Ahdistusherkkyys ja sen merkitys psykiatrisissa häiriöissä

Ahdistusherkkyydellä tarkoitetaan uskomusten laajuutta siitä, että ahdistusoireilla tai arousalilla voi olla haitallisia seurauksia. On yhä enemmän näyttöä siitä, että ahdistusherkkyys on ahdistuneisuushäiriöiden riskitekijä. Ahdistusherkkyys on koholla paniikkihäiriössä sekä muissa ahdistuneisuushäiriöissä. Sen uskotaan edistävän ahdistusoireiden ylläpitoa ja vakavuutta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että ahdistusherkkyys ennustaa tarkemmin paniikkikohtausten esiintymistä tulevaisuudessa. Ahdistusherkkyysindeksissä (Anxiety Sensitivity Index, ASI), joka mittaa ahdistusherkkyyttä, on kolme ala-asteikkoa: ASI-fyysinen ala-asteikko, ASI-sosiaalinen ala-asteikko ja ASI-henkisen toimintakyvyn heikkenemisen huolen ala-asteikko. Ahdistusherkkyyden ”fyysisten tuntemusten pelkoa” kuvaava ulottuvuus ennustaa parhaiten paniikkikohtauksia ja paniikkihäiriöitä. ASI:tä koskevat tutkimukset ovat osoittaneet, että henkilöillä, joilla on diagnosoitu traumaperäinen stressihäiriö, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, pakko-oireinen ahdistuneisuushäiriö ja sosiaalinen ahdistuneisuushäiriö, ASI-pisteet olivat korkeammat kuin normaaleilla kontrolleilla. Masennuksella arveltiin olevan positiivinen korrelaatio korkeisiin ahdistusherkkyyspisteisiin. Ahdistusherkkyyden, alkoholin ja päihdehäiriöiden välisiä suhteita ei vielä tunneta. On näyttöä siitä, että ahdistusherkkyys on yhteydessä ”selviytymiskeinona käytettyyn juomiseen”. Koska ahdistusherkkyys on kognitiivinen konstruktio, se olisi otettava huomioon arvioitaessa ahdistuneisuuspotilaita ja psykoterapeuttisia muotoiluja.