammaislain III osasto – koskee kaikkia yksityisiä terveydenhuollon tarjoajia.

Q. Mitkä terveydenhuollon tarjoajat kuuluvat ADA:n piiriin?
A. ADA:n III osasto koskee kaikkia yksityisiä terveydenhuollon tarjoajia riippumatta toimipisteen koosta tai työntekijöiden määrästä. 28 C.F.R 36.104 (http://www.ada.gov/reg3a.html#Anchor-36104) Sitä sovelletaan sekä fyysisen että mielenterveyspalvelujen tarjoajiin. Sairaalat, hoitokodit, psykiatriset ja psykologipalvelut, yksityislääkärien vastaanotot, hammaslääkärit ja terveysklinikat kuuluvat ADA:n soveltamisalaan kuuluviin terveydenhuollon tarjoajiin. Jos lääkärin, hammaslääkärin tai psykologin vastaanotto sijaitsee yksityiskodissa, kodin julkiseen tarkoitukseen käytettävää osaa (sisäänkäynti mukaan luettuna) pidetään ”julkisena majoituspaikkana”. 28 C.F.R. 36.207 (http://www.ada.gov/reg3a.html#Anchor-36104)
Q. Mikä on ADA:n mukainen terveydenhuollon tarjoajien velvollisuus kuuroja tai huonokuuloisia henkilöitä kohtaan?
A. Terveydenhuollon tarjoajilla on velvollisuus tarjota apuvälineitä ja palveluja, joilla varmistetaan, että kommunikointi kuulovammaisten henkilöiden kanssa on yhtä tehokasta kuin kommunikointi muiden kanssa. C.F.R. 36.306© (http://www.ada.gov/reg3a.html#Anchor-97857)
Q. Kenelle terveydenhuollon tarjoajan on tarjottava tehokasta viestintää?
A. Terveydenhuoltopalvelujen tarjoajan on varmistettava, että se pystyy kommunikoimaan tehokkaasti asiakkaidensa, asiakkaidensa ja muiden kuulovammaisten henkilöiden kanssa, jotka hakevat tai saavat sen palveluja. 56 Fed. Reg. at 35565. (http://www.nad.org/issues/health-care/providers/questions-and-answers), (http://www.ct.gov/opapd/cwp/view.asp?a=1756&q=443160) Tällaiset henkilöt eivät välttämättä ole aina terveydenhuollon tarjoajan ”potilaita”. Jos esimerkiksi synnytystä edeltäviä kursseja tarjotaan palveluna sekä isille että äideille, kuulovammaiselle isälle on tarjottava apuvälineitä tai palveluja, jotka tarjoavat hänelle samat mahdollisuudet hyötyä kursseista kuin muillekin isille. Samoin kuulevan lapsen kuuro vanhempi voi tarvita apuvälineitä tai palveluja antaakseen tietoon perustuvan suostumuksen lapsen leikkaukseen.

Q. Minkälaisia apuvälineitä ja palveluja ADA edellyttää tehokkaan viestinnän varmistamiseksi kuulovammaisten henkilöiden kanssa?
A. Asianmukaisiin apuvälineisiin ja palveluihin voi kuulua palveluja ja laitteita, kuten päteviä tulkkeja, kuunteluapuvälineitä, muistiinpanovälineitä ja kirjallista materiaalia kuulovammaisille henkilöille sekä päteviä lukijoita, nauhoitettuja tekstejä ja pistekirjoitettua tai isokirjoitettua materiaalia näkövammaisille henkilöille. 28 C.F.R. 303(b)(1) (http://www.ada.gov/reg3a.html#Anchor-97857)
Q. Miten terveydenhuollon tarjoaja määrittää, mikä apuväline tai palvelu on paras kuulovammaiselle potilaalle?
A. Apuvälinevaatimus on joustava, ja terveydenhuollon tarjoaja voi valita eri vaihtoehdoista, kunhan tuloksena on tehokas viestintä kuulovammaiselle henkilölle. Kuulovammainen henkilö tietää parhaiten, millä apuvälineellä tai palvelulla hän pystyy kommunikoimaan tehokkaasti terveydenhuollon tarjoajan kanssa. Oikeusministeriö odottaa, että terveydenhuollon tarjoaja neuvottelee henkilön kanssa ja harkitsee huolellisesti hänen itse arvioimiaan kommunikointitarpeita ennen tietyn apuvälineen tai palvelun hankkimista. 56 Fed. Reg. at 35566-67.
Q. Miksi apuvälineet ja -palvelut ovat niin tärkeitä terveydenhuollossa?
A. Apuvälineitä ja -palveluja tarvitaan usein turvallisen ja tehokkaan lääketieteellisen hoidon tarjoamiseksi. Ilman näitä apuvälineitä ja palveluja hoitohenkilökunnalla on suuri vaara, että se ei ymmärrä potilaan oireita, tekee väärän diagnoosin potilaan lääketieteellisestä ongelmasta ja määrää riittämättömän tai jopa haitallisen hoidon. Samoin potilaat eivät välttämättä ymmärrä lääketieteellisiä ohjeita ja varoituksia tai lääkemääräysohjeita.
Q. Onko ADA:n apuvälineitä ja palveluja koskevia vaatimuksia rajoitettu?
A. Kyllä. ADA:ssa ei vaadita sellaisen apuvälineen tai palvelun tarjoamista, joka aiheuttaisi kohtuutonta rasitusta tai muuttaisi olennaisesti terveydenhuollon tarjoajan tarjoamien tavaroiden tai palvelujen luonnetta. 28 C.F.R. 36.303(a) (http://www.ada.gov/reg3a.html#Anchor-97857) Terveydenhuollon tarjoajaa ei kuitenkaan vapauteta velvollisuudesta tarjota vaihtoehtoista apuvälinettä tai palvelua, jos kyseisen apuvälineen tai palvelun tarjoaminen ei aiheuta perustavanlaatuista muutosta tai kohtuutonta rasitusta. 28 C.F.R. 36.303(f) (http://www.ada.gov/reg3a.html#Anchor-97857) Molemmat rajoitukset on johdettu kuntoutuslain 504 pykälän mukaisista voimassa olevista säännöksistä ja oikeuskäytännöstä, ja ne on määritettävä tapauskohtaisesti.

Q. Milloin apuvälineen tai palvelun tarjoaminen olisi kohtuuton rasite?
A. Kohtuuton taakka on asia, johon liittyy huomattavia vaikeuksia tai kustannuksia. Huomioon otettavia tekijöitä ovat muun muassa apuvälineen tai palvelun kustannukset, terveydenhuollon tarjoajan yleiset taloudelliset resurssit, palveluntarjoajan työntekijöiden määrä, oikeutetut välttämättömät turvallisuusvaatimukset, vaikutus palveluntarjoajan resursseihin ja toimintaan sekä apuvälineen tai palvelun löytämisen tai tarjoamisen vaikeus. 28 C.F.R. 36.104 (http://www.ada.gov/reg3a.html#Anchor-36104)
Q. Onko terveydenhuollon tarjoajan maksettava apuvälineestä tai palvelusta lääkärin vastaanotolla, jos kyseisen apuvälineen tai palvelun kustannukset ylittävät palveluntarjoajan vastaanotosta perimän maksun?
A. Tietyissä tilanteissa kustannukset, jotka aiheutuvat apuvälineen tai palvelun (esimerkiksi tulkin) tarjoamisesta tehokkaan kommunikaation aikaansaamiseksi tiettyä lääketieteellistä palvelua tarjottaessa, voivat ylittää potilaalta samasta palvelusta perittävän maksun. Terveydenhuollon tarjoajan odotetaan pitävän apuvälineiden ja palvelujen tarjoamisesta aiheutuvia kustannuksia osana liiketoiminnan yleiskustannuksia. Näin ollen niin kauan kuin apuvälineen tai palvelun tarjoaminen ei aiheuta kohtuutonta rasitusta palveluntarjoajan liiketoiminnalle eikä olennaisesti muuta palveluntarjoajan palveluja, palveluntarjoaja voi olla velvollinen maksamaan apuvälineestä tai palvelusta tässä tilanteessa.
Q. Voiko terveydenhuollon tarjoaja veloittaa kuurolta tai huonokuuloiselta potilaalta kaikki tai osan apuvälineen tai palvelun tarjoamisesta aiheutuvista kustannuksista?
A. Ei. Terveydenhuollon tarjoaja ei voi periä potilaalta maksua apuvälineiden ja palvelujen tarjoamisesta aiheutuvista kustannuksista joko suoraan tai potilaan vakuutusyhtiön kautta. 28 C.F.R. 36.301© (http://www.ada.gov/reg3a.html#Anchor-44591)
Q. Kuka on pätevä toimimaan tulkkina terveydenhuollossa?
A. Pätevä tulkki on tulkki, joka pystyy tulkkaamaan tehokkaasti, tarkasti ja puolueettomasti sekä reseptiivisesti että ekspressiivisesti käyttäen tarvittavaa erikoissanastoa. 28 C.F.R. 36.104 (http://www.ada.gov/reg3a.html#Anchor-36104) Lääketieteellisessä ympäristössä tämä tarkoittaa, että tulkin on ehkä tulkattava monimutkaista lääketieteellistä terminologiaa.
Q. Käyttävätkö kaikki kuulovammaiset henkilöt samanlaista tulkkia?
A. Ei. Tulkkeja on monenlaisia. Terveydenhuollon tarjoajan on selvitettävä kuuron tai huonokuuloisen potilaan erityiset kielelliset tarpeet ennen tulkin palkkaamista. Jotkut henkilöt saattavat tarvita tulkkeja, jotka puhuvat sujuvasti amerikkalaista viittomakieltä, kieltä, jonka kielioppi ja syntaksi eroavat englannin kielestä. Toiset saattavat tarvita tulkkeja, jotka käyttävät viittomakielistä englantia, joka on viittomakielen muoto, jossa käytetään samaa sanajärjestystä kuin englannissa. Toiset taas, jotka eivät osaa viittomakieltä, saattavat tarvita suullisia tulkkeja, jotka huolehtivat erityisesti sanojen artikuloinnista kuulovammaisille henkilöille.

Q. Voiko terveydenhuollon tarjoaja vaatia perheenjäseniä ja ystäviä tulkkaamaan kuuroille potilaille?
A. Yleensä ei. Perheenjäsenillä ei useinkaan ole riittävää viittomakielen taitoa, jotta he voisivat tehokkaasti tulkata lääketieteellisessä ympäristössä. Vaikka he hallitsisivat viittomakielen riittävän hyvin kommunikoidakseen potilaan kanssa, perheenjäsenet ja ystävät ovat hyvin usein liian emotionaalisesti tai henkilökohtaisesti mukana tulkatakseen ”tehokkaasti, tarkasti ja puolueettomasti”. Lisäksi potilaan luottamuksellisuuden säilyttämiseen liittyvät ongelmat voivat aiheuttaa ongelmia perheenjäsenten ja ystävien käyttämisessä tulkkeina. 56 Fed. Reg. at 35553.
Q. Missä lääketieteellisissä tilanteissa terveydenhuollon tarjoajan tulisi käyttää tulkin palveluja?
A. Tulkin olisi oltava läsnä kaikissa tilanteissa, joissa vaihdettavat tiedot ovat niin pitkiä tai monimutkaisia, että tulkin käyttö on tarpeen tehokkaan viestinnän varmistamiseksi. Esimerkkeinä voidaan mainita potilaan sairaushistoriasta keskusteleminen, tietoon perustuvan suostumuksen ja luvan hankkiminen hoitoa varten, sairauden diagnoosien, hoidon ja ennusteiden selittäminen, psykoterapian toteuttaminen, yhteydenpito ennen suurempia lääketieteellisiä toimenpiteitä ja niiden jälkeen, monimutkaisten lääkitysohjeiden antaminen, lääketieteellisten kustannusten ja vakuutusten selittäminen sekä potilaan hoidon selittäminen hoitolaitoksesta kotiutumisen yhteydessä.
Q. Onko huulilta lukeminen tehokas tapa kommunikoida kuurojen ja huonokuuloisten kanssa?
A. Ei usein. Jotkut kuurot ja huonokuuloiset turvautuvat kommunikaatiossaan huulilta lukemiseen. Näille henkilöille suullinen tulkki voi olla paras keino varmistaa tehokas viestintä lääketieteellisessä ympäristössä. Kuuron tai huonokuuloisen henkilön kyky puhua selvästi ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hän pystyy lukemaan huulilta tehokkaasti. Koska huulilta lukeminen vaatii jonkin verran arvailua, vain harvat kuurot luottavat pelkkään huulilta lukemiseen tärkeiden tietojen vaihdossa. Neljästäkymmenestä kuuteenkymmeneen prosenttia englannin kielen äänteistä näyttää puhuttuna samalta. Keskimäärin jopa parhaat huulenlukijat ymmärtävät vain 25 prosenttia siitä, mitä heille sanotaan, ja monet ymmärtävät paljon vähemmän. Huulilta lukeminen voi olla erityisen vaikeaa lääketieteellisessä ympäristössä, jossa käytetään usein monimutkaista lääketieteellistä terminologiaa.
Q. Ovatko kirjalliset muistiinpanot tehokas keino kommunikoida kuurojen ja huonokuuloisten kanssa?

A. Tämä riippuu henkilön lukutaidosta. Joidenkin kuurojen henkilöiden lukutaito on paljon alhaisempi kuin kuulevien henkilöiden. Lisäksi kirjallinen viestintä on hidasta ja hankalaa terveydenhuollossa. Monille kuuroille viittomakielentulkin palvelut ovat ainoa tehokas kommunikointimenetelmä. Jotkut kuurot tai huonokuuloiset henkilöt, jotka eivät käytä viittomakieltä, kuten henkilöt, jotka ovat menettäneet kuulonsa myöhemmin elämässään, voivat kuitenkin kommunikoida terveydenhuollon tarjoajien kanssa tehokkaammin kirjallisesti.
Q. Pitääkö terveydenhuollon tarjoajien tehdä suurelle yleisölle avoimista konferensseista, terveysvalistuksesta ja koulutustilaisuuksista kuulovammaisten henkilöiden saavutettavissa olevia?
A. Kyllä. Terveydenhuollon tarjoajien, jotka tarjoavat koulutustilaisuuksia, terveysvalistusta tai konferensseja suurelle yleisölle, on tehtävä nämä tilaisuudet kuurojen ja huonokuuloisten henkilöiden saavutettaviksi. 28 C.F.R. 36.201 (http://www.ada.gov/reg3a.html#Anchor-3800) ja 36.202 (http://www.ada.gov/reg3a.html#Anchor-35326). Tulkkien lisäksi on olemassa erilaisia kuunteluapuvälineitä, jotka voivat olla tarkoituksenmukaisia etäisyyteen ja taustameluun liittyvien ongelmien poistamiseksi huonokuuloisille henkilöille, jotka haluavat osallistua näihin tilaisuuksiin.
Q. Voivatko terveydenhuollon tarjoajat saada verohyvityksiä apuvälineiden ja -palvelujen tarjoamisesta aiheutuvista kustannuksista?
A. Kyllä. Yritykset, myös terveydenhuollon tarjoajat, voivat hakea verohyvitystä. Esimerkkejä tukikelpoisista kustannuksista ovat tulkkien ja muiden apuvälineiden tarjoamisesta aiheutuvat välttämättömät ja kohtuulliset kustannukset sekä laitteiden tai välineiden hankkiminen tai muuttaminen. Vuonna 1990 muutetussa Internal Revenue Code -säädöksessä sallitaan enintään 15 000 dollarin vuosittainen vähennys kustannuksista, jotka liittyvät hyväksyttyjen arkkitehtonisten ja kuljetusesteiden poistamiseen. Vuoden 1990 muutos mahdollistaa myös sen, että tukikelpoiset pienyritykset voivat saada verohyvityksen tietyistä ADA:n noudattamisesta aiheutuvista kustannuksista. Tukikelpoinen pienyritys on yritys, jonka bruttotulot ovat enintään 1 000 000 dollaria tai jonka työntekijämäärä on enintään 30 kokopäiväistä työntekijää. Tukikelpoiset yritykset voivat hakea hyvitystä enintään 50 prosenttia tukikelpoisista esteettömyyskustannuksista, jotka ylittävät 250 dollaria mutta eivät yli 10 250 dollaria. Omnibus Budget Reconciliation Act of 1990, P.L. 101-505, 44 (http://www.ssa.gov/OP_Home/comp2/F101-508.html)
Tämän sivun tiedot ovat National Association of the Deafin (NAD) suosittelemia.