Ahdistunut mieliala ja muisti

Bowerin (Am. Psychol.36, 129-148, 1981) ja Langin (Anxiety and the Anxiety Disorders, Erlbaum, Hillsdale, N.J., 1985) vaikutuksesta testasimme kolmea ahdistunutta mielialaa ja muistia koskevaa hypoteesia: (1) mielialatilasta riippuvainen hypoteesi, jonka mukaan muistin palautuminen on suurempaa, kun mieliala koodauksen ja muistamisen aikana on sama kuin silloin, kun ne ovat erilaiset: (2) koodauksen mielialasta riippuvainen hypoteesi, jonka mukaan koodauksen mielialaan semanttisesti liittyvä tieto haetaan helpommin kuin koodauksen mielialaan liittymätön tieto; ja (3) muistamisen mielialasta riippuvainen hypoteesi, jonka mukaan muistamisen mielialaan semanttisesti liittyvä tieto haetaan helpommin kuin muistamisen mielialaan liittymätön tieto. Aiheutimme ahdistusta puheesta ahdistuneille opiskelijoille ilmoittamalla heille, että he pitäisivät kokeen aikana puheen. Mieliala saattoi olla joko ahdistunut tai ei-ahdistunut koodauksen, muistamisen, molempien tai ei kummankaan yhteydessä. Näin ollen ryhmiä oli neljä: Ahdistuneisuus-ahdistuneisuus, ahdistuneisuus-ei-ahdistuneisuus, ei-ahdistuneisuus-ahdistuneisuus ja ei-ahdistuneisuus-ei-ahdistuneisuus. Koehenkilöitä pyydettiin arvioimaan ahdistuneisuus- (esim. hermostunut) ja ei-ahdistuneisuus-adjektiivin (esim. kohteliaisuus) itsekuvaavuutta koodausvaiheessa ja palauttamaan ne myöhemmin mieleen. Ahdistunutta mielialaa mitattiin itseraportointiasteikoilla ja sykkeen avulla. Yhdellekään kolmesta hypoteesista ei saatu tukea. Post-hoc-analyysit osoittivat kuitenkin, että ahdistuneita sanoja muistettiin vähiten niillä koehenkilöillä, joiden syke nousi koodauksen ja muistamisen välillä. Tämä viittaa siihen, että huomio uhkatietoon voi vähentyä kiihtyneillä ei-kliinisillä koehenkilöillä.