Aina talvi, ei koskaan joulu

Leijona, noita ja vaatekaappi, CS Lewisin klassikko, Narnian kronikat -sarjan ensimmäinen kirja, kertoo tarinan neljästä lapsesta: Lucy, Edmund, Susan ja Peter Pevensie. Tapahtumapaikkana on toinen maailmansota, ja lapset on lähetetty perheystävien luokse Englannin maaseudulle, koska Saksa on hyökännyt Lontooseen.

Kun he tutkivat taloa ja leikkivät siellä, Lucy piiloutuu vaatekaappiin ja huomaa, että se onkin portaali toiseen maailmaan. Kun hän kulkee portaalin läpi, hän löytää itsensä Narniasta – kylmästä paikasta, joka on lumen peitossa. Hän tapaa olentoja, jotka kertovat hänelle Narnian synkästä tilasta: se on pahan noidan kiroama maa. Joka päivä on ikään kuin ”aina talvi, mutta ei koskaan joulu.”

Tämä on ehkä yksi osuvimmista ja runollisen ytimekkäimmistä toivottomuuden kuvauksista, joita on koskaan kirjoitettu: ”Aina talvi, mutta ei koskaan joulu.”

Vuosi 2016 ei ole ollut hieno vuosi joillakin rintamilla. Terrori-iskuja Euroopassa, kuolemaa ja tuhoa Syyriassa. Ehkä olet kokenut omassa elämässäsi asioita, jotka saavat sinut tiedostamaan terävästi, että elät maassa, joka on kirouksen alla – jossa tuntuu kuin asuisit ikuisessa talvessa.

Kun Lucy ja Edmund löysivät itsensä Narniasta, yhtäkkiä lapset kuulivat reen kellojen äänen lähestyvän. He arvelivat sen olevan paha noita, joten he piiloutuivat. Se ei kuitenkaan ollut noita, vaan joulupukki!

Noita oli pitänyt Joulupukkia vankina, mutta hän oli vihdoin päässyt vapaaksi. ”Olen vihdoin murtautunut ulos”, hän sanoo. ”Hän on pitänyt minut poissa pitkään, mutta hänen taikuutensa on heikkenemässä. Aslan on liikkeellä! Hyvää joulua! Kauan eläköön todellinen kuningas!”

Elämme maailmassa, jossa on kirous, jossa on talvi ja kylmyys ja pimeys, jossa on tuskaa ja vastoinkäymisiä – mutta silti aina edessämme on joulun lupaus: Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan meidät.

Viikonloppu ei ole vain menneisyyteen katsomista, vaan myös tulevaisuuteen katsomista – siihen, että kirous on murtumassa, että Todellinen Kuningas on tulossa ja että talvi on jonain päivänä ohi ja kevään lämpö ja elämä tulevat.

Relient K kirjoitti muutama vuosi sitten laulun juuri tästä asiasta: