Aikuisten kaksisuuntaisten mielialahäiriöiden diagnosointi ja hoito: katsaus farmakologisia hoitoja koskevaan näyttöön

Taustaa: Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavien potilaiden hoito on poikkeuksellisen haastavaa sairauden dynaamisen, kroonisen ja vaihtelevan luonteen vuoksi. Tyypillisesti kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireet ilmaantuvat ensimmäisen kerran nuoruusiässä tai varhaisaikuisuudessa, ja ne toistuvat potilaan koko eliniän ajan ja ilmenevät arvaamattomina toistuvina hypomaanisina/manisoituvina tai masennusjaksoina. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön elinikäisen esiintyvyyden aikuisilla kerrotaan olevan noin 4 prosenttia, ja sen hoidon arvioitiin vuonna 2009 maksavan Yhdysvaltojen terveydenhuoltojärjestelmälle 150 miljardia dollaria välittöminä ja välillisinä kustannuksina.

Tavoite: Tarkastella julkaistua kirjallisuutta ja kuvata kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyviä henkilökohtaisia ja yhteiskunnallisia rasitteita, tarkan diagnoosin viivästymisen vaikutuksia sekä näyttöä saatavilla olevien farmakologisten hoitojen kliinisestä tehokkuudesta.

Menetelmät: Tutkimukset valittiin tähän kattavaan katsaukseen mukaan kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosiin ja hoitoon liittyvien tietojen kliinisen merkityksen, tärkeyden ja luotettavuuden perusteella. Hakusanat, joita alun perin käytettiin MEDLINE/PubMedissä ja Google Scholarissa, rajattiin vuosiin 1994-2014, ja niihin sisältyivät ”kaksisuuntainen mielialahäiriö”, ”mania”, ”kaksisuuntainen masennus”, ”mielialan vakauttaja”, ”epätyypilliset psykoosilääkkeet” ja ”masennuslääkkeet”. Ensisijaisia tutkimuksia täydennettiin laadukkailla, tuoreilla katsauksilla tärkeimmistä merkityksellisistä aiheista.

Keskustelu: Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavien potilaiden huomattaviin haasteisiin kuuluu vakavien mielialaoireiden lisäksi psykiatristen (esim. ahdistuneisuushäiriöt, alkoholi- tai huumeriippuvuus) ja yleislääketieteellisten liitännäissairauksien (esim. diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet, liikalihavuus, migreeni ja hepatiitti C -virusinfektio) yleinen esiintyvyys. On raportoitu, että yli 75 prosenttia potilaista ottaa lääkkeensä alle 75 prosenttia ajasta, ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavien potilaiden itsemurhien määrä (0,4 prosenttia) on yli 20 kertaa suurempi kuin Yhdysvaltain väestössä yleensä. Mielialaa stabiloivat lääkkeet ovat kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidon kulmakivi, mutta epätyypilliset psykoosilääkkeet ovat yleisesti ottaen yhtä tehokkaita. Yksittäisten aineiden välillä on kuitenkin tehokkuuseroja kaksisuuntaisen mielialahäiriön eri vaiheiden hoidossa, mukaan luettuna akuutin manian tai akuuttien masennusoireiden hoito, ja uusiutumisen ehkäisyssä.

Päätelmät: Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon liittyvät haasteet potilaan koko eliniän ajan johtuvat tämän sairauden dynaamisesta, kroonisesta ja vaihtelevasta luonteesta. Huolellinen hoidon valinta, jossa otetaan huomioon sen teho häiriön eri vaiheissa sekä kliinisissä tutkimuksissa ja todellisessa maailmassa todettu turvallisuusprofiili, voi auttaa lievittämään tämän tuhoisan sairauden vaikutuksia.