ADad 4: ahdistuneisuushäiriöiden oireilu ja kliininen esiintyminen nuorten keskuudessa Intian maaseutuväestössä
Tavoitteet: Lasten ja nuorten ahdistuneisuushäiriöillä (AD) on ainutlaatuisia kliinisiä piirteitä ja fenotyyppistä monimuotoisuutta. Oireiden esiintyminen vaihtelee alkamisiän, kehitystekijöiden ja sukupuolen mukaan. Tässä tutkimuksessa dokumentoidaan AD:n kliininen esiintyminen nuorilla Intiassa ja tutkitaan oireklustereita eri ikäryhmissä sekä sukupuolen mukaan.
Menetelmät: Viisisataa 11-19-vuoden ikäistä nuorta Pattanakadin ICDS-lohkosta, Allapuzhan piirikunnasta Keralassa, rekrytoitiin ja arvioitiin käyttämällä itsearvioitua Screen for Child Anxiety Related Emotional Disorders (SCARED) -kyselylomaketta ahdistuneisuuden oireklustereiden tunnistamiseksi, ja tätä seurasi diagnoosin vahvistaminen DSM-IV TR: n avulla viikon kuluessa. Ahdistusoireiden klustereita ja vakavuutta (jotka saatiin jatkuvista SCARED-pistemääristä) verrattiin varhais-, keski- ja myöhäisnuoruuden alaryhmien välillä sekä sukupuolten välillä.
Tulokset: Vallitsevimmat ahdistusoireet kaikissa alatyypeissä olivat ahdistunut mieliala, jota todettiin 12,60 prosentissa, jota seurasivat kognitiiviset oireet 9,94 prosentissa tapauksista ja lopuksi fyysiset oireet 9,22 prosentissa tutkimusnäytteestä. Oirekokonaisuudet vaihtelivat alatyypeittäin siten, että ahdistunut mieliala oli yleisempi paniikkihäiriössä (PD), kognitiiviset oireet yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä (GAD) ja fyysiset oireet korostuivat eroahdistuksessa (SeAD) ja sosiaalisessa ahdistuneisuushäiriössä (SoAD). Yleisesti ottaen ahdistuneisuushäiriön ja sen eri alatyyppien vaikeusaste oli enimmäkseen lievää, vaikka merkittävällä osalla oli sairauden (sairauksien) vaikea muoto. AD:n vaikeusaste oli tytöillä tilastollisesti merkitsevästi korkeampi kuin pojilla (P = 0,02). Oireiden esiintymistiheydessä tai ahdistuksen vaikeusasteessa ei ollut merkittävää eroa iän suhteen.
Päätelmät: Ahdistuneisuusoireiden iänmukaisen esitystavan ymmärtäminen voi auttaa hoito-ohjeiden virtaviivaistamisessa ja antaa paremman arvion tautiprosessista.