ADHD:n vaikutukset kommunikaatioon

Miksi minun pitää toistaa itseäni, sanoin sen jo kymmenen kertaa.

Lopeta jo! Parempi, että sinulla on parempi selitys kuin tuo.

Millaista koulussa oli tänään? Äläkä sano ”ei juuri mitään”, jotain on täytynyt tapahtua.

ADHD:n hoidossa ei koskaan ole kyse pelkästään tarkkaavaisuuden tai impulsiivisuuden hoitamisesta. ADHD edustaa puutetta toimeenpanevassa toiminnassa, taitokokonaisuudessa, johon kuuluvat tarkkaavaisuus, impulssikontrolli… ja paljon muuta. ADHD:tä pidetään itsesäätelyn häiriönä, ja se vaikuttaa potentiaalisesti kaikkeen, mikä vaatii suunnittelua ja koordinointia, uni- ja ruokailutottumuksista pitkäaikaisen tiedeprojektin suunnitteluun aina siihen, miten joku puhuu ja kuuntelee keskustelussa.

Valvontatoiminnot toimivat aivojemme ”aivojohtajana”, joka koordinoi ajatuksiamme, tekojamme ja kykyä suunnitella. Se vastaa kaiken kohtaamamme monimutkaisen tiedon lajittelusta, aina oikean äänen huomioimisesta luokkahuoneessa vastausten järjestämiseen nopeatempoisen keskustelun keskellä. ADHD:n kokonaisvaltainen hoito edellyttää laajaa näkemystä ADHD:n usein hienovaraisista vaikutuksista elämään ja puuttumista sen vaikutuksiin kaikkialla, missä ne ilmenevät. Yksi ADHD:n yleisimmin huomiotta jätetyistä näkökohdista on sen suora vaikutus kommunikaatioon.

Talk the Talk

Mielenterveyden häiriöiden diagnostinen ja tilastollinen käsikirja (DSM) 5 on lasten kehityksen ja mielenterveyden alalla työskentelevien lääkäreiden standardoitu diagnoosikäsikirja. Äskettäin päivitetyssä (vaikkakaan vielä julkaisemattomassa) uudessa versiossa kommunikaatio jaetaan kolmeen osa-alueeseen: puheeseen, kieleen ja pragmatiikkaan. Nämä taidot määritellään seuraavasti:

• Puhe käsittää kaiken, mikä liittyy äänteiden tuottamiseen. Yleisiä puheongelmia ovat artikulaatiohäiriöt (odottamaton kyvyttömyys tuottaa tiettyjä äänteitä), änkytys ja änkytys.
• Kieli on sanojen merkitys ja se, miten asetamme ne yhteen. Siihen kuuluvat sanasto, kielioppi ja kerronnallinen diskurssi sekä vastaavat reseptiiviset kielelliset kyvyt. Nykyisessä järjestelmässä yleisiä diagnooseja tällä alueella ovat ekspressiivisen kielen viiveet (esimerkiksi sanojen tai lauseiden käyttäminen odotettua vähemmän) ja reseptiivisen kielen viiveet (ymmärtäminen vähemmän kuin iän perusteella odotetaan).
• Pragmaattinen kieli edustaa kaikkia niitä ei-verbaalisia vivahteita, jotka helpottavat jokapäiväistä keskustelua, ja se käsittää laajasti ottaen kaiken, mikä liittyy kommunikaation sosiaaliseen puoleen. Siihen kuuluvat kaikki viestinnän sanattomat näkökohdat, kuten kasvojen lukeminen ja äänensävyn seuraaminen, sekä sopeutuminen erilaisiin tilanteisiin (kuten puhuminen opettajalle ja vertaiselle). Sellaiset taidot kuin eleiden ymmärtäminen, ei-kirjaimelliset tapaamiset (kuten metafora, ironia ja sarkasmi) ja kasvojen ilmeen muutoksen taustalla olevan emotionaalisen merkityksen havaitseminen riippuvat pragmatiikan intuitiivisesta ymmärtämisestä.

Puhe ja ADHD

Tutkimukset osoittavat, että ADHD:tä sairastavilla lapsilla on vaara sairastua artikulaatiohäiriöihin, jotka heikentävät heidän kykyään tuottaa ikätasolleen sopivia kirjainäänteitä. Tämän lisäksi heillä on yleisesti myös eroja sujuvuudessa ja äänenlaadussa puhuessaan. Eräässä tutkimuksessa ADHD jopa havaittiin näiden puhe-erojen perusteella. Pelkästään oppimisvaikeuksista kärsiviin ikätovereihin verrattuna ADHD:sta kärsivillä lapsilla esiintyi puhuessaan lisääntynyttä äänenvoimakkuutta ja äänenkorkeuden vaihtelua sekä tiettyjä malleja, kuten lisääntyneitä äänitaukoja.

ADHD:sta kärsivät lapset tuottavat enemmän äänellisiä toistoja tai sanan täyteaineita yrittäessään järjestää ajatuksiaan, mikä muistuttaa hieman änkytystä. Tämä voi johtaa kärsimättömyyteen ja väärinymmärryksiin muiden, erityisesti lasten, taholta, sillä heillä ei yleensä ole samanlaista kärsivällisyyttä ja näkökulmaa kuin aikuisilla. Vastaus luokkahuoneessa voi olla tyyliin: ”It’s a story abou … um… a story… um… um… um… it’s about … akidwhofliesakite… um.”

Kommunikaatio ja ADHD

Lapset, joilla on ADHD, käsittelevät myös kieltä eri tavalla. Ensinnäkin heillä on kohonnut riski merkittäviin kielellisiin viiveisiin. Vaikka heillä ei olisikaan erityisiä viivästymisiä, hajamielisyyden ja siihen liittyvien ADHD-oireiden vuoksi he ajautuvat todennäköisemmin pois aiheesta puhuessaan. Heillä on myös usein vaikeuksia löytää oikeita sanoja ja koota ajatuksia nopeasti ja johdonmukaisesti yhteen keskustelussa. Kielioppivirheitä voi esiintyä myös lauseita laadittaessa, koska suunnitteluvaikeuksia esiintyy silloinkin, kun tämän alan perustaidot ovat kunnossa. Kaikki nämä ADHD:hen liittyvät oireet voivat vaikuttaa kykyyn kommunikoida tehokkaasti riippumatta siitä, onko kyseessä varsinainen kielellinen viivästyminen vai ei.

ADHD:ssä kuullun ymmärtäminen voi heikentyä suoraan erityisesti siksi, että on vaikeuksia käsitellä nopeasti puhuttua kieltä tai selviytyä häiritsevistä, meluisista ympäristöistä, kuten juhlista tai kiireisestä luokkahuoneesta. Tämä pätee myös silloin, kun lapsella ei ole varsinaista kielellistä viivettä; hänellä on kyky ymmärtää, mutta ADHD:n vuoksi häneltä jää yksityiskohtia huomaamatta sekä keskustelussa että tarinoissa. Kuunnellessaan hän saattaa kadottaa keskusteluketjun kokonaan tai jättää yksityiskohtia huomiotta, eikä näin ollen rekisteröi elintärkeitä tiedonmuruja. Nämä samat puutteet näkyvät usein oppositiokäyttäytymisenä, kun pyyntö vaikuttaa tahallisesti sivuutetulta sen sijaan, että sitä ei olisi alun perin kuultu. Nämä mallit liittyvät myös ADHD:n yhteydessä usein esiintyviin luetun ymmärtämisen vaikeuksiin.

Keskusteluketjun seuraaminen voi olla ADHD:ta sairastavalle lapselle vielä ongelmallisempaa ryhmässä tai meluisassa tilanteessa.Kyky keskittyä yhteen puhujaan ja siirtyä puhujien välillä on haastavaa. Tällä on sosiaalisia vaikutuksia, minkä vuoksi joidenkin ADHD-oireisten lasten on helpompi tulla toimeen kahden kesken kuin ryhmässä. Häiritsevissä luokkahuoneissa, kun useita toimintoja tapahtuu samanaikaisesti, ADHD:n omaavan lapsen voi olla erityisen vaikea sitoutua.

ADHD vaikeuttaa usein myös sitä, että lapsen on vaikea hallita suuria keskusteluryhmiä kerralla. Kun toinen 8-vuotias saattaa pystyä kuulemaan jopa kaksitoista sanaa kerrallaan hyvin ymmärtäen, ADHD:n kanssa seitsemän tai kahdeksan sanaa voi olla maksimi. Jos sanoja on enemmän, tieto alkaa jäädä pois.

Tämmöiset ongelmat puhutun kielen ymmärtämisessä nimetään usein virheellisesti ”auditiiviseksi prosessointihäiriöksi”. Varsinaisessa kuuloradassa ei ole mitään vikaa; tieto pääsee sisään, mutta toimeenpanevien toimintojen häiriöt hallitsevat sitä väärin. Aivojohto on taas unessa töissä ja sekoittaa yksityiskohtia siitä, mitä sanotaan.

Pragmatiikka ja ADHD

Pragmaattinen kieli, kuten edellä todettiin, käsittää kaikki puhuttuun kieleen ja nonverbaaliseen kommunikaatioon liittyvät sosiaaliset tavat. Keskeiset ADHD-oireet heikentävät tätä kommunikaation osa-aluetta jo itsessään. Esimerkiksi vastausten pätkiminen, keskeyttäminen, liiallinen puhuminen ja liian kovaääninen puhuminen rikkovat yleisiä viestintänormeja. ADHD-ihmiset esittävät usein myös epäolennaisia kommentteja keskustelussa tai heillä on vaikeuksia järjestellä ajatuksiaan lennossa. Jopa niillä, joilla on kehittynyt sanavarasto ja ikäkaudelle sopiva ymmärrys, nämä pragmaattiset vaikeudet voivat olla sosiaalisen menestyksen tiellä.

Nämä pragmaattiset vaikeudet ovat samankaltaisia kuin autistisella lapsella, mutta eivät samanlaisia. Autismissa taustalla on se, että lapset eivät intuitiivisesti hahmota sosiaalista maailmaa – mikä sisältää pragmaattisia kielellisiä viiveitä.

Toisin kuin ADHD:tä sairastavilla lapsilla, autistisilla lapsilla on kuitenkin luontainen kehitysviive paljon laajemmassa valikoimassa sosiaalisia ja kommunikointitaitoja.

ADHD:n yhteydessä kyky ymmärtää nonverbaalista kieltä ja sosiaalisia vuorovaikutussuhteita kokonaisuutena on mitä todennäköisimmin kunnossa. He tunnistavat nonverbaalisen viestinnän siksi, mitä se on, ja ymmärtävät viestinnän perussäännöt, kuten ”odota vuoroasi vastata”. Hajamielisyyden, impulsiivisuuden tai muiden toimeenpanevien toimintojen häiriöiden vuoksi he eivät ehkä pysty noudattamaan samoja sääntöjä millään tietyllä hetkellä tai edes huomaamaan sosiaalisia vihjeitä ylipäätään; monet täyttävät kriteerit uudelle DSM-5-luokalle ”sosiaalisen (pragmaattisen) viestinnän häiriö”. Vaikka autismi siis aiheuttaa laajempaa sosiaalisen arvostelukyvyn heikkenemistä, pragmaattisten taitojen laiminlyöntien vuoksi ADHD voi heikentää lasten sosiaalisia kykyjä ihan itsestään.

Actions Speak Louder Than Words

Mitä voimme tehdä ADHD:n ja kommunikaation hyväksi? Etsi mahdollisia kielellisiä viiveitä. Puutu asiaan tarvittaessa. Ja aikuisina mukauttaa omaa kommunikointityyliämme niin paljon kuin mahdollista.

– Arvioi erityiset viiveet suoran testauksen avulla ja aloita sitten asianmukaiset interventiot, kun se on aiheellista.
– Odota, kunnes saat lapsesi täyden huomion, ennen kuin esität pyynnön tai aloitat keskustelun; muuten yksityiskohdat jäävät todennäköisesti huomaamatta. Auta siirtämään hänen huomionsa käyttämällä lyhyttä merkintää, kuten ”Joseph, minulla on kysymys sinulle”. Jos se on hyödyllistä, ota heidät fyysisesti mukaan koskettamalla hellästi heidän olkapäätään tai vastaavalla tavalla, ja yritä sitten säilyttää myös katsekontakti. Sama tekniikka (ehkä ilman fyysistä kosketusta) tukee yhtä lailla aikuisia, joilla on ADHD.
– Käsittele pragmaattisia huolenaiheita lasten kohdalla, jotka kamppailevat sosiaalisesti, sillä pelkkä käyttäytymisinterventio ei ehkä riitä, työskentelemällä terapeutin kanssa, joka on perehtynyt tähän kommunikaation osa-alueeseen.
– Tarjoa ”pidennettyä aikaa” keskustelussa, jolloin lapset, joilla saattaa olla vaikeuksia, voivat koota ajatuksensa yhteen. Anna heille runsaasti aikaa rauhoittua ja järjestää vastauksensa.
– Pidä usein taukoja ja pilko kieli lyhyempiin osiin, kun puhut ADHD:sta kärsivän kanssa. Lausu selvästi ja käytä elekieltä, kuten luettelemalla sormilla luettelopisteitä. Arvostelematta tai tiivistämättä muotoile tai toista itsesi tarvittaessa uudelleen. Harkitse, että annat lasten kertoa uudelleen, mitä he ovat ymmärtäneet sanomastasi.

*Paljon kiitoksia tohtori Rosemary Tannockille, sillä tässä kirjoituksessa siteerataan laajasti hänen esitelmäänsä samasta aiheesta, joka pidettiin hiljattain CHADD:n konferenssissa San Franciscossa.